Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Kuinka paljon näitä liikkuu Suomen markkinoilla ja millä hintatasolla? Tiedossa olisi yksi 1943 tehty, joskaan ei hyvä yksilö. Peli on ei-numerotarkka ja tukki on luultavasti vaihdettu jossain vaiheessa. Nykyinen tukki on tehty koivulaminaatista ja kaulalla on aron pojan vahvikepultti. Varikkokunnostusleimaa lavasta ei löydy samoin kuin ei patruunapesän päältäkään. CIP-leimat puuttuvat ja ainoa ylimääräinen leima on pieni kolminumeroinen sarjanumero, joka on lyöty kehyksen vasempaan kylkeen. Viittaisi vahvasti sepän luvittamaan vinttilöytöön. SA-leimaa ei ole. Kehyksen ja piipun viimeistelyaste on m/karkea ja sinistys on varsin kulunut. Syöttökotelo ja perälevy (?) ovat huomattavasti paremmassa sinissä. Näiden numerot myös täsmäävät keskenään, kirjainliitteet mukaan lukien.

Kommentteja? Ne kellä silmät on varmaankin tietävät, mistä aseesta on kyse.

M/44 karabiini on mielestäni kohtalaisen helppo löytää Suomen markkinoilta, sillä aseita on maahantuotu eri aseliikkeiden toimesta varmaankin 80-luvulta alkaen. Suomeen tuodut aseet ovat pääosin 1944- Neuvostoliitossa tai muissa itä-blokin maissa tehtyjä aseita. Alkutuotantoon (1943) kuuluneita aseita on sitten vaikeampi jo löytää. Koska m/44 karabiinia jäi kesän -44 taisteluissa myös sotasaalikksi jonkin verran ja on täysin mahdollista että aseseppä olisi tällaisen luvittanut. Mahdollista on etta ase on sodan jälkeen romutettu ja myyty osina asesepälle, joka on sen sitten jossain vaiheessa koonnut. Tuo uuden sarjanumeron lyöminen lukonkehykseen on hyvin tyypillistä asesepän luvittamille aseille.

Hintataso onkin sitten mielenkiintoinen kysymys. Varikkokunnostetun maahantuodun perus m/44 karabiinin voi saada varmaan n 200-250€? Tietysti alkutuotantoon kuuluva ase ilman ylimääräisiä leimoja on keräilyllisesti arvokkaampi, mutta hintaa laskee uudelleen numerointi ja numerotarkkuuden puuttuminen.

Juu, totta on, että varikkokunnostetun ja maahantuodun karabiinin omistajaksi pääsee helposti. Tarkoitus olikin rajoittaa kysymys koskemaan ainoastaan sotasaaliiksi joutuneita m/44:sia. Armeijan varastoihin noita päätyi vuonna 1944 vain yksittäisiä hajakappaleita, jotka sittemmin romutettiin tai hylättiin 50-luvulla. Rintamamuistoina karabiineja lienee jonkin verran hiissattu, mutta olettaisin varsinkin 1943-vuoden karkean valmistuslaadun ja parantuneen valvonnan rajoittaneen mielitekoja. 1943 vuoden leimoilla olevat karabiinit kuuluvat 50 000 aseen kenttäkoesarjaan, sillä malli hyväksyttiin Palokankaan mukaan vasta 17.1.1944 massatuotantoon.

Tukin vaiheista ei ole varmuutta, mutta amerikkalaisten lähteiden mukaan tämäntyyppinen laminaattitukki tuli tuotantoon 1944-vuoden alkupuoliskolla. Varikkokunnostusleimaa siitä ei löydy, mutta en osaa sanoa, onko tukki saatu sotasaaliina vai maahantuotu jostain itäryhmittymän maasta. Kuten sanottu, sepän lyömä sarjanumero löytyy kehyksen vasemmalta syrjältä. Näyttäisi olevan varsin huomaamaton.

Mahtaako kenelläkään foorumilaisista olla rintamalta tuotua m/44:sta? Kaikki SA-leimatut viettänevät eläkepäiviään kurakon toisella puolella, pl. museokappaleet. Tässä eräs.

Kaikkia sotasaaliiksi saatuja aseita ei SA-leimattu (varsinkin jos ase oli jo luokiteltu poistettavaksi), joten sellaisen aseen löytäminen on todella vaikeaa. En usko, että Suomesta löytyy kovinkaan montaa SA-leimattua m/44 asetta.

Moro CH

Tukin laminointityylistä, kaulan rekyylipultista ja hihnalenkkien läpivientien vahvistuksista tulee meikäläiselle vahva vaikutelma sodan jälkeen tehdystä varikkotukista. Kaulan rekyylipultteja alettiin muistaakseni lyömään läpi sotien jälkeen ja "ympäripyöreät" prässätyt hihnalenkkien läpivientien vahvikkeet tulivat käyttöön sodan lopulla ja suurin osa niistä on sotien jälkeistä valmistetta. Vuonna -43 ja -44 käytettiin vielä ahkerasti sitä karkeinta liuskamaista läpivientien suojaamista ainakin kokopuisissa tukeissa mutta varhaisista laminaateista en ole aivan varma.

Muistaakseni 7.62x54r.netistä löytyy tunnistusohjeita sota-aikaisen lamitukin erottamiseksi sodan jälkeisen ajan varikkomatskusta.

Hiukan asian sivusta,mutta korjasivatko ruskit jo sota-aikana m38.ja m44.n tukeilla vai ovatko nämä kaikki sodan jälkeistä peruskunnostus tavaraa?

jaska wrote:Hiukan asian sivusta,mutta korjasivatko ruskit jo sota-aikana m38.ja m44.n tukeilla vai ovatko nämä kaikki sodan jälkeistä peruskunnostus tavaraa?

Sodan aikana kun tukeista oli pulaa laitettiin m44 tukkeja m38 kivääreihin.Miksei myös sodan jälkeen.
Mahtoiko käydä siten että m38 tukit jäi pois tuotannosta ja ne korvattiin sitten m44 mallisilla.Joku tietää tai muistaa,niin voi oikaista.

jaska wrote: Mahtoiko käydä siten että m38 tukit jäi pois tuotannosta ja ne korvattiin sitten m44 mallisilla.Joku tietää tai muistaa,niin voi oikaista.

Juu kyllä siinä niin taisi käydä. Muistit oikein. Alkuvuodesta 1944 m44 hyväksyttiin käyttöön ja samalla alettiin ajamaan alas m91/30 tuotantoa ja svt40:n tuotanto taidettiin lopettaa kokonaan. Tuotantotaloudellisesti pyrkimys vain yhteen kiväärimalliin asetuotannossa.