Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Liekkö vika ruudissa vaiko lataajassa, siihen ajattelin kysyä mielipidettä tietäjiltä.

Olen testaillut vanhaa Lapuan S82 luotia venäläisessä 91-30:ssä. Siis 9,6 g:n teräsvaippainen, ohjainlieriöltään hieman kartiomainen luoti.
N140 toimii hyvin mutta sitä tahtoo kulua paljon näin kevyen luodin kanssa.



Korkkasin N133 purkin ja tein koe-erät 2,75 g ja 2,80 g latauksilla.
Viisi ensimmäistä 2,75:sta lähtivät normaalisti ja totesin mm. nokeamisesta latauksen melko miedoksi. (nyt harmittaa, että jätin nopeusmittarin kotiin)
Sitten alkoi ongelmat; nalli poksautti luodin rihloihin mutta itse panos ei syttynyt. Ruutijyväset hylsyssä olivat vaan suurelta osin muuttaneet väriään.





En heti luovuttanut, vaan painoin suojalaseja tiukemmin silmille ja jatkoin ampumista kunnes kaikkiaan kolme patruunaa olivat tehneet saman tempun, myös yksi isompi lataus.
Vasta kun yksi laukaus läksi n.puolen sekunnin viiveellä, ymmärsin lopettaa.

Kotona purin loput patruunat ja totesin vielä ruutimäärän niissä olleen tarkoitettu. Huomioni kiinnittyi nyt vaihteluihin ruutijyvien värisävyssä.
Kaadoin ruutia ulos purkista ja niinpä siinäkin näkyi sama ilmiö.





Lähetänkö ruudin tutkittavaksi vai oliko aloituslataus vaan naurettavan pieni, jolloinka paine ei noussut tarpeeksi nopeasti?
Krimppaamaton luoti saattaisi vielä pahentaa tilannetta?

Tuntuu olevan arka aihe kun lukijoita on mutta kukaan ei kommentoi. Minulla on ollut semmoinen käsitys että jos ruuti syttyy niin palo jatkuu koko määrän läpi oli painetta tai ei. Palonopeus vain voi vaihdella paineen vaikutuksesta..

Onhan nuo ruutimäärät ihan kohtalaiset joten luoti ei varmasti jää piippuun jos ruuti palaa. Jo pelkän nallin voimalla tuoti menee rihloihin niin tiukkaan ettei se siitä puikolla käsivoimin työntämällä irtoa ellei sitä hakata vasaralla tms. Nähty on muutama viikko sitten kun eräältä kilpailijalta oli ruuti unohtunut patruunasta pois.

Syttymätömissä tai viivästyneissä sytytyksissä on kai yleisin syy rasvan joutumisesta tekemisiin nallin kanssa. Sehän on myrkkyä nallimassalle. Öljyämällä käsittääkseni nallit kehoitetaan tuhoamaankin. Tulee se sitten näpeistä nalleja käsiteltäessä tai muuten nallipesään joutuneena. Paljon ei sitä sinne tarvita.

Kuvasta ei oikein osannut päätellä että oliko se purkissa oleva ruutikin kirjavaa. Vihtavuori tutkii sen hyvin mielellään jos siinä värieroja on. Silloinhan saattaaisi olla liikkeellä enemmänkin epäkelpoa tavaraa.

Joskus oli samanlainen ongelma m91-kiväärillä. Silloin tultiin juurikin siihen tulokseen, että vika oli nallissa.

Kolme mahdollista empiirisesti tutkittua seikkaa joilla on EHDOTON vaikutus em.ilmiön syntymiseen.

1. Liian heikko nalli (esim MUROM 7,62 berdan nalli joka on itseasiassa 7,62x39 patruunalle tarkoitettu ja toimii kyllä siinä mutta EI 7,62x53R patruunassa).

2. Luoti liian löysässä hylsyssä jolloin nallin paine potkaisee luodin hylsystä ja paineolosuhteet oikeanlaiselle ruudin syttymiselle eivät pääse muodostumaan, tästä merkkinä usein myöhäissyttymiset ja ruudin klimpiintyminen.

3 LIIAN PIENI PANOS, panoksen ollessa liian pieni on lataustiheys liian pieni ja aloituspaine ruudin syttymiselle jää liian pieneksi sekä ruuti palaa epävakaasti ja ennalta arvaamattomasti.

Asiasta sen enempää tietämättä voisin epäillä että ongelma liittyy jollain muotoa tai ainakin välillisesti yllämainittuihin asioihin kuten olit jo itsekin hahmotellut, Ruuti käy niin monta laadunvarmistusvaihetta läpi joten voisin kuvitella että asia olisi ollut jo ihan lehdissä asti mikäli siitä olisi kyse.

Kiitos kaikille hyvistä, asiallisista kommenteista.
Rasvan, öljyn ja liuottimien vaikutuksesta nalliin olen ollut tietoinen ja koettanut välttää ylenmääräistä läträämistä niiden kanssa.
Kyllä tässä taitaakin avaintekijä olla venäläinen pitkä ylimeno ja löysä , niippaamaton luoti yhdistettynä vähäiseen ruutimäärään. Ruudin laaduttomuus on tosiaan todennäköisesti vaihtoehdoista viimeisimpiä.
Testaan lisää, vaikka sitten narulla puun takaa laukoen.

Luoti muuten on sitten oikeasti S 81, kiitos Pitkäsen&Simpasen.

D166 luoti Vihtavuori N140 taulukkoarvoilla, jotka taitaa vieläkin olla VV:n sivuilla, tuotti mulla samankaltaisia oireita. Sytytysviivettä, ohipuhallusta, nokeentuneita hylsyn kylkiä ja tuommoisia syttymättömiä, joissa ruuti oli vaalentunut annoksen pohjalta. Tai ainakin vaalentunut ruuti tuli ulos viimeisenä hylsystä kaadettaessa. Tästä selvittiin ruutiannosta lisäämällä yli taulukkomaksimin.

Pienehköllä (säästö) annoksella lyhyempi latauspituus tekee hyvää syttymiselle ja alkupaineelle. Rihlakosketukseen ei ehkä kuitenkaan päästä ja onko tarpeenkaan. Mikä lienee latauspituus? Kuvissa näyttää melko pitkältä "niippiura just piiloon" pituudelta. 1 mm lyhyemmän vaikutus voi olla vielä vähäinen mutta harkitusti kokeillen lyhentää.

Muut temput olikin jo esillä.
Isompi ruutiannos
Ärhäkämpi (magnum) nalli

Ei tulllut luottoruutia tästä.
Olen kasvatellut latausta 0,05 g:n välein, viimeisin koe-erä 3,05 g panoksella.
25:stä patruunasta 1 ei sytyttänyt ruutia ja 1 viivästynyt laukeaminen. Nopeus tällä latauksella 830-840 m/s. Latauspituudeksi muodostuu niippiuran tasalta 76 mm.
Nalli on CCI 200, tästä samasta erästä ja jopa rasiasta on tehty muita toimivia latauksia 7,62 x 53 R ja
6,5 x 55 aseisiin. Ķo. Kivääri taas on toiminut luotettavasti 8 g:n ppu -rynkynluodista D166:n:een N 140:llä.
Ei tämä nyt mitään yöunta vie, kiväärin käyntikään ei ole ollut koskaan kummoista, ihmettelenpä vaan, miksi?