Sveitsiläinen mustaruuti

[CH]

Simppeli aloittelijatason kysymys, mutta kun on tottunut savuttoman ankaruuteen latausvirheiden suhteen, niin tarkistettava on. Siis, soveltuuko sveitsiläinen Poudrerie DïAubonne -mustaruuti No 3 käytettäväksi perkussionallisessa .44-kaliiperin revolverissa? Ruuti on luokkaa FFG, joka ainakin jenkkiruutien asteikolla vielä pelittäisi lyhyessä piipussa, mutta raekokojakauma on tietääkseni sveitsiläisessä vähän erilainen. Paljonko panosta tulisi kasvattaa FFFG:hen verrattuna, jotta suorituskyky olisi vastaava?

[turjake]

FFF ruutia voi laittaa palloluodin perään rullan täydeltä ja ase sen kestää. Jos kokeilet FF ruutia, sehän on karkeampaa ja hidaspaloisempaa, niin et kyllä saa asettasi sillä rikottua vaikka laittaisit pesän täyteen. En ole itse tätä ruutilaatua kokeillut kun olen ostanut vaan FFF, ladannut 1.8 grammaa Remingtoniin ja ollut tyytyväinen. En siis osaa suoraan vastata kysymykseesi, et myöskään maininnut mitä tehotasoa haet. FF ruudilla et kuitenkaan pääse ikinä samaan maksimitehoon kuin FFF ruudilla täyslatauksella. Maksimin tehotason löytänet lataamalla täyden annoksen FF ja jos siinä on tarpeeseen nähden liikaa niin sitten mennään siitä alaspäin.

Voihan asiaa tiedustella tehtaaltakin, heidänhän tämä pitäisi tietää, löytyi tämmöinen osoite: poudrerie_aubonne@bluewin.ch

[CH]

Kiitos turjake. Tämäntyyppinen käsitys oli minullakin. Toki FFF olisi paras valinta revolveriin. Ruutityypin valinnan määrää melkeinpä se, mitä laatua lähialueelta on saatavissa. Etäkaupassa eivät tietääkseni kuljeta.

Sopiva tehotaso on nähdäkseni sellainen, että tarkkuus on hyvä, latausvipu ei putoa ja kiila ei pieksäänny enemmän kuin on välttämätöntä. Walkerin rullan sanotaan vetävän palloluodin taakse 60 grainia, mutta 30-40 grainia lienee lähempänä kohtuutta. Tyhjän tilan täytteeksi ilmeisesti mannaryynejä. Jenkit näkyvät suosittavan rasvaksi mehiläisvahan ja oliiviöljyn seosta, mutta neuvovat välttämään maaöljyrasvoja niiden jättämän karstan vaikeamman putsattavuuden takia. Kaveri kyllä näkyy ruuttaavan Remingtoniinsa vaseliinia...

Joo, tiedossa on, että malli 1847 on iso ja epäkäytännöllinen.

[ampuja1]

Itsellä on Ubertin Army 1860 käytössä ja lataus ollut siinä 25grainin kieppeillä tarkkuuden ollessa hyvällä tasolla, 44 siis kysessä.. Ampuminenkin miellyttävämpää kuin suuremmalla ruutimäärällä.
Suotta sitä älyttömällä ruutimäärällä ampuu.

[CH]

Kiitos vinkistä. Ruutina lienee FFF-laatu? Onko ollut tarvista käyttää täytemateriaalia luodin alla mainitulla latauksella?

[ampuja1]

Sveitsiläisenä numero 2 ( 3 Fg) lukee purkin kyljessä. Reukulla olen Wanolla ampunut enimmäkseen vielä, kun sitä tuli pari purkkia mukana.
Ns välitulpan olen tehnyt huovasta, missä ei ole käytetty mitään keinokuituja jne. Tulppa ei ole mikään hirveän paksu, alle 5 mm ja se on käsitelty öljykynttilän sekä munkkirasvan seoksella. Sulassa seoksessa tulpat uitettu.
Luodin päälle tuleva rasva on ollut kasvisöljyvalmistetta Criscoa, välillä kokeilussa molybdeenisulfidi-rasva. Tiedä näistä mikä sitten on parasta. Kisoissa kuitenkin ammutaan se 13 laukausta niin ei ole kummallakaan vielä ehtinyt ase liikantua niin, että olisi haitannut toimintaa.

[CH]

Kävin aamusta Olkkosella hakemassa purkin sveitsiläistä No. 4 -ruutia (1 1/2 Fg) 1777-musketin appeeksi. Samalla sain kuulla, että Nordis lopettaa mustaruudin maahantuonnin vähäisen kysynnän takia. Tarvitsevat kuulemma varastonsa muuhun käyttöön, tai jotain sinne päin.

Onkohan nitraattikiteiden kasvatus jatkossa kansan syvien rivien varassa...