Olen testaillut vanhaa Lapuan S82 luotia venäläisessä 91-30:ssä. Siis 9,6 g:n teräsvaippainen, ohjainlieriöltään hieman kartiomainen luoti.
N140 toimii hyvin mutta sitä tahtoo kulua paljon näin kevyen luodin kanssa.
![Image](http://i3.aijaa.com/m/00179/14349100.jpg)
Korkkasin N133 purkin ja tein koe-erät 2,75 g ja 2,80 g latauksilla.
Viisi ensimmäistä 2,75:sta lähtivät normaalisti ja totesin mm. nokeamisesta latauksen melko miedoksi. (nyt harmittaa, että jätin nopeusmittarin kotiin)
Sitten alkoi ongelmat; nalli poksautti luodin rihloihin mutta itse panos ei syttynyt. Ruutijyväset hylsyssä olivat vaan suurelta osin muuttaneet väriään.
![Image](http://i2.aijaa.com/m/00710/14349102.jpg)
![Image](http://i3.aijaa.com/m/00501/14349105.jpg)
En heti luovuttanut, vaan painoin suojalaseja tiukemmin silmille ja jatkoin ampumista kunnes kaikkiaan kolme patruunaa olivat tehneet saman tempun, myös yksi isompi lataus.
Vasta kun yksi laukaus läksi n.puolen sekunnin viiveellä, ymmärsin lopettaa.
Kotona purin loput patruunat ja totesin vielä ruutimäärän niissä olleen tarkoitettu. Huomioni kiinnittyi nyt vaihteluihin ruutijyvien värisävyssä.
Kaadoin ruutia ulos purkista ja niinpä siinäkin näkyi sama ilmiö.
![Image](http://i9.aijaa.com/m/00153/14349101.jpg)
![Image](http://i10.aijaa.com/m/00843/14349106.jpg)
Lähetänkö ruudin tutkittavaksi vai oliko aloituslataus vaan naurettavan pieni, jolloinka paine ei noussut tarpeeksi nopeasti?
Krimppaamaton luoti saattaisi vielä pahentaa tilannetta?