Page 1 of 2
1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Wed Aug 03, 2011 10:06
by Mangrove
Virkapukukomitea perustettiin syyskuussa 1926 suunnittelemaan korvaajaa kenttäpuvulle m/22. Vakinaisiksi jäseniksi valittiin eversti Malmberg, everstiluutnantti Palojärvi, majuri Gustafsson, majuri Kaila ja sihteeriksi luutnantti Hannula. Komitea suunnitteli ja testautti erilaisia kokeilupukuja ennen päätymistään lopulliseen suositukseensa. Minulle on jäänyt epäselväksi missä välissä komitean suosittelema malli muutettiin nykyisellään m/27 tunnettuun kenttäpukuun. Esittelen tässä joitakin asiakirjoja joista käy ilmi millainen tämä komitean malli oli ja miten se eroaa m/27:stä.
Kaikki kokeilupuvun osat tilattiin Armeijan Pukimosta ja niille annettiin juokseva numerointi, esimerkiksi kokeilupusero V.K.N:o 1. Kokeilupuseroita tilattiin yhteensä kuusi kappaletta ja -housuja kolme. Suomalaisten ja ruotsalaisten kangasnäytteiden perusteella parhaaksi arvioitiin O.Y. Tammisaaren Verkatehtaan värinäyte 4 (kts. kuva 5). Ensimmäinen kokeilupusero perustui n.s. pohjalaiseen työpuseroon, jossa huomattavaa oli olkapäiltä käsivarteen siirretty hihasauma. Työpuserosta poiketen helmaa oli jatkettu ja siihen oli lisätty kaksi taskua. Muut mallit olivat muunnoksia tästä ensimmäisestä mallista. Kaikki kokeiluhousut olivat pitkälahkeisia ja enemmän tai vähemmän lahkeistaan suipponevia. Puolustuministerille 11. joulukuuta 1926 osoittamassa kirjeessään komitea suositteli kenttäpuvuksi seuraavaa:
Niiden kokeilujen nojalla, joita kahtena viimeksikuluneena vuotena on kokeilupataljoonassa toimitettu, ja teettämiensä useidenkokeilumallien kautta on Virkapukukomitea todennut, että sen viimeksi valmistuttama kokeilupusero (n:o 6) kuosinsa puolesta kaikista tähän asti valmistetuista kokeilumalleista eniten täyttää kenttäpuvun takille asetettavat vaatimukset. Tulevan kenttäpuvun takin suunnittelun on senvuoksi nojattava puheenalaiseen malliin. Siinä on huomattavaa: hihat ovat olkapäistä väljät, leikatut pohjalaisen työmiespuseron tapaan; hihansuut säädettävät; vyötärö selkävyön avulla säädettävä, itse pusero selkävyön yläpuolella väljä, varustetaan sekä sivu- että rintataskuilla; kaulus matala, kaksinkertainen, pehmeä; nappirivi peitossa.
Nykyiset suippohousut ovat osoittautuneet epäkäytännölliseksi, minkävuoksi niistä on luovuttava. Käytäntöön on otettava pitkät housut, mutta ratsumiehille pysytettävä edelleen käytännössä ratsuhousut.
Kuitenkin jossain vaiheessa tämän ja presidentille esittelyn välissä puseron leikkaus muutettiin nykyisen m/27 mukaiseksi. Virkapukukomitean arkistoissa siitä ei ole mainintaa. Hiihtopukuna tämä olisi epäilemättä ollut parempi kuin m/27, jota taas pidettiin leikkaukseltaan m/36 parempana. Mahdollisena syynä muutokseen pidän sitä, että haluttiin ulkonäöltään vakiintunut malli paraatikäyttöön. Mainittakoon vielä, että tämä kirjoitus perustuu Puolustusministeriön alla vuosina 1926-27 toimineen Virkapukukomitean arkistoon. Se löytyy Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä Puolustusministerön Intendenttiosaston arkiston kansiosta Hd 8. Kokeilupataljoonan arkisto löytyy taas kansiosta SArk-1282/3.
Kuva 1. Kokeiluhousut V.K. N:o 4.
Kuva 2. Kokeilupusero V.K. N:o 2.
Kuva 3. Kokeilupusero V.K. N:o 2 ja kokeiluhousut V.K. N:o 1-3.
Kuva 4. Kokeilupataljoonaan lähetettyjä erisävyisiä kokeilupukuja alkuvuodesta 1927.
