Retki tehty ja todella onnistuneesti. Wärtsilä- Sortavala- Prääzä- Suojujoki- Jessoila- Säämäjärvi- Villavaara- Vitele- Äänislinna. Päivä nro 2: Kumsajoki- Karhumäki- Poventsa- Karhumäki. Päivä nro 3: Karhumäki- Sarevaara- Karjalan Maaselkä- Seesjärven Ruislahti- Maaselän asema- Suurlahden suunta (tie muuttui meille mahdotomaksi)- Karhumäki. Päivä nro 4: Karhumäki- Prääzä- Niirala ( tämä väli tultiin 5h)
Retki oli hyvä ja seuraavasta reissusta tuonne tulee loistava. Osataan säästää aikaa seuraavalla kerralla. Sarevaaran lepoalueen löytyminen oli parasta antia. Lepokorsujen pohjat näkyivät selvästi ja viemäröintikin oli vielä nähtävissä. Vesihuolto; kallioon poratu reikä ja putket läpi oli nerokas. Putkessa vesi solisi selvästi vielä tänäpäivänä. Myös huoltotielle asennettu putki lähteeseen, josta seurue tankkasi raikasta lähdevettä oli hyvä havainto. Yksi kappale Sarevaaran vesijohtoverkostoa kulkeutui allekirjoittaneelle kotiin jatkokäyttöä ajatellen.
Seesjärven rannalta etsittiin ruokailupaikka, jossa viritettiin kenttälounas ja uinti virkistävässä noin +6 c olevassa vedessä.
Viitanassa päästiin nauttimaan ilmailunäytöksestä, kun Suhoit tekivät startteja kentältä ja rikkoivat äänivalleja. Saatiin seurata kiitotien päässä tätä upeaa näytöstä kuinka koneet vetivät meidän päidemme yli taivaalle.
Muita kokemuksia ja mietteitä retkestä. Petroskoi oli siisti, mutta väestö suhtautuu Suomalaisiin, joko täysin välinpitämättömästi tai sitten jopa aavistuksen vihamielisesti.
Hotellit olivat ihan kelpoja aamiaisineen. Ruoka edullista ja maittavaa. Yleisesti otaen kysyttäessä paikallinen väestö kohteliasta ja auttavaista. Yöllä en poistuisi kyllä hotellista Karhumäessä ilman RK62:n suomaa tasoitusta. Laitapuolenkulkijat parveilevat hotellin lähellä hämärissä pummaamassa. Petroskoissa liikuimme viidenhengen voimin yöllä. Siellä humalainen nuorisojoukko tuli pummaamaan ja hieman haastamaan, mutta muuten selvittiin. Hotellin edessä olisi ollut naiskauppaa yöllä, jos joku olisi lohtua halunnut.
Yksi päätie on hyvässä kunnossa ja muuten tiet sitten onkin mitä on. Prääzä-Jessoila väli oli pahin kokemus, kun auto sai hyviä pohjakosketuksia asfaltillakin. Välillä piti pysäyttää, että osasi katsoa kummasta laidasta tietä uskalsi ajaa, mutta nämä on niitä kokemuksia.
Lopuksi helppo kuvakysymys, että missä kuvassa ollaan.
Ei oikeaan, ei vasempaan, vaan eteen eestä Suomenmaan.
