Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Koitin katella vanhoja aiheita, mutta en löytänyt tyydyttävää tai riittävän selkeetä
vastausta. Mulle tuli käsiin 39 kivääri, joka leimattu 1943. Aseessa on SKY ja
SA leimat, mutta se piirinumero puuttuu. Nyt mua sitten vaivaa, että onko ase
jäänyt käyttämättä tai jotain.

muutama huono kuva..

http://www.aijaa.com/albums.php?album&a=45022

Jos esim. piippu on valmistettu ennen sotaa ja merkattu suojeluskunnalle menevään tilaukseen, mutta ase on kokoonpantu vasta 1943 niin ase on mennyt armeijan kirjanpitoon eikä piirinumeroa näinollen ole lyöty... näin muistaakseni oli asian laita ainakin m28/30 osalta.

Thank´s, tuo kuulostaa ihan järkevältä.

Tuli vielä mieleen tosta tukista. Siinä kun toi leima, jossa 43 tarkoittaa ilmeisesti vuosilukua. Onko
ase siis mennyt suojeluskunta käyttöön, mutta jäänyt kuitenkin armeijan kirjoihin. Vai myös onko tukit
leimattu etukäteen sillon tekovaiheessa? Eli huolimatta leimoista se ei ole koskaan ollut suojeluskunta
käytössä

Sanoisin omana mielipiteenäni sen, että leimoista huolimatta tuo ase ei ole ollut koskaan suojeluskuntaan luovutettuna, tai jos onkin siellä varastoituna ollut, niin sitä ei ole siellä ainakaan kenellekään luovutettu. Ainakin tämänhetkisen ulkomuodon mukaan ase on kaikin puolin hyvännäköinen suojeluskunnan pystykorva siitä valmistetun sarjan puolesta välistä. 500 000 - n. 510 800... mutta... kyllä sen nykyisessä ulkomuodossa jokin mättää... joku on tehnyt jossain vaiheessa siihen kyllä kaikenlaisia fiksauksia.

- ihan kulumaton ja virheetön etutähtäin, virheetön perälevy sinistyksen osalta.
- kuitenkin taas toisaalta röpelöinen ja roskainen lakka tukin lavassa... tuskin Sakolla edes kehtasivat tehdä suojeluskunnille tuon näköistä lakkausta puhumattakaan, että sk:t olisi ottaneet sen tuommoisena mutinoitta vastaan.
- leima 43 tukin lavassa tarkoittaa tukin valmistusvuotta, kuten myös tässä tapauksessa numeron perusteella aseen todellista valmistusvuottakin.
- lukon nuppiin lyötyjen numeroiden "purseet" on kyllä hiottu hyvin tarkkaan sileiksi ja kammessakin näkyy hiontajäljet... ei SA:n kunnostuksissa tietääkseni tuommoista työtä tehty.

Osaatko katsoa piipun kuntoluokkaa edes suunnilleen?? Päällepäinhän sen luulisi olevan 0 tai huonoimmillaan 1. (4 on jo kelvoton romu).

Käsittääkseni (muistaakseni) nuo 10800 asetta valmistettiin valmiiksi noin hieman vajaassa kahdessa vuodessa, kun valmistus alkoi huhtikuussa 1942. Koska piirinumeroa ei ole lyöty sk:n hyväksymisleiman viereen saattoi olla niin, että valmiiksitehtyjä sk:n Ukko-Pekkoja ruvettiinkin lähettämään suoraan rintamalle, eikä (ainakaan kaikkia) sisämaahan suojeluskuntiin.

Itselläni on juurikin samanlainen ase numerolla 500 042. Siihen on tullut vielä loimukoivuinen tukki, jota ei kait noihin riittänyt, kuin ainostaan sarjan alkupään aseisiin. Aseesta löytyy myöskin sk:n hyväksymismerkki, sekä piirinumero (Raaseporissa on ollut) SA-merkki myös löytyy. Uskoisin tuon oman aseen luovutetun sk:ta SA:n käyttöön vasta sitten, kun sk:t lakkautettiin ja aseistus niiltä siirrettiin puolustusvoimille.

