Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Pääsin sattumalta tänään katselemaan kaverini äskettäin edesmenneen sukulaisen vanhaa valokuva-albumia. Siinä tuli muiden kuvien seassa vastaan jonkin verran sotilaskuvia, pääosa vuosilta 1917-18 mutta myös muutama myöhemmältä ajalta, ilmeisesti -20 luvulta.

Itselleni ensimmäistä kertaa näin ryhmäkuvia Kajaanin Sissirykmentin jäsenistä. Näissä kuvissa kiinnitti huomioni se että ao. yksiköllä näytti olevan hyvin yhtenäinen asepuku, aina päähineitä ja jalkineita myöten. Kaikilla oli myös rinnalla kääritty huopakäärö. Päähineet olivat jonkinmoisia karvalakkeja ja jalkineet ns. pieksu-mallia joissa kapean terävä kärki.

Mieltäni jäi askarruttamaan mikä taho tuon asepuvun aikanaan määritteli ja miten ao. ohje mahtoi tarkemminottaen mennä ?

Jukka I. Mattilan kirjasta "Mannerheimin Valkoisen armeijan asepuvut" varmaan löytyy vastaus. Kirja ei ole nyt käsille saatavissa, joten en voi tarkistaa.

Täältä löytyy muuten kirja-arvostelu ko. opuksesta: http://www.aliupseeriliitto.fi/files/53 ... 3_2010.pdf

Ko. opuksessa on kyllä lainaus Elja Rihtniemen sähkeestä jossa puhutaan asiasta noin yleisellä tasolla mutta mitään tarkempaa asiaan liittyvää ei löydy. Liekö sitten ollut niin että tuon ao. porukalle tunnusomaisen ulkoasun määritteli osaston päällikkönä juuri hän....

Kirjasta ymmärsin että monissa joukko-osastoissa suunniteltiin alkuvaiheen puvut itse. Ehkä Sisseissäkin, olisiko noilla ollut tavallista paremmat resurssit joten saivat yhtenäiset puvut kerralla

Paikallisen metsäyhtiön varastoista on ehkä löytynyt yhtenevät kamppeet.

Alkuaikoina merkittävää oli vapaaehtoisen naisväen työ.

Alullepanijana toimi Lehtorin rouva Hanna Vuoristo, joka kutsui kokoon naisten kokouksen (pidettiin Kajaanin kaupungintalolla 3.2.1918). Luotiin toimikuntia, joista yksi sai tehtäväkseen vaatteiden pesun ja korjauksen (toimikunnan puheenjohtajana neiti Holmerus). Osastossa toimi n. 60 naista. Osastolla valmistettiin myös uusia vaatekappaleita, lumipaitoja, sukkia, lapasia, vatsavöitä (?) jne. suuria määriä. Toimintaa harjoitettiin Kajaanin Yhteiskoululla. Luokkahuoneet jaettiin erillisiksi pajoiksi.

Toinen vaihe tässä asiassa alkoi, kun muodostettiin Kuopion intendentuurin Kajaanin aluekonttori (aluekonttorin henkilökunta vahvistettiin Kuopion piirikonttorin toimesta 10.03.-18) hoitamaan muiden tehtäviensä ohella tietenkin myös vaatetuspuolta. Kajaanin perustettin vaate- ja jalkinetyöpajat, joihin viranomaisten avulla koottiin työntekijät. Työpajat järjestettiin kaupungintalolle. Töissä oli 50-70 räätäliä ja 15-20 suutaria. Tarveaineet hankittiin ostamalla ja pakkoluovuttamalla.

Intendentuuriosaston kautta jaettiin 1556 kpl takkeja, 1762 paria päällyshousuja, 1316 paria varsisaappaita ja pieksuja, 3220 kpl erilaisia paitoja, 2621 kpl paria alushousuja, 2101 paria sukkia, 1383 paria käsineitä, 382 paria huopasyylinkejä, 668 kpl pyyheliinoja, 550 kpl patjanpäällisiä, 648 kpl selkäreppuja, 782 kpl patruunavöitä ym.

