Kaupalliset m/28-kiväärit

[CH]

Kotimaisessa kirjallisuudessa (ja sittemmin jenkkiläisissä nettilähteissä) esiintyy mielestäni virheellinen käsitys m/28-kiväärien piippuleimoista. Varhaisten kiväärien valmistusmerkinnäksi tarjotaan usein Sakon "suurta" hammasratasleimaa ja myöhäisemmäksi vastaavasti SY:tä. Luulen, että historioitsijoilta on mennyt tässä kohtaa puurot ja vellit sekaisin, sillä SY vaikuttaa minusta lähinnä Yliesikunnan omistusleimalta, kun taas pelkkä hammasratas on Sakon kaupallinen logo.

Kun vertaa alla olevia m/28-kivääreitä ja niiden sarjanumeroita, huomaa selvästi, että varhaisimmat SY-kiväärit ovat pienemmällä sarjanumerolla kuin eräät hammasratasleimatut. Onkin ilmeistä, ettei hammasratas ole SY:tä varhaisempi tapaus, vaan kyse kokonaan erillisistä tuotantosarjoista. Koska kaupallisia aseita valmistettiin vain murto-osa Yliesikunnan tilauksiin nähden, tämä lienee syynä hammasratasleimattujen pieniin sarjanumeroihin.

Omana kuriositeettinaan ovat vielä alun perin SY-kontrahtiin kuuluneet aseet, jotka on jo ehditty sarjanumeroida, mutta sitten Yliesikunnan omistusleima onkin mitätöity päälle lyödyllä hammasratasleimalla. Mikähän lienee syynä moiseen, onko piippu ollut niin tarkkakäyntinen, että jonkun on ollut pakko saada se omaksi? Yhteistä kaupallisille aseille kuitenkin on, ettei niissä ole S-numeroa. Aseenhoito-ohjesääntö I:n mukaanhan valtion omaisuutta olevat kiväärit tuli S-numeroida piiriesikunnan varastosta jakamisen yhteydessä. Yksityiskiväärejä ei saanut viedä S-numerolle.

SY-kontrahdin aseet








Siviilisarjan aseet











Kiväärit, joista SY-omistusleima on mitätöity kaupallisella logolla

[CH]

Tuossa pari aukeamaa A.H.O. I:stä, mikäli em. opus sattuu uupumaan joltakin.

[HL/A]

Minulla ei neljä viimeistä kuvaa avaudu

[CH]

Nyt pitäisi pelata.

[HL/A]

Joo, nyt näkyvät.

[CH]

Onko havaintoja puolesta tai vastaan? Mikäli ajatus hammasrataskiväärien taustasta osuisi oikeaan, Suomesta voisi kuvitella löytyvän sarjan parhaat palat, eli aseet, jotka ovat välttyneet sekä SY:n että SA:n käytöltä. Jokuhan laittoi takavuosina foorumille pari skannia SKOHA:n, olikohan 1934-vuoden, katalogista, jossa kaupattiin yksityisille sekä m/28-30 että m/28-kivääreitä. Jälkimmäiset olivat tosin Tikkakosken piipulla, eivät SIG:n, kuten yo. kuvissa. Hinnasto kuitenkin tukee teoriaa m/28-siviilisarjan olemassaolosta.

[Polarfuchs]

Onko havaintoja puolesta tai vastaan? Mikäli ajatus hammasrataskiväärien taustasta osuisi oikeaan, Suomesta voisi kuvitella löytyvän sarjan parhaat palat, eli aseet, jotka ovat välttyneet sekä SY:n että SA:n käytöltä. Jokuhan laittoi takavuosina foorumille pari skannia SKOHA:n, olikohan 1934-vuoden, katalogista, jossa kaupattiin yksityisille sekä m/28-30 että m/28-kivääreitä. Jälkimmäiset olivat tosin Tikkakosken piipulla, eivät SIG:n, kuten yo. kuvissa. Hinnasto kuitenkin tukee teoriaa m/28-siviilisarjan olemassaolosta.

