Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Mitä halvempaa sen parempaa.....

Noinhan se vanha sanonta muistaakseni menee???

Ostin 223:n wolffin patruunaa pienen koe-erän. Kahdella latauksella toinen oli 55grn luodilla ja toinen 62grn luodilla.

Kaverit varoitti hylsyn lakkauksista, että hylsy voi jäädä piippuun. No lakkaukset oli tasalaatuisia nsp ja hylsyjä ei jäänyt kiinni.

Mutta se minua ihmetytti, että 55grn lataushäiriöt... Ne oli ihan jatkuvia. Colt on ollut sinänsä varma peli, et kyllä se nyt lataa, vaikka talviolosuhteissa varsinkin likasella lukolla laukeaminen on välillä kyseenalainen.

No 62grn pelasi ihan ok. Hajonta oli vähän normaalia suurempi, mutta kelpaa sra-kuvioihin.

Aseena oli colt AR-15 A2. Testin perusteella en valitetavasti voi suositella wolffin patruunaa jos joku kysyy.

näin ak miehenä sanoisin että halpaa lähimättö kamaa. jo 50 metristä on kääntynyt poikittain. 223:lla olen kisoissa nähnyt totaalisen pesäjumin.
toisaalta olen kerran laina arskalla ampunut yhden kisan wolffilla ilman ongelmia ja
jopa kohtuu osumilla. luoteja en muista. taitaa olla mallia harasoo nuo paukut.

Wolffia ei voi suositella vihamiehillekään. Mulla oli niitä pari vuotta sitten rynkyssä ja ne pelasi hyvin, mutta jotain on nyt sitten tapahtunut.

Olen kuullut puheita poikittaisista luodeista jo viiden metrin päässä.

1987 leimatulla AR15M2 Coltilla niitä 300kpl ampuneena,(kevyempä luoti versio) ei yhtään häiriötä.
100m tuelta 3lk kasoja,Wolffia,Magtechia.S&B ja "Nato paukku" ei mainittavaa eroa.
Ei yhtään poikittaista osuma havaintoa Wolffillakaan.

Aikoinaan Sakon 3,2grammaset tuppasi "tömähtelemään" eli vaippa irtosi ja levisi jo 10 metrin päästä piipusta tai sitten 100m matkalla.
Oli mielenkiintosia osumajälkiä taulussa !

Tuossa keskustelin muutaman muun arska-miehen kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että wolffilla erät vaihtelee keskenään. Jos tuuri on mukana, niin voi saada jopa ihan ok paukkua, mutta sitten jne........

Patataljoonan hevosmiehet väittää, että oberin arskoja olisi hajonnut s&b paukuilla.

Mutta onko Wolffit sitten kokeilemisen väärtejä? Ei esim. Bellotin paukut ole juurikaan kalliimpia ja laatu on ihan jotain muuta. Siis positiiviseen suuntaan.

Ja rynkkykaliiperiin on saatavilla aina silloin tällöin hyvää paukkua jopa halvemmalla.

Eli kannattaa ostaa suuria satseja silloin kun "jotain hyvää" on tarjolla. Minun puolestani saa Venäjän pojat ampua omat Wolffinsa pois. En osallistu talkoisiin

Kantani pysyy samana... Riski on liian suuri, että saa shittii...

En suosittele kellekkään ainakaan 223 ostettavaksi.

Hinnassa S&B ei ole paljoo kalliimpi ja parempaa tavaraa, vaikka siitäkin on kuulunut negatiivistä. Koskaan ei ongelmia ole ollut. Eagle on kanssa hyvä ja halpa.

223 on mulle niin uusi tuttavuus, etten siitä osaa sanoa mitään.

Mutta esimerkkejä 7,62x39 Wolffittomista vaihtoehdoista omalta kohdalta:
- Toissa kesänä tsekkiläistä ylijäämäpaukkua 0,15/kpl
- Viime kesänä unkarilaista ylijäämäpaukkua 0,16/kpl
- Ja voi vaikka latailla itse, n. 0,22/kpl

Joten vaikka lähikauppa tarjoaisi vain Wolffia (niinkuin täällä), niin eikun surffailemaan tai soittelemaan hintoja ja tarjontaa. Patruunaostot kun tekee vaikka parin tuhannen erissä, niin kannattaa hakea vaikka kauempaakin - ja saa paremmat alennukset. Ja Matkahuoltohan toimittaa ne kohta vaikka lähimpään Siwaan. Voit ostaa sitten kaljat ja pizzan samalla, kun haet amunitsioonit.