Kuvat 5-6. Kangasnäyte N:o 4 ja 10.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Wed Aug 03, 2011 11:12
by reka65
Kylläpä näyttivätkin venäläistyylisiltä,varmasti hämärässä kuin jotkut kasakat
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Wed Aug 03, 2011 18:30
by MAT
Kiitos, kiinnostavaa tietoa! Antaa tulla lisää vaan...
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Wed Aug 03, 2011 19:11
by HL/A
Todella hienoa tietoa ja tutkimusta
Vielä kun nämä saataisiin kirjalliseen muotoon ennenkuin häviävät cyberavaruuteen palstoilta.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Wed Aug 03, 2011 21:41
by Mangrove
Varusteiden kehittäminen otettiin 1920-luvulla ilmeisen vakavasti sillä tätä tarkoitusta varten järjestettiin vuosittain talvisotaharjoitukset. Samoin melkein joka vuosi vastuussa oleva yksikkö suoritti talvella monta sataa kilometriä pitkän hiihtomarssin. Otan seuraavaksi esimerkkinä 3.-5.4.1924 järjestetyn Rantasalmi-Kajaani hiihtoretken kokemukset. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että puseromallinen takki oli käytännöllisempi hiihtäessä kuin silloin käytössä ollut kenttätakki m/22. Kenttälakiksi parhaiten olisi sopinut suojeluskuntamallinen "jääkärilakki". Tämä linja jatkui nähdäkseni aina m/62:n käyttöönottoon saakka. Mielenkiintoista, että 1950-luvulle tultaessa monet maat olivat huomanneet puseromallisen vartaloverhon etuudet; Iso-Britanniassa se tunnettiin nimellä Battle Dress, Yhdysvalloissa nimellä M44 ja Suomessa m/54. Saksassakin otettiin sodan aikana myöhemmin M44-nimellä tunnettu pusero. Pohjiltaan ne kaikki perustuvat siviilimallisiin hiihtopukineisiin (vrt. kuva 9). Nyt niitä kuvia:
Kuva 7. Rantasalmi-Kajaani -hiihtomarssin kokeiluesineitä.
Kuva 8. Samoin.
Kuva 9. Vuoden 1929 viimeisintä muotia Suomen Kuvalehdessä.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Tue Aug 09, 2011 6:54
by Mangrove
Vanhasta otetiin mallia myös kengissä.
KA. Järj.tsto/PE. Talvikokeilut 1928. Hh 43.
Pioneeripataljoona. Esikunta. Koria, 12.4.-28. Koskee: Talvikokeiluja. [...]
Kokeilut kankaasta valmistetuilla hiihtojalkineilla. Koska armeijamme talviharjoituksissa on usein sattunut jalkojen paleltumisia, on Pataljoonassa kiinnitetty huomiota tämän puutteen poistamiseen. Sotilaan taistelukunto talvella lisääntyy moninkertaisesti, jos hänen jalkansa ja siten myös koko ruumiinsa on lämpimät ja jos hän voi vapautus pakkasen aiheuttamasta epämieluisuuden tunteesta. Olen aikaisemmin ja viimeksi tänä talvena nähnyt etenkin metsätyömiesten käyttävän kankaasta valmistettuja tallukkaita. Olen antanut valmistaa tänä talvena muutamia pareja kankaasta valmistettuja, nahkalla vahvistettuja kärjellä varustettuja hiihtojalkineita ehdottamaani mallia. (Kuva No. 12). Huom: varsien pituus ei ole ajateltu niin pitkäksi, kuin mitä se on kuvassa. Nyt valmistettujen jalkineiden varsien pituus, johtuu siitä, että nykyisten käytännössä olevien housujen kanssa ei lyhyttä vartta voida käyttää. Jalkine on valmistettu seuraavasti:
Vanhasta päällystakista leikataan yhteen kappaleeseen varsi ja terä kolmekertaiseksi (kolme kappalettaa). Eri kangasleikkaukset neulotaan kiinni toinen toisiinsa kuten valokuvasta näkyy. Pohja tehdään samasta kankaasta, mutta 6- kertaiseksi ja neulotaan piki- tai vahvalla pellavalangalla kiinni teriin siten, että ulkosyrjä, kulumisen ja hankaamisen (hiihtäessä) tähden taivutetaan ylöspäin. Katso kuvaa! Suuremman tukevaisuuden ja hiihtokengän muodon aikaansaamiseksi neulotaan kannan ympärille ja kärkeen nahkavahvistus. Tämän lisäksi asetetaan jalkineen kärkeen eteenpäin vinoon asentoon noin 3 sm levyinen ja 5 sm. pituinen jäykkä pohjanahkapalanen, samoin pannaan pohjanahkaliuska kannan ympärille päällysnahkan alle. Saumat jalan rinnan ja jalkaselän kohdalla tehdään korkeiksi ja koviksi, mäystimen painamisen estämiseksi. Varren etuosaan on sijoitettu yksinkertaisesta kankaasta, laskoksille painuva palje. Kiinnitys tehdään soljilla varustetuilla nahkaremmeillä. Pohjat impragnoidaan tervalla, jolloin ne käytettäessä tulevat pikimäisen kiiltäviksi ja ehdottomasti kosteutta läpäisemättömiksi.
