gruppa finljandija:pentti syrjä. ¤¤¤

[jääkäri evp]

nyt jo edesmenneen kenraalimajuri pentti syrjän (kirjan julkaistuessa silloinen pv:n komentaja paheksui asiaa) muistelmat opiskelusta neuvostoliiton frunzen sotilas-akatemiassa.mielenkiintoinen kirja, mutta jotain jäi puuttumaan.

[Canet]

Tietysti tästä puutuu jotain - sitä ei silloin saanut kirjoittaa. Monen mielestä ei koko kirjaa olisi saanut kirjoitaa. Hyvä kuitenkin, että kirjoitettiin. Mielenkiintoinen.

Toinen samantapainen - tekijä en varmalla muista, mutta olisko Esko Nieminen - on "Upseeri Euroopassa" - siinä käydään sotakoulua toisella ilmansuunnalla.

[Komendantti]

Siirretäänpä nyt tänne kirjoitelmaa tuolla muualla pienenä sivujuonteena heränneestä "Gruppa Finljandija" -aiheesta:

Yksityiskohtia en muista, mutta silloin asia oli mediassa esillä, ja Syrjältä evättiin vakanssi virkauran jälkeen.

Käytännössähän kenrm Syrjä ei kirjassaan "Gruppa Finljandija" esittänyt mitään sellaisia asioita, joita jo tuolloin läntiset tiedustelupalvelut eivät olisi tienneet (esitetyt yksityiskohdat olivat hyvin suuripiirteisiä ja samalla ilmestyessään jo noin 15 vuotta vanhoja).
Lisäksi suomalaisen upseerivalan velvoite ei todellakaan koske "yhteistyökumppanin" (eli N-liiton, joka ei ollut edes mikään liittolaisemme) asevoimia ja niihin liittyviä asioita, oltiin sitten kuinka syvällä YYA:n pyörteissä tahansa.
Suuri polemiikki "Gruppa Finljandijan" kohdalla johtui juuri vielä niinkin myöhäiseen aikaan hyvissä voimissaan olleesta ulkopoliittisesta "suomettumisesta", jonka avulla minkään pienimmänkään asian ei haluttu tahraavan Suomen mallioppilasmaista nimeä ja kuvaa suuren itäisen YYA-kumppanin silmissä.
Kenrm Pentti Syrjä poikkesi kirjassaan tästä mallista ja näin koko kuuma soppa oli valmis. Samalla usein mainostamamme "vapaan maamme" yhtä perustavinta osaa - sananvapautta - oltiin loukattu törkeästi kirjan julkaisemisen estämisyrityksillä, sen ennakkosensuurilla ja lopulta julkisella (perusteettomalla?) häpäisyllä.

Silloisen Neuvostoliiton johto ei ottanut kirjaan tai sen sisältöön missään vaiheessa minkäänlaista virallista kantaa, eli siinäkin mielessä presidentti Koiviston mahdolliset pelot olivat niiltä osin täysin turhat ja perusteettomat.
Syrjä syyllistyi korkeintaan ylipäällikön antaman (ja perustuslakiamme rikkovan) julkaisemista koskevan ohjeen ja käskyn täyttämättä jättämiseen - eli niskurointiin, kuitenkin täysin laillisin perustein. Muistetaan, että ammattiupseerin velvollisuus on olla tottelematta lainvastaisia käskyjä, ja varsinkin jos ne rikkovat perustuslakiamme - antoi kyseisen käskyn sitten kuka hyvänsä.
Kenrm Syrjän omissa vaakakupeissa oli siis ainakin nämä kaksi asiaa: presidentin itään päin kallellaan oleva käsky ja hänen oma upseerin kunniansa.
Ehkäpä Syrjä arveli itäisen naapurimme turvallisuussalaisuuksien ja menetelmien paljastamisen olevan upseerin kunnialle selkeästi pienempi lommo, kuin että hän olisi itse syyllistynyt lainvastaisen käskyn noudattamiseen. Tämän vuoksi hän ilmeisesti pysyi loppuun saakka niin tiukasti linjassaan julkaista kirjansa lähes sensuroimattomana ja pääosiltaan alkuperäisessä asussaan.
Kenrm Syrjän kunniaa ei tässä asiassa ole koskaan "palautettu", vaikkei hän käytännössä lopulta syyllistynyt "maamme turvallisuuden vaarantamiseen", kuten tuolloin väite kuului, vaan korkeintaan jollain tasolla katsottuna "YYA-kumppanin turvallisuussalaisuuksien paljastamiseen", jota ei siltikään oikein millään tavalla voida pitää ainakaan rangaistavana tekona - ehkä korkeintaan hieman harkitsemattomina ( - tai vaihtoehtoisesti sitten jopa täysin harkittuna?).