Tuo olisi minullekin ihan mielenkiintoista ja uutta tietoa, että missä vaiheessa sk:n Ukko-Pekkojen numerointia on niistä ruvenneet jäämään piirinumerot pois ja aseista alkaa löytyä pelkästään SA-leimoja? Sitten jos lähelle 510 000 olevia aseita taas löytyy leimatulla sk:n piirinumerolla, niin aina vaan enemmän tekee mietintää, mitä nuo sarjan puolenvälin piirinumerottomat aseet oikein ovat?

Täytyy koittaa tuota piippua tutkia. Itsellä ei välttämättä tieto piisaa, mutta pyydetään apua Minulle
tullessaan ase oli paksussa varastorasvassa, jonka siivoominen oli sinänsä mielenkiintoinen homma. Olikohan niin,
että edellinen omistaja oli sen ostanut joskus 90- luvulla, eikä ampunut sillä kertaakaan. Hänelle se oli tullut jostain
"armeijan varastosta". Syöttökotelon numero täsmää muihin numeroihin, mutta saahan nuo tietysti fiksattu jos vaan
mielenkiintoa on riittävästi Ai niin, perälevyssä on joku numero, joka on lyöty yli, mutta mitään numeroa ei
ole tilalle lyöty. Levyn alla ei ole mitään merkkejä ainakaan heti näkyvissä, enkä viitsinyt rapsutella kun tuo istuu
niin kivasti kaikkinne möhnineen
Muutama tunti myöhemmin
Kävin piinaamassa naapurin ukkoa, joka on ollut joskus töissä Vammalan varikolla ja siellä paljon touhunnut noiden
pv:n aseiden parissa. Puuttui vehkeet piipun tarkaan arviointiin, mutta tässä silmällä tehtyjä havaintoja.
Kaikki aseen ruuvit on virheettömiä, joten ainakaan huonolla meisseleillä ei ole räplätty. Lukossa ei merkkejä, että
asetta olisi ainakaan kovasti käytetty. Ei heilu ja on muutenkin jäykkä. Nallipiikki oli uuden veroinen ja sulkukappaleessa
ei ole käytön jälkiä. Aseessa itsessään on hyvin vähän käytön jälkiä. Lukon liikuttelu on tehnyt sinistyksiin pienet
kulumat. Eli on se lukko joskus siinä liikkunut hetken pyörittelyn jälkeen totesi olevan hienokuntoinen ase ja veikkasi
laukausmäärän olevan todella vähäinen. Hieno piippu, virekynnys ja ulosvetäjä uudenveroiset.

Onnittelut... taisit kuitenkin saada lopulta tosi hyvän kiväärin, mutta jos syöttökotelon numero on sama kuin aseen numero, on se takuuvarmasti tehty siihen jälkeenpäin. Suomessa ei ole tehty Mosiniin tietääkseni ensimmäistäkään syöttökoteloa tai sen osaa, koska tuon sortin varaosaa oli suomalaisillakin ja vuodesta 1918 lähtien pilvin pimein ja kaikki varikot täynnä.

Tuo röpelöinen moska tuossa tukin lavassa taitaa olla kuitenkin niitä armeijan varastointiin tehdyn paksun varastorasvan jäänteitä. Kuka aseen tukin oikein viimeisen päälle puleeraamisen osaa (en minä) niin tuosta tukista saa vielä hienon. Käytön jättämiä kolhuja tai naarmuja siinä ei näyttäisi olevan ollenkaan.

Puolustusvoimat myi 1980-luvun lopulla noita melkoisen suuria määriä pois varastoistaan. Aseet oli aikoinaan laitettu ensin viimeisen päälle hyvään kuntoon ja sen jälkeen suojattu tuolla todella tuhdilla mönjällä, jonka perusteellinen putsaaminen on todellakin ihan oma operaationsa.

