Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Paljonko mielestänne kannattaa maksaa leimalisää Tulan 91/30- kivääristä, jossa on tarkkuusleimattu piippu? Käytön kannalta tällä ei tietysti ole mitään merkitystä, mutta itse noteeraan vain sellaiset kiikaripelit korkealle, joiden piippu on "aito".

Reilu 50€ ?

Riippuu tietenkin tarpeesta, jos jemmassa on loput osat kiikarikivääriin ja vuosikin passaisi niin enemmänkin olisin ehkä valmis maksamaan


Osta pois.

Kiitän. Vuodesta en ole varma, olikohan -38? Orkkistukki on takasiderenkaan kohdalta poikki ja lukko on ruosteessa. Mutta leima löytyy piipun päältä ja kehys sekä tukin raato on kolottu PEM-sivukiilalle. Taivutettu tappi lienee aito, joskin eri numerolla.

1938-vuoden kiikari löytyy ja istukkaosakin on tiedossa. Sivujalkaa ei löytyne helpolla. Mitähän sellainen maksaa, 400-500E...?

Kuulostaa loistavalle projektille

Sivujalat ovat kyllä harvassa.. Tuo 400-500 tuntuisi hyvältä, mutuna.
Yhdet tai korkeitaan kahdet sivujalat olen myytävinä kuullut/nähnyt.

Joku tooosi pitkänlinjan keräilijä voisi kartoittaa hintaa ja samalla saatavuutta.

Se on totta, että sivujalkoja on harvakseltaan liikkeellä. Irrallisia ei kyllä myynnissä ole näkynyt, mutta ns koottuja teoksia on sivujalalla ollut jonkin verran liikkeellä. Pari vuotta sitten olisi sivujalallisen PEM:n saanut 700€:lla. Ase ei ollut ta-leimattu. Jos et itse jostain syystä halua tuota "romua" ostaa, minulta löytyy kiinnostusta asiaan

Viimeksi olen irto sivujalan nähnyt messuilla hyvinkäällä 2003, voi tietty olla että on menny ohi silmien jossain, mutta tuskin. Erinäisissä alan- ja muidenkin alojen lehdissä pidin ostoilmoituksia nelisen vuotta, yhtään jalkaa ei tarjottu.

Hiljaiseksi vetää... Päälijalkoja taitaa kuitenkin olla satunnaisesti tarjolla?

Jos vaan myyjä myy, niin ajattelin kyllä ostaa. Saa nähdä, millaiseen lopputulokseen päästään.

Jos tussarin meinaa kasaan kursia, niin pitäisi kai hommata reprojalka. Kurakon takana noita on pienissä määrin liikenteessä, joskin saatavuus on huono. Tuli aikaan napattua muutama kuva vanhalta Amerikan foorumilta, joissa on esitelty aidon ja tämän repron eroja.

Tuota pemin repro jalkaa en näe hullumpana asiana etenkin jos muilta osin alkaa olemaan orginaalia osaa.
Etenkin kun jenkeissä myytävät vaikuttavat pirun laadukkaille.
Viskaa sitten kankaalle jos ja kun löytyy aitoa tilalle.

Tuollahan tuota olis...on se kaunis...

http://cgi.ebay.com/Russian-PEM-Sniper- ... 286.c0.m14

No niin, palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, onnistuin muutama kuukausi sitten hankkimaan em. raadon itselleni. Hinta oli Valmetin kiikari. Projekti on edennyt optiikoita ja byrokratiapuolta myöten jo sen verran pitkälle, että laitetaanpa näin alkuun kuvia the lähtökohdasta.

Ompas urakkaa ennen kuin peli soi,miten homma etenee tästä eteenpäin.

väärtti wrote:Ompas urakkaa ennen kuin peli soi,miten homma etenee tästä eteenpäin.

Tässä myös urakkaa ennenkuin on alkuperäisessä kunnossa. Tämän sivujalan on joku ystävällinen aseseppä lyhentänyt metsämiehelle PU:lle sopivaksi, että silleen. Jos jotakuta kiinnostaa voin tästä aarteesta luopua sopivaa korvausta vastaan.

Kunnostusprojektin ensimmäiseksi vaiheeksi muodostui katkenneen tukin dilemma. Vaihtoehtoja oli tarjolla tasan kaksi. Ensimmäinen, helpoin ja turvallisin oli Tulan tekemän tavallisen JV-kiväärin tukin (1.- ja 2.-kuvissa ylempi) koloaminen PEM-sivukiilalle sopivaksi. Toinen ja huomattavasti kivikkoisempi optio oli sovittaa alkuperäistukkiin uusi etupää.

Koska asiat pitää tehdä aina mahdollisimman vaikeasti, vaihtoehdoista valittiin tuo jälkimmäinen. Tämän puolesta puhuivat ennen kaikkia aito istukanleikkaus katkenneessa orkkistukissa ja se, että kohtalon oikusta hallussani sattui olemaan alkuperäiskuntoinen 1939-vuoden tukki (1.- ja 2.-kuvissa alempi), joka oli peräpäästään halkeillut aika pahaksi. Ko. tukki oli kuitenkin kelvollinen etupään luovuttajaksi.






Alkuperäistukista sen verran, että jossain maailmanvaiheessa se oli siis katkennut etupäästään ja joku vähemmän käsistään kätevä oli kolonnut tukkia siderenkaan mitan taaksepäin ja leikannut silmiä hivelevän hihnanreiän. Uuden etupään sovitus tulisi siis edellyttämään myös yläpuun koloamista.




Sitten vaan askartelemaan. Katkenneen tukin pää tasoitettiin, minkä jälkeen seurasi luovuttajatukin amputaatio ja sen etuosan tapittaminen. Paha kyllä, tuo takatukin ylimääräinen hihnanreikä aiheutti sen, että tukkiin tulevat tapinpäät oli jätettävä vähän turhan lyhyiksi.






Pienen sovittamisen jälkeen palikat laitettiin liimaukseen. Pystykorvan puhdistuspuikosta ja putkenpätkästä valmistui ketterä puristin, joka helpotti kuivumisvaihetta mukavasti.






Lopputuloksesta tuli sitten tällainen. Saumasta tuli varsin aidonnäköinen ja suurin puute lienee, että etu- ja takatukki eivät ole aivan samansävyiset.

Mielenkiintoinen perojekti. Odotan mielenkiinnolla entisöintityön lopputuotteen näkemistä. Numerotarkat tai lähes numerotarkat venäläiset kiikarikiväärit ovat kyllä niin harvinaista (ja kallista) herkkua, että huonompienkin yksilöiden tallettaminen (ja tässätapauksessa entisöinti) kannattaa tehdä. Ilmeisesti alkuperäinen kiikarinjalka on vielä hakusessa?

Olisikohan mitään jos entisöisi/sävyttäisi/käsittelisi tukin samaan sävyyn, tukkin entisöinnistähän on ollut hyviä vinkkejä palstalla.