Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Jokin aika sitten tuli aloitettua koe, jossa sekalaisten, etupäässä itäpuolen patruunoiden nalleja napsuteltiin m/44-karabiinilla harjattuihin teräslevyihin (Mn 1,2 %, Ni 0,5 %, Cr 0,35 %, Si 0,3 %, Mo 0,25 %, C 0,24 %, V 0,1 %, Ti 0,04 % and B 0,003 %) parin sentin etäisyydeltä. Levyjä säilyettiin tämän jälkeen 14 vrk ajan liiterissä ulkoilmassa, mutta kuitenkin sateelta suojattuna. Lämpötila oli testin aikana karkeasti 7-15 astetta ja suhteellinen kosteus Ilmatieteen laitoksen mukaan 70-90%. Jokaisen laukauksen jälkeen koeaseen piippu puhdistettiin kuumaan veteen kastetulla Boresnakella, minkä jälkeen piippu kuivattiin vielä parilla kuivalla tupolla.

Testipatruunoista syövyttämätöntä kastia edustivat vain "VPT 72" ja "WOLF". Näistä jälkimmäinen alkoi kuitenkin punoittaa noin viikon säilytyksen jälkeen. VPT:ssä vastaavaa muutosta ei havaittu. Muut nallit olivat ruostuttavuutensa perusteella selkeästi kaliumkloraattipitoisia. Tämä tökötti toimii aloitemassassa hapettimena ja pelkistyy nallin lauetessa kaliumkloridiksi. Lisähuomiona vielä mainittakoon, että neuvostoliittolaisten "188"-kantaleimattujen patruunoiden nallit eivät syttyneet kunnolla, vaan laukaisuääni oli erittäin heikko ja piipusta tuli kaasupölähdyksen sijaan tuhkaa.

Testipatruunat:

VPT 43



10 53



ZV 59



188 60



bxn 67



VPT 72



188 63



WOLF



Kannat






Kaasujäljet heti ammunnan jälkeen kuvattuna:

Kaasujäljet 14 vuorokauden säilytyksen jälkeen.

On se kyllä hyvä että joillain on aikaa ja intoa tehdä näin empiiristä tutkimusta.
Ja vielä jakaa tietonsa näin selkeästi.

Ja kuvat ovat kerrassaan fantastisia. Sopiiko kysyä, millä kameralla ne on otettu?

Ihan peruspokkarilla, joka tunnetaan nimellä Nikon Coolpix P6000.