Lopulta Suomi ja nimenomaan sen tuolloinen tasavallan presidentti saattoi vaarantaa Suomi-kuvaa lopulta muun maailman silmissä jopa enemmän juurikin tämän kirjapolemiikin johdosta, antamalla ulkomaille kuvan lujan rautasella kädellä ja jopa kaikkein korkeimmalta taholta johdetusta tiukasta sensuuripolitiikasta (asia, joka noteerattiin maailmalla esimerkiksi Jane's defence:n julkaisussa...).
Ymmärrän toki hyvin sen, että kenraali oli ratkaisullaan ja toiminnallaan menettänyt istuvan presidentin henkilökohtaisen luottamuksen, mutta samaan aikaan monien mielestä kenraalin julkinen häpäiseminen asian johdosta oli samalla myös erittäin törkeä ja täysin väärä ratkaisu tuolloisen PV:ien ylipäällikön toimesta.

(...Vielä jos oltaisiin menty tuolla samalla linjalla muutama askel pidemmälle, niin kohta jo pelkän "Lujaa LADA-laatua" -iskulauseen julkinen kyseenalaistaminen oltaisiin voitu tulkita suomalaisen yhteiskuntamme turvallisuutta vaarantavaksi väitteeksi...! )

...Ehkä Syrjän kirjan julkistamisen myötä samalla myös sen tosiasian paljastuminen, kuinka syvälle niin suomalainen yhteiskunta kuin sen valtiollinen ja sotilaallinen johto olivat todellisuudessa YYA-sopimuksen myötä jo ajautuneet osaksi N-liiton johtamia puolustus- ja sodankäyntidoktriineita - korkeiden suomalaisupseerien saadessa N-liitossa sotilaallista koulutusta suurten idästä johdettujen (suomalais)organisaatioiden komentamiseen - oli myös erittäin arkaluontoista "puolueettomalle Suomelle" koko muun maailman silmissä, jonka johdosta mm. presidentti Koivisto mielelään tahtoi käyttää kaikki mahdolliset keinot kyseisen kirjan julkaisemisen estämiseksi.
Kirjahan saattoi antaa lukijoilleen selkeän vision siitä, että Suomi oli käytännössä korkeintaan vain aivan lyhyen askelen päässä Varsovan liiton täysjäsenyydestä - jos enää edes niinkään kaukana...!
Tiivistetysti ilmastuna aikamoinen sekasotku siis...

Lyhyesti loppuun:
Kumpi siis loppujen lopuksi olikaan tuolloin yli 20 vuotta sitten suurempi "Suomen maineen tahraaja" tässä asiassa - presidentti, vai kenraali - jääköön nyt lopulta kunkin lukijan omaksi harkittavaksi.




- Jos tähtiä pitäisi tälle kirjalle antaa, niin kyllä itse melkein voisin ainkin kolme ja puoli, ehkä neljäkin antaa, sisältö on sen verran hyvää ja helppolukuista ja teos itse on myös oikein mielenkiintoista aihetta, joka on silti pääosiltaan jo puhtaasti kylmän sodan yhden aikakauden historiaa. ***½