Epäilen oman aseenikin lähteneen myyntiin ihan noista samoista myynneistä, mistä tuo sinunkin aseesi on kiertoon lähtenyt. Sun aseen perälevy on luultavasti ollut aikaisemmin kiinni vaikka kuinka monessa eri aseessa, mutta niille on tehty peruskunnostuksessa yleensä kevyt hionta nauhahiomakoneella, jolloin numerotkin on ruvenneet häipymään. Sen jälkeen niille on tehty uudelleen sinistys.

Kylläpä vaan... sait tuosta todella hyvän kiväärin... tulossa sellainen 10 000 huoletonta 53R:n laakia sulle...

Soittelin parille muulle sk:n Ukko-Pekan omistajalle ja tiedustelin heidän aseistaan, onko niihin leimattu sk:n piirinumero ja kuinka suuri on aseen numero?

- Toisen aseen numero on 508 xxx ja siihen ei ole leimattu sk:n piirinumeroa
- Toisen aseen numero on 510 xxx ja siihen on leimattu sk:n piirinumero

He olivat asiasta sitä mieltä, että kaikki sk:n Ukko-Pekat olisi kuitenkin alkujaan lähetetty Sakolta sk-piireihin, mutta piireissä ei kaikkiin aseisiin lyöty piirinumeroa, vaikka ase luovutettiinkin jonkun käyttöön. Aika oli ilmeisesti sellainen, että joillekin sk:n jäsenille uusi ase kelpasi oikein hyvin, mutta he eivät halunneet aseen kylkeen lyötävää piirinumeroa, jonka perusteella (ainakin vielä siihen aikaan) pystyttiin tarkasti yksilöimään henkilö, kenellä kyseinen ase oli ollut.

Kuitenkin kuvien perusteella näyttää siltä, että aseesi olisi peräti ihan alkuperäiskuntoinen (mitä nyt lukon kammen hionta mietityttää) ja säilynyt noin hyvän näköisenä jonkun suojeluskuntalaisen kaapissa todella vähällä ammunnalla. Kun ase on luovutettu SA:n käyttöön, on siihen vedetty armeijan vahva suojarasva päälle ja laitettu ase suoraan varastoon, eikä annettu sitä varuskuntiin sulkeisissa kolhittavaksi.

Kun pv. sitten alkoi poistamaan noita aseita suurissa myynneissä pois itseltään 1980-luvun lopulla, niin ase oli edelleenkin lähes alkuperäisessä vuoden 1943 kunnossaan. Ainoastaan SA:n vahva suojarasva teki siitä jotenkin "roisin" näköisen, mitä se on vieläkin vähän ainakin tukin lavasta tuon röpelöisen pintansa takia.

Taitaa olla tääkin asia osiltaan semmonen, että täysi totuus ei koskaan selviä. Kumminkin hieno
pyssy, jonka viitsii säilyttää. Vielä kun olis aikaa käydä ottamassa siitä savut, niin näkis mihinkä
sillä osuu. Onkohan noi ilman numeroa aseet ollut sitten jonkun isomman herran pyssyjä.. tuskin
kuka tahansa pystyi valkkaan, että ottaako numerolla vai ilman Oliko niissä haudankaivajan
kavereiden aseissa mimmoset tukit? Oliko se tosiaan niin, että ne koivutukit jäi sinne alkuun vai
tehtiinkö miten sattun ristiin mitä sattu kulloinkin olemaan? Jos muuten jollain on tohon joutilaana
siihen kuuluva hyväkuntoinen hihna, niin voisin semmosen shoppailla

Ensinnäkin kaikissa sk:n Ukko-Pekoissa (niinkuin armeijankin) on koivutukit. Vaan se loimukoivutukki on niistä kaikkein halutuin. Kun 28-30 valmistettiin, niin niihin oli saatu hankittua kohtalaisen iso erä hienoa loimukoivua (kuivattuna lankkuna) jota jäi vielä jonkun verran käyttämättä, kun 28-30 valmistus lopetettiin. Armeijan tilaukseen m.39 numerot 200 000 ja siitä eteenpäin ei tietystikään Sako laittanut loimukoivutukkeja, vaan tavallisen näköistä suorasyistä koivua.

