Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Ostin vuonna 1983 ihan niitä viimeisiä Suomessa valmistettuja Tikka M55 kivääreitä. Ostin samalla kertaa siihen huomattavan paljon Lapuan .308 Win. patruunoita 8 gramman teräväkärkisellä FMJ-luodilla. Luotina oli S 375. Ostin paljon, kun halvalla sai. (Sulo Vilen ilmiö)..

Silloin aivan uutena paukut oli tarkkoja tähän kivääriin ja hylsyt pysyi ehjinä. Sama juttu vielä 15 vuotta myöhemminkin. Nyt 25 vuotta paukkujen ostosta niitä on vieläkin muutama rasia jäljellä. Tarkka se on vieläkin, mutta nyt hylsyt repeävät vähän halki ihan järkiään noin sentin päästä hylsyn kannasta. Samaan hylsyyn tulee 2 jopa 3 sellaista silmillä selvästi havaittavaa puolen sentin mittaista repeämää eri puolille hylsyä. Joissakin hylsyissä repeämät saattavat olla keskellä hylsyä tai lähempänä olkapäätä. 2-3 repeämää niissäkin.

Patruunat on säilytetty mielestäni ihanteellisissa ja kuivissa olosuhteissa normaalissa huoneen lämmössä, suojassa auringonvalolta. (25 vuotta heh, heh!) Kun ostaa paljon ja ampuu vähän niin riittää pitkälle. 20 patruunan laatikossa vuodelta 1983 näkyy hintalapussa oleva 39 markkaa.. Onko tällainen hylsymessingin haurastuminen tuttua muille vanhentuneilla suomalaisilla patruunoilla ampuville? Hylsyt on päällekin päin ihan normaalin näköisiä ilman mitään hapettumis läikkiä.

Tuleeko laukauksen jälkeen ns. ohivirtausta nähtäviin? ts. onko hylsynsuu tai kaula musta noesta? Vaikea ymmärtää moista, jollei aseen patruunapesä ole hyvin väljä?

Ilmiö on tuttu. Kyseessä on nk.sinkkikato hylsymetallissa. Sinkillä on taipumus "haihtua" metalliseoksesta aikojen saatossa,jolloin seos menettää kimmoisuutensa ja seurauksena on juuri kuvatunlainen ilmiö.
Noin uusissa paukuissa aika yllättävää,säilytysoloissa on täytynyt olla jotain,mikä on vauhdittanut ilmiötä Itsellä kuvatunlaista ilmiötä on tullut vastaan 1940-1944 ladatuissa sotkiv. paukuissa.

Kyseessä on itse asiassa jännityskorroosion nimellä tunnettu ilmiö. Lapua jätti tuohon maailman aikaan hylsyjen kaulojen hehkutuksen vähälle, jolloin ne jäivät huomattavan koviksi. Tämä johti siihen, että vetojännityksessä oleva ennestään kova messinki karkeni ajan myötä em. jännityskorroosion johdosta entisestään ja haurastui, josta syystä se nyt repeää ammuttaessa.

Kyseiset patruunat kannattaa jättää ampumatta ja esim. purkaa niistä luodit jälleenladattaviksi.

Ongelma liittyi vain kohtalaisen lyhyen ajanjakson aikana valmistettuihin hylsyihin (kantaleima [LAPUA 308W]?) eikä se ole vaivannut lapualaisia hylsyjä enää vuosikausiin.

- Esa -

Kiitoksia asiantuntevista vastauksista.. Tarkastin patruunat ja niissä todellakin on hylsyn kaulan hehkutus niin lyhyt, että se yltää vain muutaman millin hylsyn kaulasta hylsyn leveämmälle osalle. Nykyisinhän tuo hehkutus näkyy olevan jopa 10-15 mm. hylsyn olkapäästä kantaan päin. Hylsyn kannassa lukee LAPUA 7,62 x 51

Luulisin että Epa: n vastauksiin voi luottaa hyvin pitkälle.....

Tämä on erittäinhyvä tieto ja voisi nostaa jopa jonkinlaiseksi VAROITUKSIA osastoksi.

Oliko juuri .308 hylsyissä (Lapua vaiko Sako) joskus oikein painetut 2 x nakkimakkaran malliset käyrät viivat hylsyn kantaan,merkkinä "kertakäyttöisyydestä ?
Joku niissä oli mennyt vikaan ja suositeltiin "EI JÄLLEENLADATTAVIKSI" !
Kuka muistaa / tietää ?
Muistaakseni n.15v sitten ?

Nakkimakkara-viivat oli ainakin matalapainepatruunoissa.

Itse ostin melkoisen ison erän Lapuan .32 wadcuttereita isopistooli ammuntaan.Kaupat tuli tehtyä kun kerran erittäin halvalla sai.Mitään ongelmia ei ampuessa ole tullut esille.Paketissa on maininta "vajaalaatu".Näitäkään ei suositella uudelleen ladattavaksi.Hyvät kaupat vaikka hylsyjä ei jää kierrätettäväksi.

Reilu 15V sitten olin töissä tekulla ja meille tuli testattavaksi kiväärin hylsyjä joista leikattiin määrätynlainen koepala ja sitten vetokoneella testattiin. Olivat tehty kokonaan ilman kaulan hehkutusta ja pääsimme Lapualle tehdäskäynnille jolloin pihassa olevassa krematoriossa noita juuri hävitettiin. Muistaakseni osa repeili jo ammuttaessa ekaa kertaa ja eivät kestäneet jälleenlatausta. Kyllähän niitä kerettiin myydä kun kentältä tuli valituksia ja varmasti kaikkia pateja ei saatu takaisin.

Sain hankittua hiljattain n. 500 kpl .308:n Sakon ja Lapuan hylsyjä, joita oli hylsyjen myyjä kerännyt usean vuosikymmenen ajalta 1980-luvun alusta lähtien. Molempia merkkejä on noin 250 kpl. Joukossa on useita versioita Sakon ja Lapuan eri kantaleimoista. Luultavasti ainoastaan kerran ammuttuja ovat suurin osa ja ainoastaan muutamassa hylsyssä on kyljessä itselataavan tekemä pieni lommo. Puhdistin ja tarkastin huolellisesti kaikki hylsyt ja katsoin jopa tehokkaalla ledivalolla jokaisen hylsyn sisään.

Sakon hylsyt olivat kaikki erittäin hyvässä kunnossa kaikilla erilaisilla kantaleimoilla. Ainoastaan parista hylsystä oli hylsyn kaula kovasti mustunut ja haljennut. Lapuan hylsyt olivat myös valtaosaltaan kaikki erittäin hyvässä kunnossa paitsi ne hylsyt, joiden kantaleimassa oli LAPUA 7,62x51. Näitä em. kantaleimalla olevia hylsyjä oli satsissa n.30 kpl joista n.20 kpl oli haljennut hylsyn kantaurasta noin puolen sentin päästä hylsyn kaulaan päin. Halkeamat olivat pituudeltaan 1-2 mm:n pituisia ja niitä saattoi olla hylsystä riippuen 2-5 kpl ympäri hylsyä lähellä hylsyn kantaa.

Näyttää siltä, että tämä Lapuan .308 hylsyjen repeileminen on ainoastaan 80-luvun alussa valmistetun patruunaerän ongelma, missä on hylsyn kantaleimana Lapua 7,62x51