Suojeluskunnan kiväärinhihnat

[CH]

Näyttää siltä, etten saa pitää näistä yhtäkään... Jos seuraavasta sarjasta sitten.

[TAK85]

Ethän vain hinnoitellut liian halvaksi. Pistähän varaus seuraavaan sarjaan jos jaksat jatkaa askartelua.

[CH]

Tämän esisarjan hintapyynnöksi laitoin 150 € kappaleelta, eli pikkuhihnoineen ja rasvattuna. Samalla rahalla saa toki 150 kappaletta yksiosaisia valtion hihnoja, jotka ovat aitoja, mutta meikäläisen automaatioasteella (kaikki käsin) ei voi sanoa, että tässä pääsisi monenkaan kymmenen sentin tuntipalkoille. Reprohihnan teon paradoksaalisuus tulee juuri siitä, ettei alkuperäinen tuote ole kovin kallis.

Kyllä minä alan toista sarjaa kuitenkin turaamaan.

[igorrock]

Työmäärään ja laatuun nähden oikein asiallinen hinta. Erityisesti nuo alkuperäisen kaltaiset helat ja siisti käsityönä tehty ommel antavat hinnalle oikeutta.

[HL/A]

Asiaa tuntematon ei ymmärrä kuinka paljon tällaisesta pitäisi pyytää että pääsisi edes kehnolle palkalle.

Muinoin ompelin eräälle keräilijälle käsin kaikki tykistöbellumin kotelon auenneet saumat. Kun kysyi mitä on velkaa sanoin että aikaa meni niin paljon etten kehtaa edes palkkaa laskea mutta maksa mitä itse katsot asialliseksi. Kaveri maksoi minulle postikulut jotka näki palautuspaketin päältä. Ei tosin kehdannut toista kertaa pyytää apua - eikä olisi saanutkaan.

[igorrock]

Vaikka käsityöhommissa olisi kuinka ammattilainen, vievät yksittäisinä kappaleina tehdyt projektit aina niin paljon aikaa ettei niistä oikein voi veloittaa niinkuin pitäisi. Muutaman kappaleen piensarjat lyövät yleensä paremmin leiville.....

[TAK85]

Kun on seurannut tätä projektia niin on ihan etuoikeutettua saada hankkia tuollainen hihna. Tekijän oma leima siinä olisi sitten se kirsikka kakun päälle. Minulla on tuolla romuissa muutama entisen työnantajan leimasin. Pitääpä katsoa olisiko niistä apua leimasintehtaalla käytön jälkeen. Ei ne semmoisia stansseja ole, pelkkiä leimasimia jotka värillä merkkaa. Mutta mestari sellaisenkin stanssin varmaan rakentaa.

Ennen isot pojat sanoivat että ainahan sitä uutta saa mutta harvoin kunnon vanhaa...
Nyt on ihan päinvastoin. Onhan noissa sohloissa vanhat hihnat ja "rautaripustimet" mutta laitteen kruunaa upea hihna. Vanhan saa sitten joku aikanaan kaupanpäällisiksi.

[Polarfuchs]

Tämän esisarjan hintapyynnöksi laitoin 150 € kappaleelta, eli pikkuhihnoineen ja rasvattuna. Samalla rahalla saa toki 150 kappaletta yksiosaisia valtion hihnoja, jotka ovat aitoja, mutta meikäläisen automaatioasteella (kaikki käsin) ei voi sanoa, että tässä pääsisi monenkaan kymmenen sentin tuntipalkoille. Reprohihnan teon paradoksaalisuus tulee juuri siitä, ettei alkuperäinen tuote ole kovin kallis.

Kyllä minä alan toista sarjaa kuitenkin turaamaan.

Se on vaan kovin valitettavaa, että kun joku tekee taidoillaan sellaista, mitä ei ole saatavilla, sitä vaan ei saa työlleen kohtuullista korvausta. CH, on esimerkiksi tässä tehnyt jo ennen solkien valuja, hihnojen valmistusta, monen monta tuntia tutkimustyötä. Ennenkuin edes ensimmäinen proto on muotoutunut, on varsin monta työtuntia kulunut. Tämä "arvostuksen puute" on todella valitettavaa,moni ei todellakaan ymmärä paljonko joutuu oikeasti tunteja laittamaan, kun jotakin rupeaa entisöimään, valmistamaan. Myytäessä niitä ei koskaan saa takaisin, jos mitataan sillä, että pitäisi saada edes kohtuullinen tuntikorvaus. No harrastustahan tämä on, eikä rahaa lasketa, näillähän ei useinkaan rikastu . Keräilyaseet ja militaria (A-tarvike) on tänäpäivänä varsin huono sijoitus, kiitos vaan poliisihallinto

