Muita merkintöjä tuoreessa "morsiamessa" on takaruuvin takana punainen maalitäplä, jossa numero "3". Onko tietoa tai tullut vastaan? Vuosimalli 1934 ja 36XXX?
P.S. Ampuu kympin kokoista kasaa 150 metriltä .
P.S.S. Onko kokemusta Sako Rangen toimimisesta 28-30:ssä?
Sako:n patruunat toimivat ihan ok, mutta ovat kalliita...
suoja wrote:Moi!
P.S.S. Onko kokemusta Sako Rangen toimimisesta 28-30:ssä?
Sako:n patruunat toimivat ihan ok, mutta ovat kalliita...
Toimii omien kokemuksien mukaan ok 150 metriin, ilmeisesti vähän tuuliherkkä 300 metriin. Kallis, mutta niitä harvoja patruunoita jotka toimivat varmaan kaikissa M/28-30:issä vähintään kohtalaisesti. Ainakin jossain yksittäisissä M/28-30:issä Sellier & Bellot Competition 11.7-grammaisella kokovaippaluodilla toimii hyvin (ja on vähän kohtuu-hintaisempi), mutta omassa (jossa ei D-pesämuutosta) ei saa sen kanssa edes lukkoa kiinni (luoti ottaa ilmeisesti rihloihin kiinni).
Minulla on M28-30 hakusessa ja nyt olisi yksi ase tarjolla, jonka numerointi kuitenkin hieman ihmetyttää.
Aseessa on nimittäin lukonkammessa aseen sarjanumeron kolme viimeistä numeroa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että alkupään aseissa lukonkampeen lyötiin kaksi viimeistä ja myöhemmin neljä viimeistä numeroa.
Mikäköhän tälläinen "välimalli" siis on? Ase on vuodelta 1935.
Sk-numerona on S352, joka tarkoittaa ilmeisesti Helsingin piiriä?
Että kympin kokoista kasaa.
Kyllä se näkö jo tässä iässä haittaa niin paljon, ettei 150 metrillä SA:n tauluun makuulta hihnatuelta saanut
millään 100 pistettä kymmenellä laukauksella kahden päivä sessiossa.
Kyllä ne tulokset jäivät haarukkaan 93p - 97p.
Ase kylläkin on teeman mukainen 28-30 vuodelta 1935 ns alkuperäisellä tukilla. Alkuperäinen tsaarin eimakin näkyy vielä heikosti tukin lavassa.
Lähinnä nyt tarkoitin Tsaarin Venäjän tarkastusleimaa tukin lavan oikealla puolella. Jostain olen saanut sellaisen käsityksen, että tukit tehtiin tuotannon alkuvaiheessa 91 kiväärien tukeista lyhentämällä jne. Kaksiosaiset liimaamalla kasatut tukithan tulivat tuotantoon vuoden 1937 keväällä ja koivupuiset jatketut tukit vuoden 1938 aikana.
Romanovien yli 300-vuotisen dynastian viimeinen hallitsija Nikolai II oli tietenkin hän, kehen viittasin. Siis Venäjän keisari, Puolanmaan kuningas ja Suomen suuriruhtinas.
Venäjän keisareilla oli myös suuri joukko muita arvonimiä, joista osa viittasi Venäjään kuulumattomiinkin alueisiin ja paikkakuntiin. 1800-luvun lopulla keisarilla oli seuraava arvonimiluettelo, jossa itse asiassa tuo Puolan tsaari löytyy:
"Koko Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias, Kasanin, Astrakanin, Puolan, Siperian ja Taurian Kersonessoksen Tsaari, Pihkovan herra ja Smolenskin, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen suuriruhtinas, Viron, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallenin, Samogitian, Bialystokin, Karjalan, Tverin, Jugorian, Permin, Vjatkan, Bulgarian ja muiden maiden ruhtinas, Nižni-Novgorodin, Tšernigovin, Rjazanin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin, Beloe Ozeron, Udorian, Obdorian, Vitebskin ja Mstislavin ja koko pohjoisen alueen herra ja suuriruhtinas, Iberian, Kartalinian, Georgian ja Kabarinian ja Armenian herra ja hallitsija, Tšerkessien ja vuoristoruhtinaiden ym. Perintöruhtinas ja Hallitsija, Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Dithmarschenin ja Oldenburgin herttua jne. jne"
Aika pitkä titteli ihan joka allekirjoituksen perään liitettäväksi.
Sinänsähän sain kyllä vastauksen ihmettelyyni, en tiennyt noita kivääreitä tehdyn vanhoihin venäläisiin tukkeihin. Eikä ole tämä tietoaukko ihan ainoa mitä 91:siin tulee...
Olipa miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan,
jonka kuu kärestä paistoi, päivä paistoi lappeasta,
tähet västistä välötti, hevonen terällä hirnui,
kasi naukui naulan päässä, penu putkessa puhusi.
.
.
