Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Pitkällisten etsintöjen jälkeen järjestyi rapakon takaa muutama laatikko Hornadyn perinteistä 148-grainista HBWC-luotia. Normaalisti ko. luodit kaiketi ladataan nopeilla ruutilaaduilla, mutta koska Vihtavuoren 2/2002-katalogista löytyi lataus N350:lle (ja Sakon vastaavalle luodille), sitä kokeiltiin paremman puutteessa. Testipatruunat täytettiin minimilatauksella, joka oli 0,38 g. Latauspituus 29,9 mm. Luodit asetettiin huolellisesti suusta avarrettuihin hylsyihin, jottei pehmeisiin luoteihin tulisi muodonmuutoksia. Luoteja ei myöskään niipattu, mutta hylsynsuuta painettiin hieman takaisin Leen FCD-holkin tyviosalla, jotta patruunat menisivät sujuvasti rullaan.

Testipatruunoita ammuttiin yksitellen yhteensä 3 kpl ja piippua tarkasteltiin lyijyttymisen varalta joka laukauksen jälkeen. Jo ensimmäisellä laukauksella oli piipun puolivälistä suupuolelle nähtävissä lyijyn kertymistä ja tämä paheni laukaus laukaukselta. Piipun ylimenokartioon ja rihlauksen peräpäähän lyijyä ei näyttänyt kertyvän ollenkaan. Reijät taulussa eivät olleet nättejä, vaan kahdessa reijässä oli nähtävissä selvää poikittain kääntymistä toisessa reunassa.

Kysynkin, onko käytetty N350-lataus tälle luodille aivan liian kova, vai voiko Coltin suupuolelle kiristyvä piippu olla syynä lyijyttymiseen? Olen kyllä siinä uskossa, että näitä luoteja on ammuttu Pythoneilla vuosikymmenten saatossa tietämätön määrä. Vihtavuoren taulukko muuten antaa tämän latauksen nopeudeksi 282 m/s, joka on kovempi kuin N320:llä maksimilatauksella saatu nopeus, 277 m/s.

_________________
NELJÄNTENÄTOISTA VIIDENTOISTA JÄLKEEN KOHDALLA JOHON JOENSUUN KAUPUNKI NÄKYY ODOTTAA ST CH KOKEESSA ENEMPIÄ OHJEITA ELLEI PIKAISTA PERUUTUSTA STOP

Oliko noissa luodeissa vahakerros. Ainakin minun lataamani revolverinluodit ovat olleet hyvin tahmeita tehtaankin jäljeltä. Jo Berdanmiehet tiesivät;

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1800-luvun alun sotataktiikka perustui ammuntaan kolmirivistä, etummainen makuulta, keskimmäinen polvelta ja takimmainen pystystä. Berdan-kiväärikin oli vielä pitkäpiippuinen ja -peräinen tämän taktiikan perintönä. Aseen tärkeimpiä teknisiä ominaisuuksia olivat kokonaan uuden tyyppiset patruunat. Ne olivat kaliiperiltaan aiempaa selvästi pienempiä, sveitsiläisen Vetterli-patruunan ohella pienin siihenastinen sotilaspatruuna. Patruunan hylsy oli pullonmuotoinen, laippakantainen ja 58 milliä pitkä, eli kaliiperimerkintä oli 10.7x58R. Patruunassa oli uusi Berdanin kehittämä keskussytytysnalli, 25 gramman painoinen luoti ja 1 3/16 solotnikan eli noin 5 gramman mustaruutilataus. Kiväärin luodin lähtönopeus oli 400 metriä sekunnissa. Pyöreäpäinen lyijyluoti päällystettiin silkkipaperilla ja kastettiin mehiläisvahaan, ettei aseen piippu karstoittuisi. Paperin väri osoitti patruunan tyypin, ratsuväen patruunassa se oli ruusunpunainen. Myös luodin takapäässä oli mehiläisvahasta tehty tulppa.

Ja PT KEKKOSTA;

Piippukitkan yhdenmukaistaminen

Luotien vahaus (myöskin vaippaluotien) vähentää niiden kitkaa piippuun, jonka ansiosta nopeushajonta vähenee ja tarkkuus ilmeisimmin parenee, ainakin pitkille matkoille. Luotien kuivavoitelu jo tehtaassa, tavallisimmin jauhemaisella liukasteella on yleistymässä kaikkialla maailmassa. Liukasteena käytettävä ohut metallisulfidikerros ei korvaa luultavasti milloinkaan vahavoitelua, koska erityisesti lyijyvaluluoteja ammuttaessa on pyrkimyksenä koko piipun rihlatun osuuden kitkan pitäminen mahdollisimman alhaisena ja yhdenmukaisena joka laukauksella. Vaikka voidellaankin luotia, on liukaste kuitenkin tarkoitettu piipunseinämiin, vähentämään vasta seuraavana ammuttavan luodin piippukitkaa.

