mosu wrote:Viimeinen kuva tiedostoissani on 'Emmasta' on suomalaisen sotilaan edessä ojanpientareella Rovaniemen edessä Lapin sodan alkupuolella. Miten näiden aseiden asehuolto järjestettiin, en tiedä. Niitä tuli jatkosodan alussa useampi tuhat sotasaaliina. Ehkä jopa talvisodan perintönä. Suomalaiset asesepät ovat hyvin luovia. Ehkäpä niiden rlämänaikaa pystyttiin jatkamaan, mutta venäläisten testien mukaan ase oli luotettava. Ei ehkä käyttömukava.
Meillä on ihian asiantuntioitakin tällä saitilla. Ehkä LV tai joku muu voisi kertoa tämän aseen ominaisuuksista. Minä pyerittelen lähinnä omia sotahistoriallisia muisteloitani
Kyllä siinä "hieman" luovuutta tarvitaan kun emman sulkuväliä säädetään tärkein ja ainoa työkalu sulkuvälitulkin lisäksi on vasara
Usein unohtuu, tai ei ymmärretä asehuollon erovaisuuksia suurvallan ja pienen ja köyhän maan välillä.
Täällä yritetetään tehdä kalusto sellaiseksi että kestää "maailman tappiin".
Tarkkoja sovituksia,varaosat sopii usein suoraan jne..
Muualla saatetaan vaikkapa tykin lavettihaarat olla ihan vaan putkea. Niitä ei ole edes tarkoitettu varusmiesten koulutukseen vuosikymmeniksi, vaan sotaan.
Kaikki jotka ovat olleet tekemisissä suurten venäläisten kuorma-autojen kanssa ettei niillä hirveitä kilometrejä ajeta. Ei ole alunperin edes tarkoitettu jokapäiväiseen ajoon jne....
) olevien käyttökokemuksien mukaan emmalla osuu miehen kokoiseen maaliin 150:n metrin päästä helposti lähes ukko kuin ukko. Hidas tulinopeus tekee vielä sen, ettei ase nosta eikä käännä, vaikka ampuisi koko 47 patruunan lippaan kertapuristuksella tyhjäksi 
. Ei uskoisi, sillä asemaanasettumisvaiheessa tuntuu, että löysänä heiluva lipas ja kiikkerän oloiset etujalat putoaa jo ekalla laukauksella...
