Perus leijonasatiainen on yksi ja sama, mutta niitä on eri aikoina tehty erilaisina ja tekotavasta kokenut harrastaja pystyy arvioimaan melko tarkkaan mikä "malli" on kyseessä. Tämä koskee myös muita satiaisia.
m/19 on pääsääntöisesti tehty noin 1mm paksuisesta levystä aika litteänä.
m/20 tehty ohuesta levystä mutta niin että päälliosa on suora ja vain reunat taivutettu alas.
m/22 tehty ohuesta levystä mutta kuperana.
m/30 kuten m/22 mutta pinta on osin matta ja osin kiilloitettu, nämä ovat kaikkein korkeatasoisimpia.
Näissä vanhoissa on pääsääntöisesti litteät ja tukevat kiinnityspiikit.
Sota-aikana ja hieman ennen alettiin tehdä kuten m/30 mutta usein ohuilla kiinnityspiikeillä ja vähemmällä kiillotuksella.
Tämä jatkui m/66 asti jolloin taas pintojen osittaiseen kiillotukseen palattiin taas.
Tuon jälkeen alkaa esiintyä myös täysin kiilloitettuja merkkejä ja kiinnityspiikkeinä on selvästi teräväkärkiset naulat.
MUTTA, kun valmistajia on vuosikymmenien saatossa ollut monia ja valikoima sen mukainen niin kaikkia versioita saattaa esiintyä kaikilta ajoilta. Tämä siis vaan yleisohjeena.
Tutkimattomat ovat ihmismielen tiet ja ymmärrys usein niin heikko.
Ei ku näissä ns jääkärimiekoissa on joskus jälkeen päin kiinnitetty olkainleijona . Vois jotain aikakautta kartoittaa leijonan ijälle . Toisissa tietenkin kaiverrettuna leijona . Ettei kusetettas 6-0
Joo, muutamassa olen nähnyt todella vapaussodan aikaisen tai heti sen jälkeisen leijonan kiinnitettynä. Noita leijonia löytyy markkinoilta kuitenkin sen verran irrallisina että paha on sanoa joka kerta onko vanha leijona liitetty vanhaan miekkaan alunperin vai myöhemmin. On myös näkynyt tekeleitä joihin on laitettu selvästi nuorempi leijona.
Tutkimattomat ovat ihmismielen tiet ja ymmärrys usein niin heikko.
Unohdin vielä mainita että Vapaussodan aikainen kenraalin kaulusleijona on hieman pienempi kuin myöhempi olkaleijona. Joten sopii paremmin useimpiin saksalaisen miekan väistimiin.
Sitä ei tietääkseni ole kukaan pystynyt selvittämään kuinka kauan "virallisesti" näitä miekkoja tehtiin ja käytettiin. M/19 oli kuitenkin jo suomalainen upseerimiekka.
Tutkimattomat ovat ihmismielen tiet ja ymmärrys usein niin heikko.
Jos alkuperästä ei ole satavarma niin tällaiset muunnosmallit voivat olla aina mitä tahansa.
Itsellä on ohjenuorana että sellaisesta esineestä joka on helppo tekaista merkintöjä tekemällä tai merkki lisäämällä ei pidä maksaa niin paljoa enempää normiesineeseen verrattuna että sen tekeminen myyjälle kannattaisi. Silloin usein saa aidon, tai ei ainakaan putoa korkealta.
Tutkimattomat ovat ihmismielen tiet ja ymmärrys usein niin heikko.
Tarkoitan että jos tuollaisesta leijonallisesta sakemannimiekasta maksaa sen verran kuin ilman leijonaa oleva miekka maailmalla maksaa, tai hieman enemmän, niin ei putoa korkealta. Kuinka paljon enemmän maksaa on sitten ostajan vastuulla ja intressissä.
Tutkimattomat ovat ihmismielen tiet ja ymmärrys usein niin heikko.