Puheenaihe: Kielletään se, mikä voidaan kieltää – Tärkeintä on, että kielletään jotakin
Kari Huoviala, Aamulehti
Viikon korvasienijupakka paljasti jotakin olennaista kielloilla hallitsemisesta: se nojaa ajattelutapaan, jossa lopputuloksella ei ole merkitystä. Tärkeintä on kieltäminen sinänsä, Immanuel Kantia mukaillen Das Verbot an sich.
Pohjoismainen sienityöryhmä haluaisi kieltää korvasienten kaupan, koska tuo kevään herkku on erittäin myrkyllinen, ellei sitä käsitellä asianmukaisesti. Kielto poistaisi korvasienet ravintoloiden ruokalistoilta ja veisi poimijoilta kymmenien tuhansien kilojen korvasienikaupalla ansaitut tulot.
Kuka tahansa voisi tietenkin edelleen poimia korvasieniä omaan käyttöönsä ja käsitellä niitä omassa keittiössään tietojensa ja taitojensa mukaan. Sen sijaan kielto koskisi ruuanlaiton ammattilaisia, jotka kaikkein varmimmin tietävät, miten korvasieniä on keittiössä käsiteltävä.
Lopputuloksessa ei ole mitään järkeä, mutta kielloilla hallitsemisessa ei kysellä järjen perään.
Myös omaan tarpeeseen sienestäminen kiellettäisiin varmasti saman tien, jos se vain oli mitenkään mahdollista. Koska se ei ole mahdollista, kielletään se, mikä voidaan kieltää. Tärkeintä on, että kielletään jotakin. Näin kulkee kieltäjän ajatus.
Ennen kieltoa byrokraattinen ajattelu ja komiteatyöskentely lyövät kättä. Kun asiantuntijat komennetaan pohtimaan jotakin, he tekevät työtä käskettyä ja löytävät uusia ongelmia. Siitähän heille maksetaan.
Kieltojen tie ei pääty koskaan. Se kulkee läpi maiseman, jossa silmien eteen avautuu aina vain uutta kiellettävää. Perille ei tulla milloinkaan.
Kieltojen takana on pelko, ja pelonaiheet ovat ehtymätön varanto. Modernin yhteiskunnan kyky synnyttää yhä uusia pelonaiheita on rajaton.
Tiedekin on valjastettu pelkoteollisuuden palvelukseen. Ennen vanhaan tiedemiehet olivat edistyksen tienraivaajia, joiden uudet löydöt otettiin vastaan innokkaasti. Ne helpottivat työntekoa, kasvattivat tuotantoa, hyödyttivät kaikkia.
Nykyisin tutkijat tuntuvat löytävän ratkaisujen sijasta vain uusia ongelmia, epäkohtia, uhkakuvia, vaaroja. Mitä useampia väitöskirjoja Suomessa tehdään, sitä useammasta ongelmasta tulemme tietoisiksi.
Tiedotusvälineet osallistuvat yhä uusien pelkojen levittämiseen. Pelottelu on median bisnestä. Tiedotusvälineitä seuraamalla kuka tahansa voi päivittää pelonaihelistansa.
Median pelonaihepörssistä ammentavat osinkoja poliitikot. Onpa eduskunnan poliittinen kokoonpano millainen tahansa, pelkääjien ryhmä on nykyisin aina suurin.
Se näkyy myös lainsäädännön sisällössä. Säädetään kieltolakeja suomalaisten suojelemiseksi.
Halutaan kieltää korvasienten kauppaaminen kokonaan, koska teoriassa joku uusavuton voi saada myrkytyksen. Sillä ei ole merkitystä, että käytännön kokemusten perusteella riski on häviävän pieni.
Ylhäältä johdetussa turvayhteiskunnassa pienetkin riskit halutaan eliminoida. Kansalaisia ei saa jättää omin päin edes keittämään ja huuhtelemaan sieniään kahteen kertaan, jotta he eivät vain loukkaa itseään!
Muiden suojeleminen on kieltolaki-intoilijoiden johtava päähänpinttymä. Se kuulostaa äkkiä ajatellen epäitsekkäältä ja jalolta.
Todellisuudessa kieltolaki-intoilijat ovat itsekkäitä omaan napaansa tuijottajia. Heidän ajatuksensa kulkee niin, että he itse osaisivat kyllä suunnistaa tässä vaarojen viidakossa ilman rajoituksia ja kieltojakin, mutta kansan enemmistö ei osaa.
Kieltolaki-intoilijat katsovat kansaa yläviistosta. He pitävät itseään muita parempina ja tavallisia ihmisiä lapsina, joita on holhottava.
1990-luvun lamasta lähtien nämä kansan holhoajat ovat voineet vedota myös valtiontalouteen. Kielloitta ja rajoituksitta elävä kansahan voi elää väärin, mistä koituu kuluja yhteiskunnalle.
Kieltäminen on sieluntila, joka panee tavallisen ihmisenkin asettelemaan pihoille ja poluille kieltomerkkejä, puomeja, betoniporsaita, piikkilanka-aitoja.
Tai nuuhkimaan valppaana, tuleeko jostain nenään tupakan hajua vai eikö tule.
Jokaisessa kerrostalossa asuu ainakin yksi omatekoinen poliisi vahtimassa kieltojen noudattamista. Hänen mielestään maailma ei tule valmiiksi ilman kieltoja ja vahtimista.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194739 ... takin.html 