Minulla Sakon leimalla, sarjanumero 798, perärauta ja lukko numeroitu 98. Lukonkehykseen on toisaalta leimattu S63481, ei SA -leimaa.

[CH]

Todella hieno ja erikoinen ase. Nämä "pienellä" hammasratasleimalla olevat pistävät kyllä miettimään. Oletko koskaan kurkistanut patruunapesän alapuolelle, löytyykö sieltä mitään leimoja? Löisin vaikka vetoa, että piippu ei ole SIG:n valmistetta. Nimittäin jos piippulogoa katsoo tarkkaan, sen huomaa olevan täysin samanlainen kuin varhaisissa m/28-30-kivääreissä. Samoin piippuprofiili heti patruunapesän edessä muistuttaa tätä. S-numero lukonkehyksessä viittaisi kyllä valtion omistukseen, mutta veikkaanpa, että numero on vaan jäänyt mitätöimättä, kun kehys on otettu vanhasta m/91- tai m/28-kivääristä. Mikäli A.H.O. 1:tä on uskominen, S numeron lyöminen muualle kuin patruunapesään ja lukkorungon harjalle oli Pystykorvien aikakaudella kiellettyä.

Olisiko mahdollista, että Sakon oman piipputuotannon alkuvaiseessa olisi jatkettu kaupallisen m/28:n tuotantoa, kun sarjanumerot ovat näin matalat, mutta kuitenkin korkemmat kuin "suuren" hammasrattaan (ilmeisesti SIG:n piippuja) tapauksessa? Palokangashan toteaa, että Suojeluskunnalle menneet aivan viimeiset m/28-kiväärit olivat Sakon piipulla ja numerosarjaltaan jatkoa Tikkakosken tuotannolle (yli 32000). Vuoden 1932 kieppeillä malli vaihtui m/28-30:een ja ensimmäinen ase oli numerolla 33017.

Tässä muutama vastaavanlainen m/28. Ainakaan kahden aseen piipussa ei ole S-numeroa eikä edes tehtaalla stanssattua S-etuliitettä. Erikoista kyllä, aseessa 820 patruunpesän ulkoprofiili on normaali m/28, eikä jyrkästi porrastettu.

[JVA]

Kotimaisessa kirjallisuudessa (ja sittemmin jenkkiläisissä nettilähteissä) esiintyy mielestäni virheellinen käsitys m/28-kiväärien piippuleimoista. Varhaisten kiväärien valmistusmerkinnäksi tarjotaan usein Sakon "suurta" hammasratasleimaa ja myöhäisemmäksi vastaavasti SY:tä. Luulen, että historioitsijoilta on mennyt tässä kohtaa puurot ja vellit sekaisin, sillä SY vaikuttaa minusta lähinnä Yliesikunnan omistusleimalta, kun taas pelkkä hammasratas on Sakon kaupallinen logo.

Kun vertaa alla olevia m/28-kivääreitä ja niiden sarjanumeroita, huomaa selvästi, että varhaisimmat SY-kiväärit ovat pienemmällä sarjanumerolla kuin eräät hammasratasleimatut. Onkin ilmeistä, ettei hammasratas ole SY:tä varhaisempi tapaus, vaan kyse kokonaan erillisistä tuotantosarjoista. Koska kaupallisia aseita valmistettiin vain murto-osa Yliesikunnan tilauksiin nähden, tämä lienee syynä hammasratasleimattujen pieniin sarjanumeroihin.

Omana kuriositeettinaan ovat vielä alun perin SY-kontrahtiin kuuluneet aseet, jotka on jo ehditty sarjanumeroida, mutta sitten Yliesikunnan omistusleima onkin mitätöity päälle lyödyllä hammasratasleimalla. Mikähän lienee syynä moiseen, onko piippu ollut niin tarkkakäyntinen, että jonkun on ollut pakko saada se omaksi? Yhteistä kaupallisille aseille kuitenkin on, ettei niissä ole S-numeroa. Aseenhoito-ohjesääntö I:n mukaanhan valtion omaisuutta olevat kiväärit tuli S-numeroida piiriesikunnan varastosta jakamisen yhteydessä. Yksityiskiväärejä ei saanut viedä S-numerolle.

