Kivääri m/27. Ehkä huonoin sarjavalmisteinen Mosin-Nagant?

[wee]

Moro

Itselleni eksyi muutaman vuosi takaperin, impullsiostoksena, kokoelmaan kyseinen pössykkä. Priimakuntoinen pyssy, hyvät raudat, sinistys 90-95% kunnossa. Tikkakosken 1934 #76XXX numeroitu piippu F ja D leimoilla. Piipulla on selkeästi ammuttu, melko paljonkin, mutta se on hyväkuntoinen. Lisäksi patruunapesän alapuolelta löytyy numerointi 13XXX, jonka yläpuolella yksinäinen nro. 6 (av6?) ja ympyrä jonka sisällä on risti. Kyseinen leimaus ja sen merkitys on jäänyt allekirjoittaneelle epäselväksi. Vastaava numero löytyy lukonkehyksestä etumaisen runko/lukitusruuvin ulokkeesta. Muuten lukonkehys on perusvenäläistä vuosikertaa 1914 izhevskin pajalta.

Tukki. Tukevan oloinen. Etusiderenkaassa vahvikeliuskat. Tukki on kaksiosainen, persposkesta löytyy asevarikko 6:n leima.

Makasiini/syöttökotelo on Remingtonin tekemä, vailla m27:n täytepalaa.

Lukkorunko on samalla numerolla kun piippukin, yhdyssäleestä on selkeästi jyrsitty pois ohjaussiivikkeet.

Mitä ilmeisimmin kyseessä on joko peruskorjattu, päivitetty ja/tai myöhemmin osista koottu kivääri. Mitä ilmeisimmin asialla on ollut av6 jyväskylän suunnalla. Pystyykö joku kertomaan paikkaa- ja ajankohtaa mahdollisesti tarkemmin? Joskus olen jostain epämääräisestä (mahd. kyseenalaisesta?) lähteestä lukenut että m27:n "päivitysohjelma" ajettiin alas vuoden 1942 aikana kun resurssit kohdennettiin m39:n valmistukseen.



Kiväärin taustat ja historia kiinnostavat. Kaikki ideat ja tieto ovat tervetulleita.

[kalju]

Ihan mielenkiinnosta, mikä saa miehen manaamaan mosininsa maanrakoon? Eiköhän ne huonoimmat kuitenkin ole Kiinalaisia tai Neukkuja?

[M31]

Mites tämän yksilön tarkkuus a-luokan a-tarvikkeella?

[caporal]

Ja vielä lisättynä A-luokan ampujalla pitäs olla käypänen ase perinneammuntaan.Aina ei patruunat ja piipun kunto ratkaise vaan henkilö aseen takana.(Tässä en tarkoita itseäni).

[Spieß]

jos ymmärsin oikein, ase ei käy??
Syitä on moninaisia, useimmiten löytyy perän takaa, mutta ampujan taitoja en tässä epäile.

[wee]

Möö!

Ihan mielenkiinnosta, mikä saa miehen manaamaan mosininsa maanrakoon? Eiköhän ne huonoimmat kuitenkin ole Kiinalaisia tai Neukkuja?

Palokankaan "mustan raamatun" mainitsemat puutteet. Pääsääntöisesti tukin heikkoon kestoon liittyneet seikat sekä piippujen kulumiseen ja huoltoon liittyneet kenttäkelpoisuusongelmat. No, annettakoon anteeksi nämä seikat kun ei tuota aseteollisuutta ja aseiden valmistukseen liittyvää osaamista tässä maassa vielä silloin ollut kun kaksseiskaa suunniteltiin pv:n toimesta.

Kumma juttu, että suojeluskuntajärjestö onnistui omassa m28:ssa paremmin, ja samaan aikaan...

Ryssän- ja kiinanvehkeet ei ole välttämättä yhtä tarkkoja kasavehkeitä kun suomalaiset Mosinit, mutta ne sentään kestää sotilaskäyttöä. Kaksseiska ei yhtä hyvin.

Mites tämän yksilön tarkkuus a-luokan a-tarvikkeella?

Laatupaukkua ja laatupaukkua, tsekkiläisellä BNX 150gr surplussalla tuli ensisavut otettua satkun radalla. Kasa oli viidellä laukauksella penkistä 5cm luokkaa. Sivusäätö kohillaan ja koro vinksallaan noin 40-50cm yli. Kaksseiskan helmasynnin mukaan laukaisu on melko jäykkä ja tämä häiritsee pienikätistä ampujaa.

Ja vielä lisättynä A-luokan ampujalla pitäs olla käypänen ase perinneammuntaan.Aina ei patruunat ja piipun kunto ratkaise vaan henkilö aseen takana.(Tässä en tarkoita itseäni).

