Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Osaisiko kukaan alan isännistä sanoa jotta minkälaisia panoksia on ollut paketissa jossa lukee Keskellä "rautaisannos" ja on vuosi 1938 oikeassa yläkulmassa. Vasemmassa yläkulmassa on suluissa S-luoti merkintä. Tyhjä paketti tuli vintillä vastaan. Kamera on rikki niin en saa laitettua valokuvia.

Rasia on Suojeluskunnan sotilaskiväärin patruunoille. Kyseistä rasiaa ei saa aukaista kuin viimeisessä hädässä.
Pitäisi olla nimi päällä ja SK-piirin leima toisella puolen. Sillä 5 patruunaa 7,62x53R.

Ilmeisesti myös 6,5x55 rasioita on olemassa.

Sellanen vintti kannattaa kyllä perkata tarkkaan....

Kiitoksia tiedoista Täytyy vielä etsiskellä, että mitä tulee vastaan lisää.

FN_1899 wrote:Sellanen vintti kannattaa kyllä perkata tarkkaan....

Juu. Erittäin pasifistisen (traumaattisia sotakokemuksia KK-ampujana) isoisänikin jäljiltä löytyi vintiltä ensin reipas annos patruunoita ja hieman kun penkaistiin purueristettä, Suomi KP:n huonokuntoiset piippu, vaippa ja rumpulipas, jotka toimitettiin tuolloin 90 -luvun alussa kiltisti poliisille. Olisi pitänyt tietää silloin enemmän, ainakin siitä rummusta olisi vielä ollut iloa kirjatukena tms. Loppua laitetta ei löydetty koskaan, vaikka purut tarkistettiin oikein huolella. Minne lie ukko lopun aseesta kätkenyt ja miten lie äijälle päätynyt, oli meinaan ainakin puheissaan erittäin väkivallan vastainen mies.

Voipi olla, että syy aseen purkamiseen ja osien piilottamiseen onkin tuo pasifismi ja väkivallan vastaisuus. Se takaa, ettei kukaan muukaan loukkaa itseään tai toisia sillä kp:lla.

FN_1899 wrote:Voipi olla, että syy aseen purkamiseen ja osien piilottamiseen onkin tuo pasifismi ja väkivallan vastaisuus. Se takaa, ettei kukaan muukaan loukkaa itseään tai toisia sillä kp:lla.

Tuo on ehkä jopa todennäköistä, mutta miksi ukko on ylipäätään ensin tuonut aseen, tai sen osat kotiinsa ja sitten hajasijoittanut ne kotiinsa? Salaa vaimoltaan ja kahdelta alle kouluikäiseltä pojaltaan, jotka kuitenkin olisivat ne voineet vinniltä löytää? Ja olisi voinut kuitenkin kuvitella, ettei ainakaan patruunoita olisi kätketty, vaan sotkettu ne esim. suohon. No mene ja tiedä, kai ne ajat olivat niin epävarmat, että pasifistillakin piti hätävaraa olla.

Hauska yksittäinen tapahtuma oli kuitenkin, että kun me nöösit ammuttiin ilmakiväärillä pihalla, vaari tuli katsomaan ja tuhahteli jotenkin siihen malliin, että "pitääkös sitä aina niiden pyssylöiden kanssa pelata", johon me tietysti vastattiin, että "pitäähän sitä valmistautua". Aikansa touhua katsottuaan vaari otti lutkun ja me luultiin jo, että takavarikoi sen, mutta ampui näytöstyyliin todella hyvät osumat, vaikka väitti, ettei oikein tahtonut taulua nähdä. Mutisi vielä pois köpötellessään (kovaa pienviljelijän elämää takana siinä vaiheessa 75 v.) että "näköjään se meni silloin joskus veriin." Oma isäni ei uskonut koko tapahtumaa, vaan väittää edelleen, ettei vaarivainaa sodan jälkeen minkäänlaiseen ampuma-aseeseen koskenut.

samantyylinen kokemus...
ammuskelin perunapellon reunalla ilmakolla kaljapullon kruunokorkkeja 10-20m etäisyydeltä pystystä ja pappa sitä jonkin aikaa katseli otti tussarin ja tiputti myös samat maalit...totes vaan että hyvin on tähtäin paikallaan....
myöhemmin selvisi että oli sotahommissa ollut TA hommissa.