Piipunreiän voitelu olisi mahdollista muinkin keinoin, mutta liukastaminen käy kenttäolosuhteissa helpoimmin päinsä antamalla luodin toimia "pensselinä". Vanhoissa sotilaspatruunoissa oli siveltimenä vahakyllästeinen pahvikiekko ja vielä vanhemmissa (mm. Berdanin patruunoissa) talitulppa tai mehiläisvahan ja talin seoksesta valettu välitulppa luodin takana. Aikoinaan käytettiin vahavälitulppaa myös Vihtavuoren haulikonpatruunoissa, kunnes Suomessakin omaksuttiin joustimelliset muovitulpat. Vahatulppa vähensi piipun lyijyttymistä, mutta se aiheutti kovanpuoleisen rekyylin joustamattomuutensa takia ja joutui sen takia epäsuosioon.

Luotien pyällyksessä on ehkä jonkinlainen töhnä, mutta niissä ei ole samanlaisia mehiläisvahalla täytettyjä uria, kuten tyypillisissä valuluodeissa. Samanlainen pyällys lyötyy myös huomattavasti vanhemmasta Hornadyn SWC-luotierästä, jonka jämän sain joskus kaveriltani.

Eikö näytä käytetty takavuosina meilläkin isopistoolipuolella?

_________________
NELJÄNTENÄTOISTA VIIDENTOISTA JÄLKEEN KOHDALLA JOHON JOENSUUN KAUPUNKI NÄKYY ODOTTAA ST CH KOKEESSA ENEMPIÄ OHJEITA ELLEI PIKAISTA PERUUTUSTA STOP

Kas kun et itse vala luotejasi. Luulisi onnistuvan kun prossikin menee niin hienosti...

_________________
"Aina on yritettävä
metsästää ja kalastaa
riiustaa ja pillustaa
kyllä jokin onnistaa.
Mut jos ei mikään onnista,
on miehellä huono tuuri"

Joskus kauan sitten muistan ostaneeni Hornadyn 9mm lyijyluoteja. Niissä oli voiteluna jauhomainen pintakäsittely. Kauppias puhui puristelyijyluodista. Lyijyttivät tosi rajusti kaikilla kokeilluilla latauksilla

Samanlaiset kokemukset näistä Hornadyistä gp 100:n kanssa (90- luvulla).
Mutta täytyyhän näiden jenkeissä toimia kun niitä edelleen on markkinoilla.
Luulen, että nopeuksien tulisi olla 700 -800 fps, noin 200 -250 m/s välillä. Ruuti tietysti Bullseye:tä vastaavat N310 tai N320.

Ei ole enää 38 spec:iä näkynyt kisoissa, 32:lla kaikki ampuu, jotkut vielä revolverillakin.

Hornadyn luodit minunkin muistikuvan mukaan hyvin pehmeitä ja pyöritelty jossain jauhemaisessa voiteluaineessa mikä tarttui joka paikkaan. Omissa wadcutter-latauksissa olen havainnut olevan tietyn nopeusalueen jonka ala- ja yläpuolella HBWC alkaa tehdä soikeaa reikää, N310 sopiva lataus 0,18-0,20 ja N320 pari satkua enempi. N350 ei kovin hyvin sovi tähän touhuun, valuluodilla voi olla toinen juttu mutta puristeluoti on liian pehmeää tavaraa. Kovassa latauksessa on riskinä myös helman katkeaminen, normaalillakin latauksella tämä ei ole täysin poissuljettua, itsellenikin näin on käynyt myös tehdaspatruunalla. Helma tulee yleensä kuitenkin pois piipusta, viimeistään seuraavan laukauksen mukana

edit. oliko lataus tosiaan 0,38 grammaa, nykyinen taulukko antaa N350 minimiksi 0,27 ja maksimiksi 0,30.

Kiitän vastauksista. Luodeissa on tosiaan tuollainen valkoinen jauhomainen pinnoite, joka muistuttaa vähän hapettumaa. Ei mitenkään kovin liukas aine, ainakaan huoneenlämmössä.

Sain tänään parilta kaverilta pienen erän ruuteja N310 ja N320, joista täytyy lähteä rakentelemaan. Hyytisen Patruunat ja jälleenlataus -kirjasta löytyy resepti N310:lle ja 9,6 Sako/Lapua-wadcuttereille. Lataus on 0,18 g, jonka oletan tarkoittavan maksimiarvoa. Kirjassa tätä ei tuoda kovin selvästi esille.

Turjake, tosiaan, sekä Vihtavuoren 2/2002- että 1-01 -oppaissa N350-minimilatauksen kerrotaan olevan 0,38 g! En ymmärtänyt tarkastaa asiaa enää myöhemmistä oppaista, vaikka panos tuntuikin reilunpuoleiselta, latauspituus huomioiden. Hylsyyn ei nimittäin jäänyt juuri tyhjää tilaa, mikä on erikoista N300-sarjan ruudeilla, vallankin kun puhutaan wadcuttereista. Jo 1/2004 -oppaassa minimi on vedetty nykyiseen 0,27 g -arvoon!

