LV wrote:Toki myös PS-ajoneuvoja vastaan, mutta eikös RYNNPSV:n tykin ensimmäinen käyttötarkoitus ole jalkaväen taistelun tukeminen. Tähän toki voi sisältyä esim. vihollisen jalkaväen, asepesäkkeiden, ajoneuvojen, ym. tulittamista.
Totta, näinhän se on. Jv:n taistelun tukeminen (ainakin periaatteessa) tarkoittaa rynnpsv:lla käytännössä vihollisajoneuvojen - varsinkin panssaroitujen - , asepesäkkeiden yms. tuhoamista tai vaurioittamista tykkiaseilla (samoin kuin mahdollisesti myös pst-ohjuksella), kun jalkaväkeä vastaan taas on tarkoitukseen varattu vaunukonekivääri, joka on tarkkuudeltaan riittävää luokkaa jopa pitkillekin matkoille.
Käytännössä kuitenkin tuskin maailma siitä on juurikaan enää kohahtanut, jos automaattikanuunaa on käytetty myös puhtaasti jalkautuneena taistelevaa jalkaväkeä vastaan.
Vaunumiehistön koulutuksessa kuitenkin asiat opetetaan niin kuin niiden
kuuluisi mennä, eli edellä mainitsemallani tavalla...
LV wrote:Taisivat rajat olla rikki jo ensimmäisessä maailmansodassa.
Onko kukaan kuullut edes tapauksesta, jossa olisi paheksuttu nimenomaan sitä, että jalkaväkeä olisi tulitettu alle 400 grammaisilla, esim. 20 tai 30-millisillä sirpalekranaateilla? Minä en ainakaan.
Totta jälleen, jo I MS:ssa rikottiin reippaasti kyseistä kieltoa.
Ja todella harvoin enää varsinkaan nykyään kuulee mitään suurta haloota, jos kyseisenlaisia ampumatarvikkeita käytetään jalkaväkeä vastaan. Internetissäkin näytetään videoita, joissa mm. tst-helikopteri tuhoaa vihollistaistelijoita automaattikanuunan tulella - ja joissa jv-taistelijat haavoittuvat tai kaatuvat, vaikkeivät saakaan suoraa osumaa...
Edelleen esimerkiksi Barrett 12,7 mm tarkkuuskivääriin on saatavilla mitä monenlaisempia ampumatarvikkeita, myös luonnollisesti mm. rä/sy -ammuksia - jotka on lähinnä tarkoitettu esimerkiksi ajoneuvojen, vahvistettujen asepesäkkeiden ja polttoainevarastojen jne. tuhoamiseen. Ja .50 kaliperin Browningin ammuksethan ovat +/- 100 gramman painoisia.