En ihan täysin ymmärtänyt pointtia, sillä Palokangas on kirjoittanut asiasta mielestäni aika johdonmukaisesti omien havaintojeni kanssa. Kaikissa piipuissahan tuli olla piipun valmistajan tunnus. Alkupään piiput olivat SIG:n valmistamia, mutta valmistajan tunnus jäi tukin peittämäksi. SY on Suojeluskuntain Yliesikunnan tunnus ja omistusleima. Sakon hammasratas on piipun valmistajan tunnus. Sako valmisti kivääreitä myös poliisille, jolloin niistä luonnollisesti puuttui SY omistusleimaus. Palokankaan mukaan poliisille menneet aseet olivat sarjanumeroitu piipun päälle poikittain, muuten sarjanumerot olivat piipun vasemmalla sivulla. Omien havaintojeni mukaan poliisien aseissa oli oma numerointi (esim 432). Oma lukunsa on vielä yksityisesti ostetut kiväärit, jotka saattoivat olla joko "poliisien sarjaa" tai Suojeluskunnan tilaamasta sarjasta. SY merkintä hammasrattaan päällä ei ole mielestäni mitätöinti, vaan leimaaja löi leiman vakiopaikkaan ja SAKO:n iso tunnus vaan sattui olemaan samassa paikassa. Ehkä juuri tästä syystä logo muutettiin pienemmäksi.

[CH]

Sen verran tarkennusta alkuperäiseen viestiin, että ajatus suurella Sakon logolla varustettujen piippujen varhaisuudesta SY-piippuihin verrattuna, ns. "tyyppi 1", olikin vain jenkkiläistä aikaansaannosta. Palokankaan kirjasta ja Arma Fennicasta tätä ei löytynyt. Pahoittelut.

http://www.mosinnagant.net/finland/M28-Rifle.asp

Mielestäni on kuitenkin hieman epätarkkaa niputtaa kaikki hammasratasleimatut piiput Sakon tekemiksi. Rajallisten havaintojeni mukaan suurella Sakon logolla olevat piiput ovat itse asiassa SIG:n valmistetta. Pienellä Sakon logolla varustetuista piipuista taas ei löydy SIG:n valmistusleimaa puiden pimennosta. Kenties ko. piiput ovatkin jo Sakon omaa tuotantoa vuodelta 1932.

Minusta ylilyönti meni päinvastoin eli tavallisesta SY-sarjasta otettu SIG:n tekemä piippu on muutettu kaupalliseksi leimaamalla SY:n päälle hammasratastunnus. Kiväärin ○14501 piippuleimoissa erottuu mielestäni selvästi, missä järjestyksessä leimat lyötiin. Sitä, ettei ase ollut Sk-järjestön käytössä, tukee puolestaan piirinumeron puuttuminen. Muistan nähneeni neljä tällaista ylilyötyä piippua eikä yhdessäkään niistä ole piirinumeroa. Jotenkin tuntuisi, ettei kyse voi olla sattumasta. Piirunumeron puuttuminen tavallisesta SY-sarjan piipusta on varsin harvinaista. Sehän tarkoittaa sitä, ettei asetta ole luovutettu suojeluskuntalaiselle. S-etuliite on Sakon tekemä.




Tuossa vielä toinen ylilyöty tapaus. Suuri Sakon valmistuslogo löytyy (ylösalaisin lyötynä), mutta piippu on kuitenkin sveitsiläistä valmistetta. Piipussa on lisäksi SY-tunnus osoituksena suunnitellusta ostajasta, mutta ase tuskin on Sk-käyttöä nähnytkään, sillä piirinumero puuttuu ja sarjanumero poikeaa sijainniltaan totutusta. Vastaavanlainen ase löytyy kuvattuna Arma Fennicasta ja kiväärin numero on ○158.