Suoraan sanottuna yllätyin vähän suupamausta ja voimakasta savunpölähdystä 0,38 g -latingilla. Hylsynsuuhun jäi muistaakseni kahdella panoksella hiuksenhieno lyijylastu, ikään kuin kuunsirppi, luodista irronneena. Onneksi piippu tuli tarkastettua joka paukulla, joten sipuleita ei päässyt tulemaan.

Tässä kuva 1-01 -oppaasta.

_________________
NELJÄNTENÄTOISTA VIIDENTOISTA JÄLKEEN KOHDALLA JOHON JOENSUUN KAUPUNKI NÄKYY ODOTTAA ST CH KOKEESSA ENEMPIÄ OHJEITA ELLEI PIKAISTA PERUUTUSTA STOP

Olen kuullut teorian jonka mukaan onteloperäiset, pehmeät luodit laajenevat voimakkaammilla latauksilla perästään jo ennen rullan ylimenoa, jos käytetään 38 spec hylsyä 357 mag revolverissa. Tämä kuulemma, jos ei irrota helmaa, ainakin lyijyttää rullan kurkkua.
Näinhän ei kuitenkaan käynyt CH:lla, vaan lyijyyntyminen saattoi johtua vaan liian suureksi kasvaneesta nopeudesta? Ehkä mag-reukuissa kuitenkin 38 -latauksetkin tulisi tehdä 357 hylsyihin?

Saman onteloperän laajenemisen olen kuullut minäkin.



Mitenkäs lyijyluotien mitoitus suhteessa rullankurkkuihin? Olen kuullut sanottavan, että kuulan pitäisi olla tiukka, muuten piippu lyijyyntyy. Nämä wadcutterit ovat noin 9,08-9,09 mm ja menevät kurkuista helposti läpi. Toisaalta em. laajenemisen luulisi hoitavan asian.

Latauksia .357-hylsyihin voisi kyllä kokeilla. Oletan, että kuula painetaan samaan syvyyten kuin .38:lla, jolloin patruuna muistuttaa vähän Nagantin tarkkuuspatruunaa.

_________________
NELJÄNTENÄTOISTA VIIDENTOISTA JÄLKEEN KOHDALLA JOHON JOENSUUN KAUPUNKI NÄKYY ODOTTAA ST CH KOKEESSA ENEMPIÄ OHJEITA ELLEI PIKAISTA PERUUTUSTA STOP

Olen ampunut noita "silsajauholla" päällystettyjä Hornadyn wadcuttereita melkoiset määrät, tässä huomiota kokeilustasi:
-lataus on ollut ihan liian kova, ja N350 ei tosiaan ole paras vaihtoehto. Itse latasin muistaakseni N320:llä ja silläkin ihan taulukon minimipäästä. Mielestäni tuo latauskombinaatio ei lyijyttänyt oikeastaan lainkaan, MUTTA: ainakaan S&W:n 686:sta ei löytynyt käyntiä .38 special-hylsyillä. Paukut oli pakko ladata magnumin hylsyihin, tiedä sitten mikä syy moiseen oli. Lataus oli kuitenkin niin lörppä, että hyvässä auringonvalossa luodit ehti nähdä niiden sujahtaessa taulun mustaa keskiötä kohti, tästä huolimatta kasat pysyivät kuitenkin koulutaulun kymppiringissä, eli alle 50 mm/25 m. Suosittelisin siis ensin ruutilaadun vaihtamista ja sitten pitkää hylsyä, jos muu ei auta. Lyijyluodilla reukussa saa parhaan käynnin silloin, kun luodit menevät rullan kurkuista nihkeästi painamalla läpi, jos putoavat ihan vapaasti tai eivät mene ollenkaan, on yleensä seurauksena lyijyttymisongelmia ylimenossa. Tuo piipun suupuolen lyijyttyminen on harvinaisempi ilmiö, veikkaisin liian kovalla vauhdilla ja Coltin piipun mitoituksella olevan osansa asiassa.

_________________

Omakohtaisesti olen ampunut puristelyijyluoteja kolme kertaa .357:ssa eli ensimmäisen, viimeisen ja ainoan, kaikki samalla rullallisella; lyijyttyminen oli aivan käsittämätöntä ja tarkkuus olematonta. CH:n sijassa harkitsisinkin vakavasti, onko mokomien kanssa tuhraaminen vaivan väärtiä.

Niin ja se jäi vielä pois, että ei kannata/tarvitse painaa luoteja .38:in asetussyvyyteen, vaan ihan normisti hylsyn suun tasalle .357-hylsyissäkin.

_________________