Olen pyytänyt lausuntoja niiltä joukko-osastoilta, joille k.o. jalkineita lähetetään kokeiltaviksi. Johtuen se ehkä siitä, että ne kappaleet, jotka
kokeilutarkoituksessa lähetettiin eivät vielä olleet, viimeistä mallia, pohjat eivät olleet myöskään tervatut ja eivät ehkä olleet a.o. kokeilijan jalkaan sopivia, olivat lausunnot eräissä suhteissa toisistaan eriäviä. Kukaan ei ole kieltänyt tälläisen hiihtojalkineen tarpeellisuutta. Sen etuina on mainittu m.m.:
1) Erittäin keveät ja nopeasti jalkaan pantavat ja poistettavat.
2) Kovalla pakkasella ehdottomasti lämpimät jalkineet.
3) Käynti kevyt ja äänetön.
4) Halvat.
5) Hyvin valmistettuina erinomaiset hiihtojalkineet (PPP 1:n lausunto)
Varjopuolina on taasen mainittu,
1) Nykyinen kärkimalli on hiihtämiseen huono, koska nokka on liian korkea ja liian takana, s.t.s. mäystin painaa jalan rintaa.
2) Kastuvat märällä ilmalla.
3) Ei saada kuivaksi yhdessä yössä.
4) Nahkavahviketta liian vähän, joten menettää mallinsa.
5) Ei anna tarpeeksi tukea jalalle.
Tampereen Rykmentin lausunto, joka annettiin etupäässä Rykmentin suorittaman 300 km. hiihtomarssin, Lahti - Tampere - Lahti, perusteella, on mitä kiittävin. Pioneeripataljoonassa on kokeilijoita varten teetetty tälläiset hiihtojalkineet mitan mukaan ja ei kukaan ole antanut esim. sellaista lausuntoa, että mäystin painaisi jalkaa tai varpaita. Päinvastoin on sanottu pieksusaappaan enemmän painavan. Itse olen myös juuri tätä näkökohtaa silmälläpitäen kokeillut jalkinetta, mutta en ole minkäänlaista painamista huomannut. Koska kukaan muu, paitsi PPP 1 ei ole viimeksi mainitusta epäkohdasta valittanut, on syytä epäillä, että painaminen on johtunut k.o. eksemplaarin virheellisestä ja jalkaansopimattomasta tekotavasta.
Mitä tulee kohdassa 2) esitettyyn epäkohtaan, on se todella olemassa, mutta jalkinetta ei ole tarkoitettukaan käytettäväksi leudolla säällä, ei yleensä -10 C° leudommalla ilmalla. Koko talvileirikautena, siis 6 vuorokauden aikana, jolloin loppuviikosta useiden päivien lämpötila oli alle -10 C°, en käyttänyt muita jalkineita, kuin tässä esitettyjä, mutta en koko aikana tuntenut jalkojani kosteiksi. Ehkä tervatut pohjat estivät kosteuden imeytymisen. Tärkein epäkohta on se, ettei jalkine ole niin jäykkä, että sillä vo ohjata susta. Tämän epäkohdan on ilmoittanut Jääkäriprikaati. Koska kukaan muu ei tätä haittaa ole ilmoittanut ja omat Pion.P:ssa saamamme kokemukset eivät myöskään puhu esitetyn epäkohdan puolesta on luultavaa, että tässäkin tapauksessa on vika löydettävissä virheellisestä, tai oikeammin kehityksen alaisesta koekappaleesta. Parannuksia k.o. jalkineihin tehtiin näet useamman kerran talven aikana. Jos tämä seikka antaa toivomisen varaa, on tilaisuus epäkohdan poistamiseen, sillä on otettava huomioon, että ehdottamani jalkinemalli ei mitenkään vielä tahdo olla lopullinen, vaan on tarkoitus tästä ideasta kokemuksien perusteella kehittää kunnollinen ja arvostelua kestävä hiihtojalkine armeijallamme.
