Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tämmöinen tällä kertaa eli voimakkaasti perinnepainotteinen, Asevarikko 1:n belgialaisen m/91-piippuaihion ympärille rakentama m/39. Aseyksilön piipun sisämitat ovat 7,61 mm / 7,85 mm eli jonkin verran normi m/39-kivääriä kireämpi peli siis kyseessä. Sattuuko kukaan tietämään, mitä tukkiin syöttökotelon eteen lyöty "A" tarkoittaa? Vuonna 1927 ilmestyneessä Kiväärin 91 korjausohjeissa on maininta, että tukkiin 4 mm meistillä lyöty leima tarkoittaisi vastaavan asemestarin sukunimen ensimmäistä kirjainta. Mitenkähän mahtaa olla...

Siisti

Mulla on samanlainen uudenveroinen m/39 jossa myös belgialainen piippu. Hyvä ja tarkka peli

Ootteko ampuneet armeijan ylijäämä kuteja (...54R) belgian piippuisilla M39:llä? Toimiiko miten?

Jaa roikkuko noin siististi metässä ja korjasit talteen

Belgialaisella piipulla oleva näyttäs sinistyksen olevan "punertava".Enemmän kromia/nikkeliä sisältävä teräs? Vähän niin kuin Lahti-pistoolien Vammasluisteissa ?

Mää en koskaan lakkaa ihmettelemästä noita sun kuvia! On ne niin hienoja.

Tuli pahalainen katsottua Tuntematon paria päivää aikaisemmin ja tarkoitus oli mennä mokoman suon yli, että heilahtaa. Vaan niinhän siinä kävi, kuten entiselle Kariluodon ämmän pojalle, että mäkäräisten tulessa maattiin tunti pari.

Jäätävän hienot kuvat Eihän tässä kehtaa enään omia rävellyksiä enään koskaan mihinkään
pistää Mykistävää..

Juu kuvat uber hienoja jos et oo ammattikuvaaja kannattais kyllä harkita ammatin vaihtoa

Sen verran täytyy pakittaa että parissa eka kuvassa horisontti linja häiritsevästi vituillaan muuten kuvat teknisesti tosi hyvän laatusia

M39 wrote:Ootteko ampuneet armeijan ylijäämä kuteja (...54R) belgian piippuisilla M39:llä? Toimiiko miten?

Sanoisin että ylijäämä-patruunoiden toimivuus M/39:issä riippuu enemmän ylijäämä-patruunasta kuin piipusta. Kotimaiset vanhat sotilas-patruunat toimivat, jos niiden hylsyt eivät ole haurastuneet (-> halkeavat ammuttaessa) ja ne on säilytetty kunnolla. Ulkomaalaista ylijäämää on todella moneen lähtöön - Tsekkiläinen 60-lukulainen lakatulla rautahylsyllä oleva patruuna tarraa yleensä patruunapesään josta sitä on vaikea saaada pois, Unkarilaisella messinkihylsyisellä ei ilmennyt samaa vikaa tuolta osin. Jotain 50-luvulla Kirgisiassa tehtyäkin messinki-hylsyistä ylijäämä-patruunaa on muistaakseni tullut joskus ammuttua ja todettua ihan toimivaksi. Se miten hyvää käyntiä ulkomaalaisella ylijäämällä sitten saa on toinen asia ja vaihtelee myös kivääristä toiseen. Lisäksi ulkomaalaisen ylijäämän luodit tahtovat yleensä sisältää rautaa ja voivat olla myös paksun puoleisia kotimaiselle piipulle. Näin ollen jos aiot harrastaa ylijäämä-patruunoilla suosittelisin piipun tulkkaamista heti alkuun - kyseinen tieto auttaa jatkossa olennaisesti patruunavalinnoissa. Ylijäämä-patruunoita ammuttaessa voi muuten myös sitten lähteä sillä olettamuksella että patruunoissa on sellaiset myrkyt ja elohopeanallit että perusteellisen puhdistuksen laiminlyönti pilaa todennäköisesti piipun.

Kaupallinen Sellier & Bellot 11.7-grammaisella kokovaippaluodilla ja Sako Target 8-grammaisella luodilla ovat aina turvalliset valinnat M/39 kiväärille, mutta eivät halpoja.

Tuota tšekkoslovakialaista bxn-kantaleimattua patruunaa näkee perinnetouhuissa yllättävän monella kaverilla. Itse en ole kotimaisiin peleihin tarjonnut, mutta Tigriin ja m/44-karabiiniin kylläkin. Tasalaatuista tavaraa ylijäämäksi, mutta nalli sisältää kaliumkloraattia. Alla kuva, joka esittää ko. patruunan nallijämiä, joita säilytettiin 14 vuorokautta syksyisessä ulkoilmassa. Palokaasujen punertuminen oli havaittavissa jo seuraavana päivänä. Täysinäisiä patruunoita ammuttaessa (kuten monella on tapana ) piippuun jäävän nallijämän osuus lienee kuitenkin huomattavasti tätä pienempi.

Mulla on vuoden 1942 suojeluskunnan Ukko-Pekka 500000 sarjan ihan ensimmäisiä aseita 2-luokan piipulla. Se ampuu kaikista pienintä kasaa juurikin tuolla Riistamaalta ostetulla bxn 67 ylijäämällä 7,89 mm. vahvuisella luodilla. (luodit on näissä patruunoissa kaikki kyllä hyvin tarkasti 7,89 mm.)

- melkein yhtä hyvää kasaa tekee VPT:n D-166 luodilla (7,87 mm.) lataamat 50 vuotta vanhat 53R:t (berdan nalli)

- hyvin lähelle noita pääsee myöskin Barnaul 7,88 mm. luodilla

- enemmän alkaa jo levittämään Aseteknon Vottoselta ostetut tuoreet Sellier & Bellot messinkihylsyiset... näissä on tosi kovia vaihteluita luotien vahvuuksissa samassakin askissa... on vahvuutta 7,86 - 7,90 mm.

- samanlaista hajontaa Sellerin kanssa tekee Ikkeläjärveltä Taipalukselta ostetut D-46 ja D-47 luodeilla ladatut lapualaiset 53R:t (berdan nalli)... (vaan 28-30:ssä nuo taas vastaavasti menee tosi hyvin)

- ja peränpitäjäksi jää minun Ukko-Pekalla Sako Range 7,63 luodillaan... laiha on Rangen luoti mun Ukko-Pekan piippuun... kovasti hajottaa... (vaan 28-30:een taas laiha Range käy hyvin)

Että tämmösiä tuloksia mulla...

Tarkennetaans vielä vähän...

- D-46:t oli 7,84 luodeilla

- D-47:t oli 7,85 luodeilla

- ja Sako Range TIETYSTI sillä 7,83 luodilla.

Tämmösiä oli luotien tarkat halkaisijat ja kaliberina tietysti Ukko-Pekan 7,62x53R... paitsi noissa ulkomaalaisissa tietysti 54R.