+1, ei muuta

[jaska]

No on 27.n laukaisu nyt sukupolven edellä naapurimaan samanaikaisia tuotoksia.Pistintä täällä harvemmin käytettiin, joten sen tuomat rasitusongelmat tukin etupäähän jäivät mitättömiksi.

[wee]

No on 27.n laukaisu nyt sukupolven edellä naapurimaan samanaikaisia tuotoksia.Pistintä täällä harvemmin käytettiin, joten sen tuomat rasitusongelmat tukin etupäähän jäivät mitättömiksi.

Eihän tästä ole ollutkaan kysymys. Ampumaergonomialtaan M27 on parempi ja varmasti tarkkakäyntisempi, eihän sitä kyseenalaista kukaan. Varmasti perinneammuntalajeihin M27 on parempi, kun pötkötellään betonilla pehmustetuilla ampumamatoilla, ammutaan korkealuokkaista a-tarviketta, putsataan aseet säännöllisesti ja vältellään muutenkin kaikenlaista aseiden ylenmääräistä rasittamista.

Sotahommat on sitten erikseen. Vanhan Venäläisen M91 parempi kenttäkelpoisuus tuli nopeasti ilmi suomalaisekin 30-luvulla jo ihan rauhanajan harjoituksissa ja vastaavasti sota-aikana m27:n kyseenalainen laatu näkyi aseiden kulumisena.

Ja täytyyhän sitä olla armelias m27:aa ja sen suunnittelijoita kohtaan. Kyseessä lienee ensimmäinen suomalainen sarjavalmisteinen sotilaskivääri. Ei silloin aseosaamista tässä maassa liiemmin ollut, ja niukka kokemus näkyi sitten lopputuloksessa.

[CH]

Makasiini/syöttökotelo on Remingtonin tekemä, vailla m27:n täytepalaa.

Voisiko joku laittaa kuvaa em. täytepalasta? Itselleni tämä speksi, ennen kaikkea palan erottaminen m/91:n vastaavasta, on jäänyt epäselväksi. Tulee taas yksi ressin aihe lisää, kun sitä alkuperäistä jahtaa. Palokankaan mukaan m/28-30:n ykkössarjalaisissa pitäisi olla vastaava pala.

Kiväärin taustat ja historia kiinnostavat. Kaikki ideat ja tieto ovat tervetulleita.

Kaksseiskan taustojen selvittäminen saattaa olla vaikea juttu, sen verran monessa paikassa noita on myöhemmin päivitetty. Palokankaan mukaan Asevarikko 1 Helsingissä aloitti vahvennettujen tukkien ja siderenkaiden asennustyöt vuoden 1937 jälkeen, mutta homma jäi sotien vuoksi kesken. Tavoitteena oli tuolloin päivittää 50 000 kivääriä uusilla siderenkailla. Tiettävästi Kuopion varikon Asepaja 2 jatkoi kunnostustyötä talvisodan jo alettua, sillä varikon historiikki kertoo, että sodan loppuun mennessä m/27-kiväärejä olisi kunnostettu yhteensä 4000 kappaletta. Tämän lisäksi uusia aseita koottiin 30-luvun loppupuolen piippujen ympärille varaat 1000 kpl. Kirjan mukaan kiväärien kunnostaminen jatkui keskeytyksettä myös välirauhan aikana. Luonnollisesti varikoilla oli huoltotoimintaa myös jatkosodan aikana ja sen jälkeen, joten vaikeaksi menee.

Oma m/27 on melko lailla samanlainen kuin tuo sinun, tukki on ulkoasultaan lähes identtinen, mutta lavassa, varikkoleiman keskellä on "Z" "6":n sijaan. Täytyy sanoa, ettei ole hajuakaan valmistajasta. Piippu on Tikkakosken tekemä ja vuodelta 1933. Lukko tuskin on alkuperäinen, sillä yhdyssäle ei ole numerotarkka ja rungon numero on jollain tavalla epävirallisen näköinen. Luultavasti näin varhainen piippu kasattiin kivääriksi jo Asevarikko 1:n toimesta ja sikäli kun olen näitä alkuperäisinä nähnyt, niin ko. lafkan numeroimat lukot tunnistaa fontin "koukeroisuudesta" ja siitä, että numerot ovat varsin etäällä toisistaan. Myös yhdyssäleet täsmäävät lukkorunkoon ja piippuun. Asevarikko 3:ssa valmistetun m/27:n lukko lienee numeroinniltaan täysin erilainen, enkä lähde edes arvailemaan, miltä sen kuuluisi näyttää.