Yhdestä vanhasta päällystakista voidaan valmistaa pari näitä jalkineita. Nahkaosat saadaan ainakin suurimmaksi osaksi jätetilkuista. Massavalmistuksessa luulisi jalkineiden tulevan hyvin halvoiksi. Nyt saatujen kokemusten perusteella jo voidaan väittää, että jalkineen ikä on vähintäin 2 hiihtokautta. Mies tarvitsisi talven aikana yhdet pieksusaappaat suoja- ja leutoja ilmoja varten ja kangasjalkineet pakkassäällä ja illalla majoituspaikassa (nahkajalkineiden kuivuessa). Tällä tavalla kevennettäisiin sotilaan kantamusta n. 1 kilolla ja saataisiin aikaan huomattava rahallinen säästö.
Kuten sanottua tahtoo ehdotettu hiihtojalkine olla ainoastaan ajatuksen herättäjänä. Kokemus ja kehitys määrätköön, onko ehdotus toteuttamisen arvoinen.
P.S. Asiaan liittyen samoissa piireissä kokeiltiin myös kenttäkodan ja havumajojen yöpymiskelpoisuutta.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Fri Jul 06, 2012 16:22
by Mangrove
Saksasta ostettiin 1930-luvun puolivälissä "Zeltbahnia" kokeiluja varten, mutta jo sitä ennen oltiin ehditty kokeilla samanlaisia, mutta kotimaisia sadeviittoja kuten tästä ja edellisestäkin kuvasta näkyy.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Fri Jul 06, 2012 22:52
by Stoppari
Onpa hirveän näköiset kengät...
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Fri Jul 06, 2012 23:19
by mosu
Heh... itse kannatan jalkaväkisaapas/kumisaapasta. Nämä ovat kovin rajunnäköiset. Tietysti jos pakkasessa tulee kylmä, niin morsmaikkukaan ei ole valittamassa
Nuo saappaankärjet ovat kai suksia varten, mikä ei huono ajatus. Toisinaan joutuu maastoutumaan pikaisesti, ettei tule kuula kalloon.
[ Hehquote="Martti Kujansuu"]Vanhasta otetiin mallia myös kengissä.
KA. Järj.tsto/PE. Talvikokeilut 1928. Hh 43.
Pioneeripataljoona. Esikunta. Koria, 12.4.-28. Koskee: Talvikokeiluja. [...]
Kokeilut kankaasta valmistetuilla hiihtojalkineilla. Koska armeijamme talviharjoituksissa on usein sattunut jalkojen paleltumisia, on Pataljoonassa kiinnitetty huomiota tämän puutteen poistamiseen. Sotilaan taistelukunto talvella lisääntyy moninkertaisesti, jos hänen jalkansa ja siten myös koko ruumiinsa on lämpimät ja jos hän voi vapautus pakkasen aiheuttamasta epämieluisuuden tunteesta. Olen aikaisemmin ja viimeksi tänä talvena nähnyt etenkin metsätyömiesten käyttävän kankaasta valmistettuja tallukkaita. Olen antanut valmistaa tänä talvena muutamia pareja kankaasta valmistettuja, nahkalla vahvistettuja kärjellä varustettuja hiihtojalkineita ehdottamaani mallia. (Kuva No. 12). Huom: varsien pituus ei ole ajateltu niin pitkäksi, kuin mitä se on kuvassa. Nyt valmistettujen jalkineiden varsien pituus, johtuu siitä, että nykyisten käytännössä olevien housujen kanssa ei lyhyttä vartta voida käyttää. Jalkine on valmistettu seuraavasti:
Vanhasta päällystakista leikataan yhteen kappaleeseen varsi ja terä kolmekertaiseksi (kolme kappalettaa). Eri kangasleikkaukset neulotaan kiinni toinen toisiinsa kuten valokuvasta näkyy. Pohja tehdään samasta kankaasta, mutta 6- kertaiseksi ja neulotaan piki- tai vahvalla pellavalangalla kiinni teriin siten, että ulkosyrjä, kulumisen ja hankaamisen (hiihtäessä) tähden taivutetaan ylöspäin. Katso kuvaa! Suuremman tukevaisuuden ja hiihtokengän muodon aikaansaamiseksi neulotaan kannan ympärille ja kärkeen nahkavahvistus. Tämän lisäksi asetetaan jalkineen kärkeen eteenpäin vinoon asentoon noin 3 sm levyinen ja 5 sm. pituinen jäykkä pohjanahkapalanen, samoin pannaan pohjanahkaliuska kannan ympärille päällysnahkan alle. Saumat jalan rinnan ja jalkaselän kohdalla tehdään korkeiksi ja koviksi, mäystimen painamisen estämiseksi. Varren etuosaan on sijoitettu yksinkertaisesta kankaasta, laskoksille painuva palje. Kiinnitys tehdään soljilla varustetuilla nahkaremmeillä. Pohjat impragnoidaan tervalla, jolloin ne käytettäessä tulevat pikimäisen kiiltäviksi ja ehdottomasti kosteutta läpäisemättömiksi.