Ak:n paukuissa pitää muistaa, että ne ei käy kotimaiseen ja päin vastoin. Eri rihlan nousu ja piipun pituus.

Itse aikanaan opettelin kantapään kautta. Ammuskelin Lapualaisia ja en saanut kunnon kasoja. Paska pyssy siitähän se tietysti johtuu. Ei ampujassa ole vikaa. Sitten jok käki kokeileen jotain ak:n paukkuja. Muistaakseni Noringoja. Ja yllätys yllätys aseen joutui kohdistaan uudelleen ja kasa pieneni muistaakseni 20-30mm lähtökohta oli muistaakseni n 100mm.

Elettiin vuotta 96 tai 97. Noringon ostin 94 tai 95 ja se mulla oli 2-3vuotta kunnes ostin arskan, joka onkin jo ihan eri tarina.

No asiaan. 7.62x39 paukkuja saa ak tyyppisiin halpoja ja toimii ko.aseissa, MUTTA älkää tunkeko niitä Sakolaiseen.

223 onkin jo ihan eri juttu verrattuna ak. Arska on semmonen hienohelma, että se ei kakkaa siedä ja alkaa tekeen häiriöö helposti. Ak:han tekee häiriön sit vasta kun koneiston välissä on koivuhalko/vast. Arskaa mainostettiin huoltovapaana aseena, mutta käytäntö on osoittanut toiseksi. Kisapyssynä mainostan arskan nimeen, MUTTA jos oma henki on kyseessä, niin arskaan en koske ja siirryn ak-leiriin.

Miksi eivät muka käy ?
Rihlan nousut ovat miltei samat esim.tyypeissä Kiina T56-1,Ak47-F.G. ja Sako m62. Piipun pituudet näissä sentin sisällä toisistaan.

Rautasydämisen luodin valmistustekniikasta johtuen siitä tulee helpommin epätarkka kuin "täyslyijysydämisestä"

Erittäin halpaa "ylijäämä" patruunaa ampuessa säästät uuden piipun hinnan melko pian. Jos tarkoitit piipun voimakkaampaa kulumista.

Kotimaisissa tuntuu halvatkin patruunat käyvän huomattavasti tarkemmin,kuin esim tuossa T56-1 mallissa joka on paukusta riippumatta yhtä onneton nyt n. 20000 paukun jälkeen kuin oli uutenakin.

Sako m92 tyyppisellä olen ampunut n.5000 lk joista 2 puulaatikollista halpaa rauta hylsy/luotista eli n.3000kpl.
Ase ampuu samaa pientä kasaa kuin uutenakin.

Rautavaippaluodit kromaamattomassa piipussa eivät ole niin paha asia kuin yleensä ajatellaan. Sotilas käytössä sarjatulella piipun lämpötila nousee korkeammaksi ja se on käsittääkseni syy joka alkaa polttaa rihloja sitten enemminkin.

Aion tulevaisuudessakin ampua kaikkea kaikella !

Minäkin olen käsittänyt asia, niin että rautaluoti ei kuluttaisi piippua Sako 92s / Sako 95:ssa tavallista luotia enempää, jollei ammta sarjatulta, millloin piipun lämpötila kasvaa rajusti. Kuumanahan rautaakin taotaan...

Nyt sit tulee ihan suoraan muistin tuelta, että voin laukoa huuhaata. Jos näin käy, niin mörökölli minut vieköön.

Rauta vastaan rauta ei huulosta koskaan hyvältä. Piipun suuhan aseen tarkkuuden tekee. Kaikki tekee tyylillään, mutta itse harkitsisin suuresti Sakolaisella rautapaukun ampumista. Ak-tyyppisillä ei mitään surua. Sarja tuli lämmittää piippua kovasti. Mutta jos kisoissa vaikka on pitkä kivääristage ja joudut ampumaan vaikka 40ls nopeaan tahtiin, niin kyllä siinäkin jo lämpö alkaa tuntua. Jos ampuu ns maltillisemmin 5ls ja käy taululla välillä ja taas 5ls, niin silloin ei varmaan toi lämpö vaikuta niinpaljoo.

