Suojeluskunnan kiväärinhihnat

[igorrock]

En usko että homehtumisesta tulee ongelmaa jollet säilytä asettasi nahkahihnoineen pitkiä aikoja ulkoilmassa tahi kylmässä varastossa. Pieni tippa tervaa pellavaöljyyn sekoitettuna voisi myös auttaa asiassa.....

[CH]

Ensimmäiset alpakkavalut. Patinointi ei kai olisi ollut tarpeen näin repron ollessa kyseessä, mutta helpottaapahan viimeistelyn tason arviointia aitoihin nähden, kun on turhat kiillot pois.

[HL/A]

Hienoa jälkeä
Vielä kun onnistut saamaan nahkahihnan yhtä alkuperäisen näköiseksi.

[CH]

Kiitosta. Tuo sinikopio ja erinäiset havainnot ovat antaneet joitakin parannusideoita myös nahkaosiin. Täytyy vaan laittaa nahkojen sisäpuolelle jonkinlainen puumerkki, etteivät sekoitu aitoihin. Eikös kosmoskynä ole tähän tarkoitukseen sopiva? 1930-luvun Suomessa ei tainnut olla kuulakärkikyniä liiemmälti?

Olen treenaillut tuossa papan nimmaria, joka on etunimen alkukirjainta myöten sama kuin omani. Vanha ampui Jykylän piirissä aikoinaan m/28-30:llä.

[HL/A]

Aikoinaan kun itse tein nahkahommia oli ongelma löytää riittävän hyvälaatuista valjasnahkaa.Yleensä löytyi vain rakenteeltaan liian hötöä nahkaa joka sitten venyi miten sattui.

[CH]

Minulla on puolikas vuota Kemin Nahkatarvikkeen luonnonväristä 3-3,5 mm remminahkaa, josta omaan käyttöön tehty protohihna ei ainakaan näin kahden kisakauden aikana ole osoittanut sen suurempia venymisen merkkejä. Itse asiassa ko. nahka on näihin solkiin vähän turhankin jämäkkää (solkien liikuttelu hankalaa ja ne tekevät syviä painaumia), mutta onneksi raaka-aihiot on helppo ohentaa nauhahiomakoneella sinikopion mukaisiksi.

http://www.keminnahkatarvike.fi/hinta/nahka.pdf

Alkuperäisessä hankintasopimuksessa hihnamateriaaliksi määrätään "ensiluokkainen plattinahka", mitä termi sitten tarkoittaakin.

[igorrock]

Nahkaremmien kanssa touhuttaessa pitäisi voida valita suunta mihin ne leikkaa; nahkavuota venyy aina parhaiten poikittaissuunnassa joten remmit kannattaa leikata pituussuuntaan. Tuo termi "plattinahka" tarkoittaa sellaista nahkaa joka on suhteellisen kovaa ja jäykkää, parkittu sopivaksi juurikin valjaisiin ja remmeihin. Sopiva nahkalaatu löytynee helpoiten kysymällä vaikkapa alan ammattilaiselta ts. satulasepältä.
Itse olen tehnyt hihnoja kivääreihin ja olkalaukkuihin suunnilleen 2,5 mm paksusta kasvisparkitusta nahasta ja ainakin toistaiseksi ne näyttävät pitävän muotonsa ts. venymistä ei suuremmin esiinny. Käyttämäni hanka on "kuivana" melkoisen jäykkää mutta ei märkänä ja rasvattunakaan turpoa niin kuin huonolaatuisilla nahoilla on taipumus tehdä.
Yksi tapa ehkäistä venymista on tehdä remmi liimaamalla kahdesta ohuemmasta nahasta. Toki näidenkin pitää olla jämäkkää tavaraa mutta jos ne liimaa yhteen esim. kosteutta kestävällä PVA -liimalla, on aikaansaatu remmi tosi tukeva. Kokemukseni perusteella ao. liima soveltuu nahkatöihin erittäin hyvin, sietäen jopa nahan perusteellisen rasvauksen ilman että sauma käytössä pettää. Liimausvaiheessa on syytä käyttää puristusta että liima-aine tunkeutuisi riittävän syvälle liimattavien kappaleiden solurakenteisiin.

[CH]

Kiitosta. Kiivärinhihnoissa joutuukin melkein pakosta leikkaamaan pituussuuntaan, mikäli käytössä ei ole kokonainen vuota.

Onkos Igorrockilla tai muilla kokemusta traaniöljystä, soveltuuko se nahan käsittelyyn? Friitalan nahkakuvastossa tuosta puhutaan mursurasvan yhteydessä ja kotimaista öljyä näkyy olevan vieläkin saatavilla. Onkohan haju samaa luokkaa mursurasvan kanssa?

EDIT: Tuoltahan löytyy wanhoja käsittelyohjeita.

http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate ... urrFrame=0

[igorrock]

Käsittääkseni traaniöljy on erinomainen kosteussuoja-aine myös nahalle, onhan se eläinperäinen rasva. Ainoa haittapuoli taitaa olla juurikin tuo mainitsemasi tympeähkö haju mutta sitä lienee mahdollista jotenkin "laimentaa" jollain biopohjaisella paremmalta tuoksuvalla öljyllä. Kiitokset muuten tuosta linkistä.

[CH]

Katsos Igor nämäkin, Kansalliskirjaston sivuille on näköjään tullut aika paljon lisää em. tehtaan julkaisuja.

http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate ... alphabet=F

Löytyipähän kerrankin tarkka kuvaus tuon ajan (1935) nahkarasvasta:

400 g talia
400 g traaniöljyä (keitetty hylkeentraani)
150 g degrasta
50 g hautatervaa

Onko tuo degras sama asia kuin lampaanvillarasva eli lanoliini?

[igorrock]

Onko tuo degras sama asia kuin lampaanvillarasva eli lanoliini?

Ainakin nopealla Googlauksella näyttäisi näin olevan. Pitänee ryhtyä hankkimaan noita materiaaleja, mielessäni kun jo pitempään on ollut oman nahkarasvan tekeminen..... Tuolla reseptillä saa kerralla suunnilleen kilon satsin valmista tavaraa, sen pitäisi riittää omassa käytössäni ainakin joksikin aikaa.

[CH]

Samaa kaavailen minäkin. Naudantalia luulisi löytyvän jostakin, mutta miten on lanoliinin laita? Pokkeaakohan sianirha liikaa naudan vastaavasta?

[igorrock]

Käsittääkseni Lanoliinia myydään ainakin äitiystuotteena. Tuosta Friitalan ohjeesta selviää että jos käytettävä tali on kovin rasvapitoista (esim. hevosen), on traanin ja lanoliinin osuutta hieman vähennettävä. Luulisi että tämä koskee myös sianrasvaa.

[HL/A]

Mitenkä olisi peuran rasva tähän seokseen? Aikoinaan tein mustaruutiaseisiin luotirasvaa sulattamalla lampaan vatsaontelorasvaa hyvällä menestyksellä.
Sittemmin olen ollut peuranmetsästyksessä kohtuullisen paljon mukana ja noiden vatsaonteloista löytyy runsaasti sulatuskelpoista rasvaa joka ainakin vaikuttaa hieman kovemmalta kuin lampaanrasva.

[igorrock]

Tuota peuranrasvaa täytynee kokeilla, sen saatavuus ainakin meikäläiselle on kohtuu helppo.