Loput loimukoivua olevat lankut ruvettiin tekemään sk:n Ukko-Pekan tukeiksi. Mutta koska hienoa puuta oli enää vähän jäljellä, niin (jonkun arvion mukaan) sitä riitti vain korkeintaan 1000 - 1500 ensimmäiseen aseeseen koko 10 800 aseen tilauksesta. Näin ollen ei juurikaan tapaa sk:n Ukko-Pekkaa loimukoivutukilla, jonka numero olisi päälle 501 000. Siitä eteenpäin on tukki yleensä hyvin tavallisen ja pliisun näköistä suorasyistä koivua. Samoin näkemäni 503 000, 508 000, 510 000 numeroilla olevat aseet on olleet koivua, mutta ihan tavallista ja ilman minkäänlaisia kuvioita puussa. Ainahan lankkupinossa saattaa seassa olla joku lankku, mikä on kuvioltaan vähän hienompaa, mutta tämä määritelmä toimii noissa sk:n Ukko-Pekkojen tukeissa "noin yleensä".

Etenkin 28-30 kivääreissä näkee joskus todella hienoja (oikein tiikerinraitaisia) loimukoivutukkeja... ja jos johonkin aseeseen on osattu valita todella hienoa loimukoivua, niin siinä SUOMI-konepistoolissa oli, jonka Mannerheim lahjoitti Hitlerille.

Ok. Juu "tiikerikuvio" on kyllä hieno ja kuvissa olen sellaisia nähnytkin, mutta en koskaan livenä.
Ehkä vielä jonain päivänä..

Liityn ainakin sen verran keskusteluun kertoakseni oman kiväärin olevan piirinumerolla S12435 ja SA leimalla joka on lyöty piipun vasemmalle puolelle.Oman aseen numero on 5055XX ja tavallinen koivutukki,sarjanumeron neljä viimeistä numeroa on lyöty lukon nuppiin ja purseita ei ole hiottu,perälevyssä "vanha numero" ja makasiinin pohjassa samat neljä kuin lukon nupissakin,aikaisempi hiottu pois.Etutähtäimessä kulumaa ja takana sarjanumeron kaksi viimeistä numeroa.Tukissa suojeluskunnan S ja alla 43,siisti mutta joitain kolhuja.

Piippu on 1.

Omassa piipun kuntoluokka 2. SA-leima lyöty piipun vasempaan sivuun koeponnistusleimasta ampujaan päin. Lukossa ei yhtään minkäänlaisia numeroita, ei lukon rungossa, eikä virityskammen nupissa. Perälevyssä nauhahiomakoneen jäljiltä himmeitä numeroita yläkiinnitysruuvin vieressä. Uudelleen sinistetty nauhahionnan jälkeen. Makasiinin pohjassa näkyy nauhahionnan jäljet, kun vanha numero on hiottu pois. Ei kuitenkaan lyöty uudelleen mitään numeroita. Sen jälkeen uudelleen sinistetty. Etutähtäimessä ja piipun päässä normaalia sinistyksen kulumaa ja tukin lavassa sk:n vaakuna ja alla 42. Tukki kauttaaltaan loimua perästä keulaan asti yli sormiliitoksen. Myös yläpuu loimua. Ei virheetön kolhujen suhteen, mutta kolhut pieniä ja niitä on vähän.

Kun tuota mun kiväärin makasiinin pohjaa tarkasti katsoo, niin siitä on kyllä kanssa hiottu numero pois
ja tilalle naputettu sarjanumeron 4 viimeistä. Käytönjälkiä tuossa ei ole, vaikka kyllä niiden kanssa vois
elää kun tuote on tonkin ikäinen. Täytyy vielä tarkkaan katsoa toi etutähtäin jos sielläkin sitten olis
jotain numeroita. Mistähän johtuu, että teidän SA on vasemmalla puolella ja mulla keskellä.. onkohan
ukot mätkiny niitä fiilispohjalta?