Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tsaarinupseerista Suomen armeijan kenraaliksi ja ylipäällikkö Mannerheimin sijaiseksi.

Kaarlo Kivekäs (1866–1940) palveli vuosia Keski-Aasiassa ja päätyi kenraaliksi itsenäistyvien Ukrainan ja Suomen armeijoihin. Tuhannet suomalaismiehet palvelivat autonomian aikana Venäjän asevoimissa, mutta harvan aatelisnuorukaisen elämäntarina vetää vertoja kouvolalaisen kauppiaanpojan kokemuksille.

Kivekkään elämästä kaksi vuosikymmentä kului Venäjän Turkestanissa. Siellä hän palveli kymmenkunta vuotta vaikeissa olosuhteissa Afganistanin rajaseudulla, jossa Pamirin tadzikit muistavat hänet edelleen oikeudenmukaisena hallintopäällikkönä ja pääkaupunki Horogin perustajana.

Ensimmäisen maailmansodan sotakentillä Kivekäs yleni Venäjän suomenkielisistä upseereista korkeimpaan arvoon, kenraalimajuriksi ja divisioonankomentajaksi. Venäjän vallankumouksen kaaoksessa Kivekkään ukrainalaiset alaiset valitsivat hänet atamaanikseen, ja palattuaan lopulta sisällissodan jakamaan Suomeen hänellä oli huomattava osa puolustusvoimien perustamisessa sekä itsenäisyyden varhaisvuosien poliittisissa myrskyissä aina ylipäällikkö Mannerheimin sijaisuutta myöten.

Teoksen lähteinä on käytetty huomattavasti alkuperäisaineistoa, Kivekkään omia asiakirjoja, muistiinpanoja ja kirjeenvaihtoa, aikalaisten huomioita Kivekkäästä sekä tutkimusta hänestä ja hänen ympäristöstään Venäjää ja Keski-Aasiaa myöten. Tutkimus täydentää merkittävällä tavalla kuvaamme Suomen ja Venäjän yhteisestä sotahistoriasta sekä satavuotiaan Suomen alkuaikojen epävakaista oloista ja vaikeista ratkaisuista.

FM Mirko Harjula (s. 1975) on tunnettu historiantutkija, kääntäjä sekä autonomiakauden ja itsenäisyyden alkuvaiheiden sotahistorian asiantuntija, joka on tuonut yleisön ulottuville heikommin tunnetuista itäeurooppalaisista ja kotimaisista lähteistä koostamaansa ja kääntämäänsä tietoa.

Jarmo Loikkanen (s. 1950) RI, MSc. Sotahistorian harrastaja. Loikkasen isoisä oli naimisissa Kaarlo Kivekkään pamirilaisen kasvattityttären Olgan kanssa. Loikkanen on koonnut tietoja Kivekkäästä 1980-luvulta lähtien ja kulkenut Kivekkään jäljillä lapsuuden maisemista Kouvolasta ja Haminasta aina Pamirin vuoristoon Afganistanin lähistöllä.

Sissisotaa Savossa Isonvihan aikana

Anttolan hovissa syntynyt kenraali Karl Nieroth antoi ylipäällikkökautenaan vuonna 1712 suostumuksen sissijoukkojen muodostamiselle. Myös Kaarle XII suosi sissijoukkojen käyttöä. Heitä käytettiin tiedustelijoina, mutta etupäässä he suorittivat vihollisen häiritsemistä hävtysretkiä tekemällä. Sissit varustettiin jalkarakuunoiksi ja järjestettiin armeijan tapaan. Varusteita ei heille riittänyt kuitenkaan edes välttämättömimpään tarpeeseen. Usein heidän oli pakko turvautua omaan kätevyyteen tai kaapattava viholliselta varusteita (kuten satula, miekka tai viljasäkki).

Kansa alkoi kutsua näitä sissejä kivekkäiksi heidän ensimmäisen tunnetun päällikkönsä Antti Kivekkään mukaan. Savossa kivekkäiden johtajana oli inkeriläissyntyinen Taneli Luukkoinen, jonka päämaja oli pitkään Mikkelin pitäjän Hirvensalmen kappelin alueella. Luukkoisen johtama joukko oli parin sadan miehen vahvuinen. Sissien tärkein toiminta-alue oli Mäntyharjun, Hirvensalmen ja Pertunmaan erämaa-alueet.

Liekkö po. upseeri sukua mainitulle sissipäällikölle....