[JVA]

Menipä mielenkiintoiseksi... En ole aiemmin törmannyt noihin tuplamerkinnöillä oleviin piippuihin, joten nyt täytyy ehkä muuttaa omaa käsitystä. Asia voi siten olla juuri siten kuin olet päätellyt. Saattaa hyvin olla, että SY-omistusleimattuja piippuja on Sakolla muutettu kaupallisiksi mitätöimällä SY-tunnus kertomallasi tavalla. Oma käsitykseni perustui vahvasti Palokankaan tutkimukseen, mutta hyvä kun tähänkin asiaan on saattu uutta näkemystä. Sarjanumerointiin sen verran, että patruunapesän päällä oleva numerointi näyttäisi olevan täysin oma sarjansa, jota olen pitänyt "poliisien sarjana". Lisätutkimusta suomalaisten sotilaskiväärien historiasta siis vielä tarvitaan!

[CH]

Vaikuttaisi tosiaan vähän siltä, että piipun päälle numeroidut aseet ovat omana sarjanaan. Löytyisiköhän poliisin hankinnoista mitään tarkempaa lähdettä, Palokangas kun ei anna tähän asiaan varsinaista viitettä? Ymmärtääkseni pari vuotta sitten Panssarivarikolle pölähti jostain pieni sarja m/28-30:n siviilisarjalasia SAKO RIIHIMÄKI -leimoilla ja jotakin huhua oli, että ne olisivat tulleet Poliisilta. Onko asiassa perää?

Eräs yksityiskohta m/28:ssa on myös sarjanumeron ○-etuliite. Pallukka havaitaan ensimmäisen kerran jo m/24:n Böhler-piipuissa (varhaisin kirjaamani on ○14409) ja m/28:ssa se näyttää olevan SIG:n SY-piipuissa. Pallukka lienee myös kaikissa suurella Sakon logolla olevissa piipuissa. Myöhemmissä Tikkakosken piipuissa palloa ei enää ole eikä myös pienellä Sakon logolla varustetuissa. Onkohan ominaisuus siten aikasidonnainen?

Täytyypä vielä pyytää varmistus Jenkkilästä kiväärin ○536 piipun alapuolen leimoista. Muistan omistajan sanoneen, että puiden suojasta löytyy SIG:n leimat.

[JVA]

Täytyypä tarkastaa omastakin suurella hammasrattaalla leimatusta kivääristäni piipun alapuolen leimat. Kun ei aiemmin ole tullut purettua... Aihe on kyllä mielenkiintoinen!

[CH]

Jep, tuli sanallinen varmistus, että Sako-leimatut ○536 ja ○14501 ovat molemmat SIGgejä. Kuvia pitäisi tulla viikonloppuna.

[Polarfuchs]

[quote="CH"]Todella hieno ja erikoinen ase. Nämä "pienellä" hammasratasleimalla olevat pistävät kyllä miettimään. Oletko koskaan kurkistanut patruunapesän alapuolelle, löytyykö sieltä mitään leimoja? Löisin vaikka vetoa, että piippu ei ole SIG:n valmistetta. Nimittäin jos piippulogoa katsoo tarkkaan, sen huomaa olevan täysin samanlainen kuin varhaisissa m/28-30-kivääreissä. Samoin piippuprofiili heti patruunapesän edessä muistuttaa tätä. S-numero lukonkehyksessä viittaisi kyllä valtion omistukseen, mutta veikkaanpa, että numero on vaan jäänyt mitätöimättä, kun kehys on otettu vanhasta m/91- tai m/28-kivääristä. Mikäli A.H.O. 1:tä on uskominen, S numeron lyöminen muualle kuin patruunapesään ja lukkorungon harjalle oli Pystykorvien aikakaudella kiellettyä.

En ole tästä aseesta rautoja irrotellut, ase on ollut hallussani yli 30 -vuotta. Täytyy jossakin vaiheessa varovasti ruuveja irrotella ja katsoa mitä löytyy. Helat ja ruuvit alkuperäiset, helat kirjavat "liekkisinistetyt". Jos tämä on myöhäisempää tekoa, miksi silti takatähtäin on vanhempaa sivusäädettävää mallia, onko vaihdettu jossakinvaiheessa?