Kerran pääsin käpistelemään erästä m/27-kivääriä, joka oli välttänyt kaikki myöhemmät varikko-operaatiot. Kuuleman mukaan ase oli jatkosodan aikana ottanut osaa vankien vartiointiin, mutta jäänyt palauttamatta SA:n haltuun. Aseessa oli yksiosainen venäläisestä lyhennetty tukki, jossa lähes mintti alkuperäinen tumma lakkaus, sekä päivittämättömät siderenkaat. Sinistys oli alkuperäinen, eikä asiaan kuulumattomia SA- yms. leimoja raudoista löytynyt. Sen verran läheltä ase oli naapurin rautaa nähnyt, että lukko oli vaihtunut neuvosto-Ishevskin tekemään m/91 rakuunan lukkoon. Tai no, muistaakseni lukkorungossa oli sarjanumeron edellä merkintä "<p>", joka taitaa olla Ishevskin tuonaikaisia merkintöjä. Ase olisi saattanut tuolloin olla kaupan, mutta omaa typeryyttäni innostus lopahti vaihtuneeseen lukkoon. Joka tapauksessa paras m/27 mitä vastaan on tullut.

[CH]

Voisiko joku laittaa kuvaa em. täytepalasta? Itselleni tämä speksi, ennen kaikkea palan erottaminen m/91:n vastaavasta, on jäänyt epäselväksi.

Jaaha, tutkin omia romuja ja ero taisikin selvitä. Toisessa kaksseiskassa on syöttökotelo, jonka täytepala on luotien kärkiin vastaavalta osalta tasainen eikä kourumainen, kuten yleensä. Siinäkö se ero oli?

[jaska]

M27.t olivat sitä ensimmäisenluokan jakotavaraa, millä sotaanlähteviä joukkoja varustettiin armeijan toimesta v-39 ja paljolti myös -41.Olihan noissa toivomisenvaraa kenttäkelpoisuuden suhteen, mutta kuluminen johtuu suurelta osin käytöstä etulinjan jakokalustona.

[wee]

Olihan noissa toivomisenvaraa kenttäkelpoisuuden suhteen, mutta kuluminen johtuu suurelta osin käytöstä etulinjan jakokalustona.

Palokankaan mustan raamatun mukaan m27:n kyseenalainen laatu alkoi näkymään erityisesti sota-ajan käytössä ja kulumisessa. Kaikki vehkeethän siellä rinatmalla kuluu, mutta toiset nopeammin kuin toiset. Tästä syystä valistunut arvaukseni on, että juuri m27:n kohdalla kuluminen oli nopeampaa muihin kivääreihin verrattuna. Erityisesti oletan, että Palokangas viittaa tällä kulumisella piippuun, joka ei edes kestänyt edes rauhan-ajan harjoituksia kunnolla, verrattuna jo tsaarin aikakana valmistettuihin ysiykkösiin verrattuna...

[wee]

Kerran pääsin käpistelemään erästä m/27-kivääriä, joka oli välttänyt kaikki myöhemmät varikko-operaatiot. Kuuleman mukaan ase oli jatkosodan aikana ottanut osaa vankien vartiointiin, mutta jäänyt palauttamatta SA:n haltuun.

Tuolta VHL:n varastojen uumenista on kuulemma aikaisemminkin löytynyt kaikkea kummaa ja eksoottista. Ilmeisesti kyseessä on ollut se, että moni nykyinen tai entinen vankila on toiminut sota-aikana sotavankileirinä ja savotan loputtua vartioaseistusta on siirretty suoraan VHL:n rulliin, joko virallisesti protokollan mukaan tai sitten vehkeet on vaan jääneet lojumaan nurkkiin ja pikkuhiljaa niistä on tullut "virallista" kalustoa.

Voisiko lukon vaihtumisen syynä olla se että aikaisempi loppukäyttäjä on siirretty aseineen rintamapalveluksesta sotavankileirin vartiostoon esim. haavoittumisen, iän tms. syyn johdosta?

Voisiko joku laittaa kuvaa em. täytepalasta? Itselleni tämä speksi, ennen kaikkea palan erottaminen m/91:n vastaavasta, on jäänyt epäselväksi. Tulee taas yksi ressin aihe lisää, kun sitä alkuperäistä jahtaa. Palokankaan mukaan m/28-30:n ykkössarjalaisissa pitäisi olla vastaava pala.

Ota mukaan joku Mosinin syöttökotelo jossa kyseistä m27:n täytepalaa ei varmasti ole, esimerkiksi irroita jostain yli satavuotiaasta ysiykkösestä syöttökotelo fikkaan kun lähdet kauppoja hieromaan.