Noista kiina pyssyistä. Mulla oli jokumuumalli kun "reserviläiskivääri" noringolta. Omassa oli mitat just samat kun kalasnikovissa. Ressupyssyhän oli muistaakseni pikkasen pidemmällä piipulla ja tukilla??

Piipun pituudessa tämä MELKEIN sama mittainen ja MELKEIN sama nousu aiheuttaa sen, että ak-paukut ja kotimaisen kuulat ei toimi ihan oikein. Tosin se on pieni ero, mitä se tekee kasan koossa mutta silti riittävästi. Noringollahan hajonta on sama, että ampuuko vai heittääkö pistimellä.
Tosin olen nähnyt kyllä jotain valmistusvirheellisiä, jotka on ampunut alle 50mm kasaa 150m.

Sitten kun aletaan puhumaan laadukkaammista ak-tyyppisistä, niin siellä alkaa eroja huomaamaan. Kun aitoa kalasnikovia tai jotain vast on ruuvaillut päivän ja saannut sen kohdalleen, niin se säätö kestää sit varmaan isältä pojalle. Ei muuten paljoo tähtäimet liiku. Kovakromatulla piipulla rautapaukulla on todella pientä kasaa ampuvia miehiä (minä en).

Wittmannin puheissa on totta toinen puoli, ja toinen puoli taas....ei ihan.
Piipun pituuserolla ja rihlan nousulla ei ole mitään tekemistä osumisen tai osumattomuuden kanssa edellämainituilla aseilla, vaan syyt ovat muualla: yleensä ottaen rautaluotiset patruunat ovat epätarkempia siksi, että massatuotantona sotilaskäyttöön valmistettuina niiden työstöprosessi ei tosiaankaan vedä vertoja lyijysydämiselle:luodit voivat olla painopisteeltään epäkeskeisiä, niissä on paino- ja pituusheittoja yms. toleranssiongelmia, jotka monesti tuottavat epätarkempia tuloksia esim. kotimaisiin "siviili-rynkynpatruunoihin" verrattuna. Mitä taas tulee rautaluotien ampumiseen Sakolaisella, niin en täysin jaa edelläesitettyjä mielipiteitä rautaluotien "terveellisyydestä" kromaamattomassa, suhteellisen tiukassa piipussa: olen omin silmin nähnyt, kuinka Sakon piippu alkaa heitellä luoteja poikittain sataan metriin, kun sillä on ammuttu "tarpeellinen" määrä itämaissa tuotettuja rautasydänluoteja...toisaalta Wittmannin teoria piipunsuun kulumisesta rautapaukuilla ei taas pidä niinkään paikkaansa: piippu kuluu nimenomaan rihlauksen ALKUpäästä, ei niinkään suulta, tästä johtuen esim. Sakolainen voi käydä hyvin pitkäänkin, vauriot rihlojen alkupuolella eivät ole tarkkuudelle kovin vahingollisia pitkään aikaan - tarkkuus menee vasta kun piipun suupuoli joko vahingoittuu tai kuluu horoksi, sitten piippu onkin entinen.Uskoisin tuohon kuitenkin tarvittavan useampia tuhansia rautakuugelilaukauksia. Sarjatulta piipun pilalle polttamiseen ei tarvita, siihen riittää todellakin pitkien, nopeiden kertatulisessioiden ampuminen rivakkaan tahtiin (esim. 100-200 ls antamatta piipun välillä jäähtyä).

Rautavaippaluoditkin on päällystetty pehmeämmällä metallilla. Sen paksuudesta riippuen rihlapalkit joko tapaavat kovempaan tavaraan tai sitten ei. Nämä paksuudet vaihtelevat eri patruunoissa.

Asiaa voi yrittää selvittää,kun ampuu eri luodeilla ja kerää ne esim veteen,lumeen tai jäähänkin sopivasti pysähtyneenä ja katsoa paistaako rauta rihlan jäljen alta tai kulmasta.

Toisissa on tarpeeksi paksu silaus,rauhoittanee mieltä.

Jos erittäin edullista patruunaa on saatavilla niin tosiaan piipun hinnan säästää jo muutamien puulaatikoitten jälkeen !
Ja taas on tarkkuus tallella.

Sakolla piipun vaihto töineen maksoi 10 vuotta sitten 200 € tuskin hinta kovasti muuttunut, joten ei mielestäni ole kallista vaihtaa piippua.