[CH]

Kyllähän tämä on puhtaasti harrastustoimintaa. Omia tunteja laskemalla hommaa ei tule missään luonnonoloissa saamaan kannattavalle pohjalle, ellei sitä ulkoista tyyliin "Teetettiin kiinalaisella tehtaalla helvetin hyviä kopioita vanhasta kunnon...". Toisaalta tekemisen mielekkyys elää ainakin minulla työjäljessä ja käytetyissä materiaaleissa. Ulkolaiset hankkijat tekisivät tässä suhteessa luultavasti eräitä yksinkertaistuksia, niin kuin tietysti kannattaisikin.

Saattaa olla, että tuo leimasinasia järjestyy vielä.

[monni]

Hienoa tosiaan nähdä tällaista. Ylipäänsä perinneammunnoista pitäisi nostaa kaikki potentiaali esiin mitä voidaan. Jenkeissä suuressa maailmassa on useampi custom paja tekemässä "m1907 service sling" mallia. Siinä hihnassa on vähän sama että hyvin tehtynä se vaatii käsityötä. Kiinalainen ei pärjää/ymmärrä. Ero tosin taitaa olla että siellä tuo hihnatyyppi vakio mutta käytössä kaikissa sotilaskivääreissä. Suomessa ei kai sääntöjen puitteissa tuota hihnaa saa käyttää esim. M39 kiväärissä(?)

[REK]

Resul:n perinnekiväärin säännöissä suojeluskuntamallisen 2-osaisen ampumahihnan käyttö on sallittu ainoastaan "mallin mukaisissa kivääreissä", eli kivääreissä joihin kys.hihna on suunniteltu. Suojeluskunnan kehittämissä kivääreissä m28 ja m28-30.(ja ehkäpä m24) Kolmeysiin suunniteltiin/otettiin käyttöön ainoastaan yksiosainen ns.krominahkahihna. (toki 40-60 luvulla tuota 2-osaista hihnaa käytettiin paljon solttukivääriammunnoissa armeijanpiireissä ja m39 kiväärissä, mutta resul:n sääntotulkinta on tämä.)
Muissa kun ns.SM kilpailuissa tai kilpailuissa, joissa ei ammuta resulin säännöillä. Tuota hihnan käyttöä tuskin kukaan tulee kieltämään.

[CH]

Eräs ystävällinen foorumilainen halusi tukea orastavaa teollisuudenalaa suunnittelemalla, valmistamalla ja toimittamalla hyvinkin asialliset tehdaslogomeistit isoille ja pienille hihnoille unohtamatta tietenkään quality control -merkintää.

[Polarfuchs]

Eräs ystävällinen foorumilainen halusi tukea orastavaa teollisuudenalaa suunnittelemalla, valmistamalla ja toimittamalla hyvinkin asialliset tehdaslogomeistit isoille ja pienille hihnoille unohtamatta tietenkään quality control -merkintää.

Oho, olipa siistit leimat! Millä ne on työstetty, syövytetty/kipinöity, tai?

[CH]

Tietääkseni ne on tehty laserkaiverruksena.

Tuli muuten tuossa stanssien mukana tällainen pikkuhihna. Solki on varhaisille malleille tyypilliseen tapaan argentavalua, mutta näyttää siltä, että myös piikki on samaa materiaalia. Luulin ensin sitä vain pinnoitteeksi, mutta lanka on ei-magneettinen. Oikeanpuoleisen soljen piikki sen sijaan vaikuttaa rautalangalta. Taidanpa kuriillessani valaa seuraavaan satsiin tuollaista lankaa, on ainakin helppoa taivuttaa. Millähän konstilla noita lankoja on tehtaissa pätkitty, onko kärjen kantit saatu aikaan kovinkin monimutkaisella leikkurilla vaiko ihan perushohtimilla ja viilalla?

Tulokkaan ompeleet ovat myös oikeanpuoleista ohuempaa lankaa, suunnilleen samanlaista kuin reproissa. Remmin etupää on pyöristetty Åströmin pikkuhihnan tapaan ja mitoitus noudattelee Sk:n sinikopiota, mutta valmistaja jää ainakin minulle tuntemattomaksi. Eipä sikäli, eipä tuossa toisessakaan ole leimoja, mutta jostain syystä uskon sen olevan Friitalan tekemä.

[HL/A]

Tuskin piikkejä on käsityönä tehty, vaan yksinkertaisella prässityökalulla joka taivuttaa lenkin jättäen sen hieman auki ja muotoilee sekä katkaisee kärjen.