Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Vuosina 1925-27 vähävarainen Suomen Armeija valmisti n. 13 000 kpl vanhoista loppuun kuluneista m.1891 Mosin-Nagant kiväärien piipuista "uudenveroisia" ns. putkitusmenetelmän avulla. Menetelmässä vanha piippu porattiin reijältään avarammaksi ja sisään istutettiin lämpökäsittelymenetelmin uusi sisäputki, joka lopuksi rihlattiin 7,62mm:n väljyiseksi. Myös patruunapesä kalvettiin uudelleen.

Varastoituja valmiita piippuja ryhdyttiin jo 1920-luvun loppuvuosina käyttämään hyväksi jalkaväenkiväärin m/91 kokoonpanotyössä. Vuoteen 1930 mennessä raportoitiin valmistetun ja joukoille jaetun 4.331 putkitetulla piipulla varustettua uudelleen kokoonpantua kivääriä. Kelvollisuudeltaan kyseenalaisiksi luokiteltuina muut yli 8.000 piippua jätettiin toimenpidekiellossa varastoihin lähes koko 1930-luvun ajaksi.

Vasta Talvisodan aattona vuonna 1938 piippujen käyttökelpoisuus arvioitiin uudelleen ja todettiin niissä oloissa tyydyttäväksi, kun Talvisota oli jo painamassa päälle. Valtaosa piipuista otettiin takaisin kokoonpanotyön piiriin ja niitä käyttäen valmistettiin peruskorjattuja jalkaväenkiväärejä m/91 toukokuuhun 1940 mennessä 7.965 kappaletta. Noin 700 kpl uudelleen putkitettuja piippuja oli niin totaalisesti epäonnistunut, että niitä ei kelpuutettu kivääreihin laitettavaksi edes Talvisodan aikana. Osa näistä putkitusmenetelmällä piipuistaan korjatuista kivääreistä säilyi puolusvoimien käytössä aina 1980-luvun suuriin asehylkäyksiin asti.

Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin nuo n. 8.000 piippua olivat epäkurantteja rakenteeltaan vuonna 1930, kun ne kuitenkin kelpasivat käyttöön sitten juuri Talvisodan aattona ja Talvisodan aikana. Tästä asiasta en ole löytänyt minkäänlaisia mainintoja kirjallisuudesta. Osaako joku arvon foorumilaisista kommentoida asiaa.

Pari suoraa lainausta Palokankaan opuksesta:

Komitea katsoi 21.2.1928 valmistuneessa raportissaan putkitustyön olleen kontrolloimatonta ja laadullisesti ala-arvoista.


Putkitustyö tiedettiin jo alun alkaen hankalaksi ja riskialttiiksi. Sisäkkäin olevia putkia ei ollut kyetty sorvaamaan niin yhteneväiseksi, etteivät ammuttaessa vaikuttavat suuret paineet olisi tehneet patruunapesään ja rihlattuun sisäputkeen muutoksia.
Suurimpina virheinä tarkastusryhmä piti kuitenkin sitä, ettei alunperin ollut valmistettu koesarjaa tarkempia tutkimuksia varten, ja ettei valmistuneita piippuja ollut saatettu tarkastustoimiston kontrolliin. Kun valtion varoja katsottiin menetetyn virheiden vuoksi, alettiin vaatia syyllisiä rangaistavaksi. Myös julkinen sana herkutteli tapahtuneella ja vaati "päitä vadille"

Haudankaivaja wrote:...Menetelmässä vanha piippu porattiin reijältään avarammaksi ja sisään istutettiin lämpökäsittelymenetelmin uusi sisäputki, joka lopuksi rihlattiin 7,62mm:n väljyiseksi. Myös patruunapesä kalvettiin uudelleen...

En osaa vastata haudankaivajan kysymykseen, mutta keskustelua asiasta voidaan viritellä.

Harmi kun itselläni ei ole P sarjan kivääriä referenssinä (yksi oli tarjolla turussa vuoden alupuolelella, mutta hukkasin kaverin yhteystiedot 90 € ei olisi ollut paha hinta )

Mutta tuosta putkitus menetelmästä, mikähän oli todellinen säästö tuossa putkittamisessa, jos ajatellaan, että ensin porataan vanha rihla pois, kuumennetaan piippu ja työnnetään kylmä putki vanhan piipun sisään, jonka jälkeen vedetään uusi rihla ja kalvetaan uusi patruunapesä.

- j o n i -