Olen pyytänyt lausuntoja niiltä joukko-osastoilta, joille k.o. jalkineita lähetetään kokeiltaviksi. Johtuen se ehkä siitä, että ne kappaleet, jotka
kokeilutarkoituksessa lähetettiin eivät vielä olleet, viimeistä mallia, pohjat eivät olleet myöskään tervatut ja eivät ehkä olleet a.o. kokeilijan jalkaan sopivia, olivat lausunnot eräissä suhteissa toisistaan eriäviä. Kukaan ei ole kieltänyt tälläisen hiihtojalkineen tarpeellisuutta. Sen etuina on mainittu m.m.:
1) Erittäin keveät ja nopeasti jalkaan pantavat ja poistettavat.
2) Kovalla pakkasella ehdottomasti lämpimät jalkineet.
3) Käynti kevyt ja äänetön.
4) Halvat.
5) Hyvin valmistettuina erinomaiset hiihtojalkineet (PPP 1:n lausunto)
Varjopuolina on taasen mainittu,
1) Nykyinen kärkimalli on hiihtämiseen huono, koska nokka on liian korkea ja liian takana, s.t.s. mäystin painaa jalan rintaa.
2) Kastuvat märällä ilmalla.
3) Ei saada kuivaksi yhdessä yössä.
4) Nahkavahviketta liian vähän, joten menettää mallinsa.
5) Ei anna tarpeeksi tukea jalalle.
Tampereen Rykmentin lausunto, joka annettiin etupäässä Rykmentin suorittaman 300 km. hiihtomarssin, Lahti - Tampere - Lahti, perusteella, on mitä kiittävin. Pioneeripataljoonassa on kokeilijoita varten teetetty tälläiset hiihtojalkineet mitan mukaan ja ei kukaan ole antanut esim. sellaista lausuntoa, että mäystin painaisi jalkaa tai varpaita. Päinvastoin on sanottu pieksusaappaan enemmän painavan. Itse olen myös juuri tätä näkökohtaa silmälläpitäen kokeillut jalkinetta, mutta en ole minkäänlaista painamista huomannut. Koska kukaan muu, paitsi PPP 1 ei ole viimeksi mainitusta epäkohdasta valittanut, on syytä epäillä, että painaminen on johtunut k.o. eksemplaarin virheellisestä ja jalkaansopimattomasta tekotavasta.
Mitä tulee kohdassa 2) esitettyyn epäkohtaan, on se todella olemassa, mutta jalkinetta ei ole tarkoitettukaan käytettäväksi leudolla säällä, ei yleensä -10 C° leudommalla ilmalla. Koko talvileirikautena, siis 6 vuorokauden aikana, jolloin loppuviikosta useiden päivien lämpötila oli alle -10 C°, en käyttänyt muita jalkineita, kuin tässä esitettyjä, mutta en koko aikana tuntenut jalkojani kosteiksi. Ehkä tervatut pohjat estivät kosteuden imeytymisen. Tärkein epäkohta on se, ettei jalkine ole niin jäykkä, että sillä vo ohjata susta. Tämän epäkohdan on ilmoittanut Jääkäriprikaati. Koska kukaan muu ei tätä haittaa ole ilmoittanut ja omat Pion.P:ssa saamamme kokemukset eivät myöskään puhu esitetyn epäkohdan puolesta on luultavaa, että tässäkin tapauksessa on vika löydettävissä virheellisestä, tai oikeammin kehityksen alaisesta koekappaleesta. Parannuksia k.o. jalkineihin tehtiin näet useamman kerran talven aikana. Jos tämä seikka antaa toivomisen varaa, on tilaisuus epäkohdan poistamiseen, sillä on otettava huomioon, että ehdottamani jalkinemalli ei mitenkään vielä tahdo olla lopullinen, vaan on tarkoitus tästä ideasta kokemuksien perusteella kehittää kunnollinen ja arvostelua kestävä hiihtojalkine armeijallamme.
