Tämä Olli Saarelan elokuva on jotenkin ehkä outo tai erikoinen tapaus elokuvien joukossa, se kun onnistuu jollain kumman tavalla olemaan samaan aikaan sekä hyvä että huonokin. Kokonaisuuteen ei vaikuta se, että tarina pohjautuu Antti Tuurin romaaniin, ja että näyttelijäkaarti on sitä Suomen "kermaa" - jälkivaikutelma on jotenkin... hämmentävä: jotkin osat elokuvassa ovat erittäin toimivia, mukaansatempaaviakin ja komeaa katseltavaa, kun toiset osat taas ovat joko jotain ylitaiteellista ja dramaattista, tai vain hollywoodilaisilta tekijöiltä lainattua turvottavaa pullamössöä... Edes nykyään jo lähes jokaisessa kotimaisessa elokuvassa valttikortin tavoin vilkkuvat Irina Björklundin
nisät eivät tällä kertaa onnistu pelastamaan tätä teosta.
En kuitenkaan suoraan viitsi alkaa haukkumaankaan tätä elokuvaa, onhan siinä silti ne muutamat hyvätkin kohtauksensa - mutta jos olisin itse ollut jostain syystä tätä leikkaamassa/tuottamassa (...heh
), niin uskoisin, että kirveellä ja vesurilla oltaisiin karsittu monia pätkiä pois, ja ehkä pantu jotain vaihtoehtoista kerrontaa tilalle...
No, onhan tämä nyt silti kaiketi sen kahden ½ - kolmen tähden arvoinen teos. ***
.
