Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

En löytänyt haulla kuin kinastelua jostain ratsuväkipiekkarin olemassaolosta...

Duoda, minulla ilmeni kesällä hermostuksen asteelle lämpeneviä ongelmia om. pienarin hylsynpoiston kanssa.

Onko muilla minkälaisia kokemuksia, onko tämä vaan ronkeli paukulle, että pitää vaan löytää hyvin soiva patroniitto vai onko vaan niin kulunut vehjes

Kokeilin aika monilla paukuilla, mutta aika usein hylsy tahtoi jäädä pesään ja sitä sai kaivella sieltä manuaalisesti poies. Muuten on muuten aivan superhauska ampua.

Jatkan kiivasta monologia aiheesta.

Mikä on oikeaoppinen ja sivistynyt tapa siirtää etujyvää?!

Makeata oli tänään kaataa biathloonitauluja, mutta ois mukavaa, kun ei tarttis sihdata vähän vasemmalle... Jyvää on joskus järkyttävistä lyötteistä päätellen jollain pienellä tuurnalla naputeltu, mutta niin...?

Mosiniin on olemassa tähtäimen siirtotyökalu, eli metallipalikka jossa toisella puolella pultti jolla voi työntää jyvää.
Soveltuu varmaan useimpiin kivääreihin joissa vastaavanlainen jyvä.

Tuohon patruunapesäasiaan suosittelisin alkuun kunnollista puhdistusta ja hyvällä valolla tutkimista.
Pinttyneempi karsta lähtee varovasti öljytyllä teräsvillalla pyörittelemällä, jonka jälkeen hyvä puhdistus koska
villan hituset ruostuvat jos niitä jää aseen sisälle.

Toinen tutkittava kohta voisi olla patruunapesän takaosa mihin iskuri lyö, onko hakkautunut lommolle?
Jos on niin siitähän se saattaa ahistaa, mutta helppo korjata viilaamalla purse pois.

Hyvä vinkki tuo pesän puhdistus.

Mites kanta asettuu iskupohjaan ja ulosvetäjään?

Kivääri oli osin aika paksuissa varastorasvoissa ja p-pesän jynssäilin harjalla, mutta tutkitaan...

Patruuna asettuu paikoilleen nätisti, ulosvetäjä on kuluneen näköinen.

Seuraavan huomion tein: iskuri lyö pitkälle ja hylsyn koko kanta pullistuu, tuo voipi ahdistaa.