Yhdestä vanhasta päällystakista voidaan valmistaa pari näitä jalkineita. Nahkaosat saadaan ainakin suurimmaksi osaksi jätetilkuista. Massavalmistuksessa luulisi jalkineiden tulevan hyvin halvoiksi. Nyt saatujen kokemusten perusteella jo voidaan väittää, että jalkineen ikä on vähintäin 2 hiihtokautta. Mies tarvitsisi talven aikana yhdet pieksusaappaat suoja- ja leutoja ilmoja varten ja kangasjalkineet pakkassäällä ja illalla majoituspaikassa (nahkajalkineiden kuivuessa). Tällä tavalla kevennettäisiin sotilaan kantamusta n. 1 kilolla ja saataisiin aikaan huomattava rahallinen säästö.
Kuten sanottua tahtoo ehdotettu hiihtojalkine olla ainoastaan ajatuksen herättäjänä. Kokemus ja kehitys määrätköön, onko ehdotus toteuttamisen arvoinen.
P.S. Asiaan liittyen samoissa piireissä kokeiltiin myös kenttäkodan ja havumajojen yöpymiskelpoisuutta.
[/quote]
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Fri Jul 06, 2012 23:28
by mosu
Martti Kujansuu wrote:Saksasta ostettiin 1930-luvun puolivälissä "Zeltbahnia" kokeiluja varten, mutta jo sitä ennen oltiin ehditty kokeilla samanlaisia, mutta kotimaisia sadeviittoja kuten tästä ja edellisestäkin kuvasta näkyy.
Ikäänkuin minun takapihlta. Tosin tuo rakennus tautalla on prameampi.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Sat Jul 07, 2012 12:07
by smokeball
Tuo huopasaapas on selvästi hiihtohuopakengän prototyyppi.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Sat Jul 07, 2012 20:18
by Mangrove
smokeball wrote:Tuo huopasaapas on selvästi hiihtohuopakengän prototyyppi.
Kuten tekstissä mainitaan, kummatkin perustuvat eteläsuomalaiseen perinnejalkineeseen eli tallukkaan. Vanhimmat näkemäni teko-ohjeet lyhytvartiseen hiihtohuopakenkään ovat talvisodan ajalta ja kyseinen malli oli käytössä tietääkseni 1960-luvun loppuun saakka.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Sun Jul 08, 2012 11:51
by Canet
Alpo Reinikainen kehuu tallukkaita "Posliinipojan talvisodassa" - varmasti olivatkin pakkasilla hyvät - suojakeleille tarvitaan toisenaliset jalkineet.. Eikös perhokalastajat käytä edelleen huopapohjaisia jalkineita kahlatessaan puroje/jokien liukkailla pohjakivillä, kun mikään muu ei kuulemma tarjoa yhtä hyvää pitoa - saattaa toimia myös lumella..
Mielenkiintoista historiatietoa - kiitos Martti!
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Sun Jul 08, 2012 16:59
by Mangrove
Mallien 27, m/34 sekä m/36 kenttäpukujen kehitykseen liittyvien seikkojen lisäksi muita huomattavia varustekokeiluja 1920- ja 1930-luvulla olivat muun muassa kokeilut kudotuilla alusvaatteilla 1931-1933, kudotuilla olkamerkeillä 1933, varsikengillä sekä kumiteräsaappailla 1936-, hiihtokärjillä 1937- sekä Enson valmistamilla vaneriteltoilla v. 1939.
Re: 1920-luvun kokeilupuvut
Posted: Tue Jul 10, 2012 0:38
by Ned Flanders
MIltähän ajalta nämä ovat?