Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Kumpikohan takadiopteri mahtaa kuulua m28-57 kivääriin?





[/quote]

Oikea takadiopteri on se joka EI ole kiinni aseessa ylimmässä kuvassa.

Samanlainen oli munkin aseessa ostettaessa, SKY raudat vuodelta-37. Lienee SuomenLeijonan diopteri mutta mikä malli? M49 vai jokin uudempi?

..että muutkin näitä harrastelee...Niinkuin olen aikaisemminkin todennut, näissä pyssyissä alkuperäisyys on enemmän kuin veteen piiretty viiva. Elikkä varikot on saattaneeet laittaa tuota vanhempaakin diopterimallia "ensiasennus"-diopteriksi. Eli kumpikin käy. Myöhemmin tuli taas uusi malli, jota oli mm. malleissa 27-66, 28-76 ja TAK-85. Tähtäimissä oli useampaa eri reikää ( ainaskin 0.9, 1.1 ja 1.3 )ja etutähtäimissäkin useampia väljyyksiä. Joku kyseli petauksesta; pääosin näissä käytettiin petausprikkoja ruuvirn alla, tosin vastinpulttia taidettiin paranella ja pehmitellä "paskalatingilla"- eli Plastic Padingilla.

Vanhat ratakiväärit on mielenkiintoisia, tämä homma vie mukanaan..

Mun ase oli ostettaessa 28-76-kuosissa ja sen ratatukki on pedattu jollain "paddingilla" varsin laajalta alueelta. Rekyylipultin ympäristö on kokonaan massan peitossa eikä itse rekyylipulttia näy kuin se kaistale mikä on kehyksen koroketta vasten. Myös kehyksen "takasilta" on pedattu samalla kamalla. Harmikseni tuo tukki on hieman halki pistoolikahvan tienoilta, täytynee yrittää jotain uretaaniliimaa tai vastaavaa ujuttaa halkeamaan jos se estäisi koko kapulan halkeamisen

Mun aseesta taas löytyi kaksseiskan laukaisukoneisto joten aika moneen kertaan noita varmaan on paranneltu aikojen saatossa.

Jos pahalta näyttää,niin halkeaman voi pysäyttää reijällä Tosin siinä on sittense mokan mahdollisuus

jyri.h wrote:Samanlainen oli munkin aseessa ostettaessa, SKY raudat vuodelta-37. Lienee SuomenLeijonan diopteri mutta mikä malli? M49 vai jokin uudempi?

Eli mitkä mallit ja missä aseissa käytetty? Onko tietoo?

Tuo uudempi diopterimalli saattaa olla juuri m/49, näin muistelen minäkin. Diopteria käytettiin Valmetin pienoiskivääreissä 60-luvulle saakka. Lisäksi sitä on käytetty myös muiden valmistajien kivääreissä, mihin se on sattunut sopimaan. Tuota vanhempaa mallia on vielä ainakin Suomen Leijonassa m/45 . Mulla on joku vanha tarkkuuskivääri 30-luvulta ( 28-30), jossa on tuo sama tähtäin, samoin m/35 Suomen Leijonassa. Jyri.H kirjoitti tukkiviasta, tuossa tukkimallissa on yleistä tukin murtuminen pistolikahvan liepeiltä.

Rensseli wrote:...vastinpulttia taidettiin paranella ja pehmitellä "paskalatingilla"- eli Plastic Padingilla.

Siltä vaikuttaa. Näin todetaan ainakin Kurkisen Kivääriammunnan koulutusoppaassa. Myös K. Aron kirjoittamassa TKIV-85-artikkelissa petausholkin alusmassana mainitaan käytetyn "kemiallista metallimassaa" eli luultavimminkin juuri Chemical Metallia. Mitäs muita aineita tuohon maailmanaikaan oli tarjolla?



Ostin muuten kyseistä tököttiä vakiotukin petausta varten, mutta ainehan kovettuu käsiin. Ohjeessa käsketään laittamaan yhtä pitkät pötköt massaa ja kovetinta, mutta olipa suhde mikä tahansa, tavara ryyniytyy jo ~2 min kohdalla. Teenkö jotain väärin vai pakkasiako pitäisi odotella?!