[CH]

Kummallista kyllä, omista pystyistä juuri kaksseiskoissa on keskiarvoistettuna parhaat piiput. Tiedä sitten, miksi piippumateriaalia on pidetty niin paljon muita huonompana. Armeijan tilausten rinnalla Tikkakoski teki m/28:n piippuja Suojeluskunnalle, joiden kuvittelisi olevan samaa laatutasoa.

Minusta huonoin mallikohtainen ratkaisu on siivekkeellinen yhdyssäle. Tappaa varmistinkappaleen notkumisen kyllä erinomaisen tehokkaasti, mutta säleiden sovitus ainakin varikkokierron nähneisiin aseisiin on usein epäonnistunut. Varsinkin lukon avaaminen saattaa vaatia tavallista ronskimpaa kämmensyrjälyöntiä.

Ota mukaan joku Mosinin syöttökotelo jossa kyseistä m27:n täytepalaa ei varmasti ole, esimerkiksi irroita jostain yli satavuotiaasta ysiykkösestä syöttökotelo fikkaan kun lähdet kauppoja hieromaan.

Hmm. Niin siis en minä kaupoille ole menossa. Kunhan vain ihmettelin, että millainen se täytepala oikein, kun siitä välillä kuulee puhuttavan. Ja tuo ressin kasvu tulee siitä, että mitä enemmän vaatimuslistalla on orkkiskuntoisuuten liittyviä speksejä, sitä vaikeampaa on löytää ns. hyvää kalustoa. Alussahan kaikki oli helppoa, kun vahvasti varikkorempatut olivat niitä loisteliaimpia (uudet sinit, lommottomat tukit jne.).

[wee]

Kummallista kyllä, omista pystyistä juuri kaksseiskoissa on keskiarvoistettuna parhaat piiput. Tiedä sitten, miksi piippumateriaalia on pidetty niin paljon muita huonompana.

Äkkiseltään tulee mieleen seuraavat asiat:

1. Piipputeräksen koostumus on muuttunut jossain vaiheessa.

2. M27:ja on säästelty käytöltä

3. Kuluneet vehkeet on PV:n toimesta jo ajat sitten jo pistetty sulattoon tai varaosiksi, hyväkuntoiset on jäljellä.

Epäilisin että pv:ltä myyntiin tulleet Mosinit ovat ainakin viimeisen 20-vuoden aikana olleet melko hyväpiippuisia. PV systemaattisesti pisti päreiksi huonokuntoisia kivääreitä kaikista malliryhmistä 1970-luvulta 90-luvun alkuun saakka, sitä mukaan kun rynkkyjä tuli käyttöön ja 9x19mm konepistooleja kuitenkin oli varastoissa. Esimerkiksi viimeiset säilössä olleet ysiykköset olivat lähes priimakuntoisia sota-aikana tuotettuja suomalaisyksilöitä. Ei PV:lläkään ole ollut/ole vieläkään intressiä säilöä romukuntosia aseita, koska kaikki varastointi maksaa.

Epäilisinkin, että huonopiippuiset kiväärit ovat jääneet yksityisomistukseen melko aikaisin, ja saattahan se olla että piippu on pässyt kulahtamaan vasta yksityisomistuksessa huonon hoidon, kätkemisen tai muun säilytyksen vuoksi. Täytyy muistaa että ainakin 80-luvun loppuun saakka Mosineihin oli yllättävän vaikea saada lupia koska ne luokiteltiin "sotilaskivääreiksi" eikä niitä huvikseen olla muutettu 8,2mm tms. siviilimallin mettävehkeiksi. Kyseiset pyssyt pidettiin LKP varastoissa ja huonokuntoisia raakattiin pois armotta, parhaat jäivät. Ja kun myynnin aika tuli 80- ja 90-luvuilla, oli parhaat jäljellä. Ainakin kaikki omat huonokuntoiset Mosinit ovat tulleet yksityisomistuksesta jossa ne ovat olleet heti sotien jälkeen, joko "reseptillä tai ilman reseptiä".

Itse olen tehnyt oman kokoelman kanssa sen linjauksen että mielummin otan priimakuntoisen varikkokunnostetun vehkeen, kuin alkuperäiskuntoisen mutta restauroinnin ulkopuolella olevan raadon. Ihan siitä syystä, että kiväärikaapissa vituttaa katsoa sellaisia romukivääreitä joilla ei ole mitään käyttöä ja parasta ennen päivä on mennyt aikaa sitten umpeen. Toisinaan kyllä löytää "melko hyväkuntoisia" alkuperäiskuntoisia yksilöitä ja silloin pitää tarkkaan fundeerata miten korttinsa pelaa.