No tulihan sitä tietoa lopulta ! Nyt tuon yhtenäisesti hieman persoonallisen univormun synty sai aika perusteellisen selvityksen.

Tuo VATSAVYÖ oli aikoinaan tärkeä osa pukeutumista niin kylmää kuin kuumaakin vastaan. Ideana oli pitää "pötsi" mahdollisimman tasalämpöisenä, ei liian kylmänä, eikä liian kuumana. Vatsavyö oli yleensä leveän ja pitkän kaulaliinan tapainen kangaskaistale tai neulottu kudelma. Vatsavyötä saatettiin käyttää muun vaatetuksen päällä tai alla näkymättömissä.

tuossa kuvassa näkyy ranskalaisten siirtomaajoukkojen 1889-mallin vormuissa käyttämä vatsavyö - punaisena se erottuu hyvin muusta vaatetuksesta.

Voisi luulla että noissa kuumissa olosuhteissa tuollainen vatsavyö vähentäisi vyön ja valjaiden hankausta. Ja varmasti tuollainen tukee selkää kun marssilla kannettiin raskasta täyspakkausta.

Kajaanilaisten huopa meni paksuna makkarana viistosti rinnan poikki joten luulen että kyseessä on ennemmin kohtuullisen helppo tapa kuljettaa huopa taistelijan mukana, ei niinkään lisälämmikkeen hakeminen.

Huovan tai manttelin kuljettaminen ohuena kääryleenä olkapään/lantion ympäri on ollut ilmeisesti itänaapurissa suosiossa. Ei siinä varmaankaan ole lisälämpöä haettu, vaan tuo on ollut yksi vaihtoehto kuljettaa vaatekappaletta mukana muuten kuin päälle puettuna.

Onkos tuon Kajaanin sissirykmentin tunnuksista mitään havaintoa? Käsivarsinauhaa tms? Kellään kokoelmissa?

Vuoden 1919 VPO:ssa Kajaanin Sissien olkasatiaiseksi määrättiin jääkäritorvi jonka keskellä K. Vuoden 1918 ohjelehdessä ei olkasatiaisista puhuta, ainoastaan olkaimeen maalattu joukko-osaston numero miehistölle ja upseereille metallinen. Sisseistä ei 1918 ohjeessa puhuttu mitään.

Vapaussodassa käytettiin jonkin verran metallisia satiaisia eri porukoilla mutta ne eivät olleet virallisia, kuten ilmeisesti ei myöskään hihanauhat.

Kumpi on oikein, sissirykmentti vai sissipataljoona? Jääkäritorvea kantavat joukko-osastot olivat ainakin myöhemmin pataljoonia.

Mattilan kirjassa sivulla 234 on kuva hihanauhasta tekstillä K.Sissi.R. ja tekstissäkin mainitaan niitä käytetyn. Porukka siis kutsui itseään Sissirykmentiksi. Varsin nopeasti nimi vaihtui ja jo 1921 nimi oli Kajaanin Sissipataljoona.

HL/A wrote:Mattilan kirjassa sivulla 234 on kuva hihanauhasta tekstillä K.Sissi.R. ja tekstissäkin mainitaan niitä käytetyn. Porukka siis kutsui itseään Sissirykmentiksi. Varsin nopeasti nimi vaihtui ja jo 1921 nimi oli Kajaanin Sissipataljoona.

Jos joltain löytyy Mattilan kirjassa olevan kaltainen nauha ja haluaa siitä luopua, niin yv:tä vain!

1st Sergeant kaipaili kuvia nauhoista. Täältä löytyy tällainen versio, ei kokoelmasta, mutta vitriinistä kumminkin...

No just! Tuopa ei olekaan lainkaan harvinainen! Montako tunnetaan?