Se yleisin suomessa myytävä kemiallinen metalli on sitä plastic paddingia, joka ei ole aine vaan tuote merkki. Plasticin aineita on tiivisteistä veneen korjauksiin. Varikolla oleva Plastic padding on silmämääräsesti PP-täytettä ja kemiallista metallia. Näyttää että mitä uudempi petaus sen varmemmin on PP-täytettä.

Niin, toisaalta tämä nykyisin myytävä Plastic Padding Chemical Metal näyttää tummemman harmaalta kuin mitä esim. KIV 85 -tukeissa on käytetty. Liekö sitten alumiini- yms. metallipurun määrä vaihdellut aikojen saatossa...

Suosittelen oheisen linkin ainetta, on huomattavasti vahvempaa kuin Plastic PaddingIn kemiallinen metalli. Todettu monissa eri testeissä sekä suomessa että muuallakin päin maailmaa erittäin hyväksi petausmassaksi.


http://www.mrasupply.com/tuotteet.html?id=19/31

Mulla on m28-57 28-30sen puihin tehtynä ja tuon irti olevan mallisella diopterilla.
Joku metsämies vaan on joskus asentanut kiikarille sivujalan ja siitä muistona on lukonkehyksestä paikatut reiät.

jyri.h wrote:Vanhat ratakiväärit on mielenkiintoisia, tämä homma vie mukanaan..

Harmikseni tuo tukki on hieman halki pistoolikahvan tienoilta, täytynee yrittää jotain uretaaniliimaa tai vastaavaa ujuttaa halkeamaan jos se estäisi koko kapulan halkeamisen

Tukin korjaamiseen voisi käyttää seuraavaa menetelmää.
Epoksiliimaa yleiskäyttöön tarkoitettua mainittu materiaalit tässä tapauksessa puu.

Puhdista halkeaman ympäristö (halkeaman alue) jollain pudistusaineella. Lämmitä tukkia jollain tavalla halkeaman alue (kuumailmapuhallin ) jos sinulla on ohut lasta metallia (näitä on esim. labroissa preparointi käytössä) muukin ohut lapanen käy tai mattoveisen terällä myös askartelu skalpellin terä käy.

Yleensäkin ottaen mikä tahansa sopivan ohut, morat ja vastaavat kannattaa unohtaa sillä rakoon soljuu lämmin massa hyvin kun just ja just levinnyt.

Kun olet lämmittänyt ujuta halkeamaan lasta se levittää juuri sopivasti halkeamaan.
(ilman väkivaltaa ja raakaa voimaa näitä ja astaloa sen tunkemiseen kun käytää saa halkaistun tukin, sit ottaa pattiin ja kunnolla "arskaa")

Tee epoksiseos pienimäärä ja lämmitä sitä myös siten että on juoksevaa nää on muuten syttyvää materiaalia, kun massa on juoksevaa ja tukkin halkeama lämmitetty kaada tai survo toisella lastalla sitä halkeamaan niin paljon kun menee. sitten lasta pois ja puristukseen sopivalla menetelmällä ei välttämättä halkeama korjaantuu siihen sitten miksaus ja tuskin huomaa mutta halkeama on halkeama aina hyvällä korjauksella ei juuri huomaa.

Nyt on kyseessä vain lämmitys helposti menee pinnan polttamiseksi, joten treenaa jollain puupalalla kuten myös epoksin lämmitystä saadaksesi sopivan juoksevaksi ilman että torppa palaa.

Tietysti omalla vastuullasi käytät ohjetta mutta toimii kyllä kun malttia käyttää ja miettii.

Tän olen oppinut toiselta "fakiirilta" joten jos apua on niin siitä vaan käy muuten mihin tahansa systeemiin missä halkeama.

CH wrote: Ostin muuten kyseistä tököttiä vakiotukin petausta varten, mutta ainehan kovettuu käsiin. Ohjeessa käsketään laittamaan yhtä pitkät pötköt massaa ja kovetinta, mutta olipa suhde mikä tahansa, tavara ryyniytyy jo ~2 min kohdalla. Teenkö jotain väärin vai pakkasiako pitäisi odotella?!

Ohjeessa sanottiin että lämpö nopeuttaa kovettumista. Tein siten niin että säilytin tökötit jääkaapissa ja sekoittelin kylmäkallen päällä. Nin sai vähän enemmän pelivaraa mutta kiire siinä tulee silti. Onko muissa vastaavissa aineissa yhtään pidempi aukioloaika?