Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Nyt on tullut vastaan hieman hämmentävää/ristiriitaista tietoa, parasta kysyä asiantuntijoilta -

vanhempi päällystövyö pyöreällä soljella on nimeltään m/22, sitä seuraava, kaksipiikkisellä soljella varustettu on m/27. Näin olen ymmärtänyt asian.

Sotien jälkeen tuli vielä versio rähinäremmivyöstä ja kotimaisia sekä tsekkiläisiä (?) vöitä on käytetty.
Mikä mahtaa olla tuo sodanjälkeisen vyön vuosimalli? M/62:si olen kuullut nimitettävän, joku tosin myös maininnut m/53 tjsp.

Vai onko sodan jälkeen ollut useampia malleja käytössä? Tuntuu hieman turhalta uudistukselta...

Itselläni on pyöreällä logolla oleva vyö m/59

No tuohan selvitti asiaa... siis m/59-malliakin löytyy? Ja onko tuo pyöreäsolkinen aivan virallinen vyö vai jonkun upseerin askartelema?

Vyö, Päällystö- M/84 Musta

tuo on viimeisin malli. Muita malleja on leegio. Ruotsalaiset vyömallit tulivat maahan jo Vapaussodan aikaan ja samoin englantilaiset* sekä ranskalaiset mallit 1920-luvulla.

*mm. Mannerheimin käyttämä rähinäremmi

Hopeoidut juhlavyöt sitten vielä eriksensä...

Pyöreä leijonalogo ja pyöreä leijonasolki on eri asia.

Pyöreäsolkisia leijonavöitä on useita eri halkaisijoita ja värejä.
Ainakin jos tutkii kirjoista....

Kaikki eivät ole armeijan.Mm. poliisi käytti samanlaista solkea.

Tuo m/22 lienee saksalaista tyyliä?

Piikkisolkinen (2 piikkiä) ja olkahihnalla varustettu vyö tunnetaan kansainvälisesti "Sam Browne"-vyönä. Nimensä se on saanut brittiläiseltä ratsuväkiupseerilta kenraali Sir Samuel Brownelta (nimen perään kuuluisi liittää kirjaimet VC, GCB, KCSI eli Victorian risti, Bath-ritarikunnan suurristi ja Intian tähden ritarikunnan ritariristi), joka palvellessaan Intiassa menetti 1858 taistelussa vasemman käsivartensa. Silloinen kapteeni Browne keksi lisätä miekkavyöhönsä olkahinnan, jolla vyö pysyi halutussa asennossa/paikassa, jolloin miekan vetäminen huotrasta sujui viivytyksettä. Browne lisäsi vyöhönsä vielä pistoolikotelon ja olkahihnaan kiikarikotelon. Vyön omaksuivat pian myös muut Intiassa palvelevat brittiupseerit ja siitä tuli osa univormua. Perinteisesti olkahihnaa pitivät vain ne, joilla oli oikeus kantaa miekkaa (upseerit ja joissain tapauksissa vanhimmat aliupseerit).

Aikanaan jalkaväessä suosittu kahdella olkahihnalla varustettu vyö (josta "tetsarit" ovat kehittyneet) lienee sekin brittiupseerin keksintöä - tässä oli asialla Sir Basil Templer Graham-Montgomery ja vuosi lienee 1878. Tosin on väitelty siitä, olisiko Browne muunnellut Graham-Montgomery-tyyppistä vyötä vai päinvastoin.. Eli nuo vuosiluvut eivät ole ihan varmoja.

Kotimaisen tai siis meillä käytössä olleen Sam Brownen iän voinee päätellä miekankannattimen kiinnityslenkeistä - vai miten?

Erityiskäyttöön on tehty sini-hopeiseen juhlavyöhön (siihen, jossa on suorakaiteinen leijonasolki) sopivia olkahihnoja (sellainen yhdistelmä löytyy omastakin kokoelmasta)- sellainen lienee kuulunut kunniakomppanian upseeri varusteisiin - miekankannattimesta ei tuohon ole havaintoa - olisiko valkoinen?

Pyöreäsolkinen - ja koreampi - on meriupseerien vastaava olkahihnavyö - mallimerkintää en nyt muista..

Poliisilla on ollut myös olkahihnavöitä - useimmiten poliisin vöissä metalliosat ovat "valkoista metallia".

Varsinaiset juhlavyöt ovat sitten eri juttu - nykyiseen juhlapukuunhan ei tällaista koristusta kuulu, mutta vanhaan (maavoimilla harmaaseen) se kyllä kuului - kenraaleilla sinikultainen, muilla kantapeikoilla sinihopeinen - molemmissa pyöreä solki. Hätäkeskuslaitos otti (vaatimattomasti) juhlavyökseen tuon kenraalinen vanhan vyön. Pelastustoimen nykyiseen juhlapukuun kuuluu punakultainen vyö, mutta sen pyöreä solki kätkee eri tyyppisen mekanismin (taittuva hammastus).

Kun nykysotilas ei juuri miekkaa kanna, ei noita mustia olkahihnavöitäkään paljoa näe - olkahihna olisi kyllä paikallaan paraatissa kannattelemassa pistoolikotelon vinoon vetämää vyötä - parilla kaverilla Itsenäisyyspäivän paraatissa roikkui kotelo kuin milläkin lännen sankarilla..

Onpa sanottu, että tämän mustan vyön käytöönottoon loppui miekan käyttö Suomen puolustusvoimissa - valtio ei halunnut/voinut maksaa perushankinta-avustusta kaikille kantahenkilökuntaan kuuluville, mikä olisi pitänyt tehdä, jos miekka ja sen kantoon kuuluva vyö olisi ollut pakollisesti hankittava varuste.