"Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko."

[Johnny B.God]

Otsikko ei ole minun mielipiteeni vaan käpykaartia ja desantteja ihailevien jälkikommunistien.

http://www.ksl.fi/files/muisti/sisallys.htm

Ote käpykaartin perinnesivuston tekstistä:
"Nuorisoryhmän ensimmäinen kokeilu sotatarvikejunia vastaan oli keväällä 1942, jolloin pysäytettiin junat Pispalassa ja Rukkamäessä. Pispalassa, Santalahden pysäkin lähellä, räjähdyspanos lennätti useita kiloja painavia ratakiskon kappaleita jopa 135 metrin päähän."

Huh huh. mitä meininkiä! Mitenhän sotaa käyvässä maassa tavattiin suhtautua moisiin "sankareihin!??? Huh huh....

Ja puna-armeijaan pidetty yhteyttä desanttiradiolla:

Talolan mökki Raholassa oli siihen aikaan myös rauhallinen paikka. Lähellä oli vain pari muuta taloa. Metsän laidassa oli liiteri, jonka vintissä oli miesten piilopaikka. He olivat Raholassa joskus kaksin, mutta yleensä Laakso käytti tätä paikkaa yksin.

Aune Talolan vanhempi sisar asui Pispalassa Haapaniemen talossa, ja tätä kautta hän tutustui Tammelundin Selmaan, jonka avulla Laakso sitten löysi turvapaikan. Pispala oli muutenkin tuttu paikka Aunelle, joka toimi siellä aikanaan järjestönuorissa. Siihen aikaan tehtiin veneretkiä Ala-Pispalan rannan lähellä sijaitsevaan Lehtisaareen, jossa kävi porukkaa paljon. Ennen sotaa Aune Talola liittyi myös kommunistiseen puolueeseen.

- Viinikassa tapahtuneesta ampumistapauksesta luin lehdestä. Sen jälkeen kului viikko ennen kuin Laakso taas tuli takaisin. Tällaista väliaikoja saattoi kyllä olla useamminkin.

Ruoka-apua saatiin jonkun verran Suoniemeltä, maalta, jossa Aune Talolan äidin veli asui. Hän toteaa, ettei paljon tiennyt miesten toimista, "se oli parempi niin". Kuvaavaa tiukalle salassapidolle oli, että Eino Laakson veli Leo Laakso oli Kumiteollisuudessa yhteydessä Aune Talolaan, mutta ei tiennyt, että hänen takaa-ajettu veljensä asuu työtoverin luona. (Viite 5)

Sodan jälkeen toimitti Liisa Laakso Kansan Arkistoon Laakson ja Mäkelän käytössä olleen radiolähettimen. Purettaessa sitä lokakuussa 1992 pienestä pahvisesta matkalukusta, osoittautui, että se oli amerikkalaista valmistetta. Mutta morse-avain oli osin itse tehty. Sen korvaavaksi tarkoitettu avain jäi valtiollisen poliisin haltuun Reino Tammelundin kotitarkastuksen yhteydessä.

sodanaikainen radiolähetin



Eino Laakson viimeinen radio, amerikkalaista alkuperää, kuuluu nykyisin Kansan Arkiston kokoelmiin. Kuvassa sitä tarkastelee sodanaikainen desantti Väinö Niilo-Rämä, jolla itsellään oli aikoinaan venäläisvalmisteinen lähetin

Tappis Tapanainen, missä olit??

[Johnny B.God]

Onko siitä nyt mitään uutta, kun "arvoisa" presidenttimme meinaa antaa näille pettureille rintamatunnuksen, jolloin maanpetturit saavat veteraanilisän eläkkeeseen! ....

Ja seuraavaksi Tarjushka myöntää veteraanieläkkeet Lapissa ja Kuusamossa riehuneille puna-partisaaneille?

Mutta kyllähän Pohjois-Hämeessä oli rintama:

Hämeenkyrökin puhutti metsästäjiä. Siellä tapahtui loppuvuodesta 1943 jälleen kuolemaan johtanut ampuminen, tällä kertaa uhrina oli komennuskunnan johtaja kapteeni Lepistö. Hämeenkyrön sodanvastustajat olivat jo kokeneet, ettei heille armoa anneta.

Kapteeni Lepistön komennuskunta oli Viljakkalassa tarkastamassa Kalle Salon taloa aamulla klo 8, kun poliisien seisoessa pirtin ovella kylmästäkamarista avattiin tuli poliiseja vastaan. Kapteeni Lepistö, jo useita matsäkaartilaisjahteja kokenut upseeri, haavoittui kuolettavasti ja poliisi Heikki Perttu lievemmin. Etsitty metsäkaartilainen Reino Sjöblom sen sijaan pääsi karkaamaan. Kapteeni Lepistö kuoli Tampereen sotilassairaalassa 7.1.1944.

Suoritetuissa tutkimuksissa todettiin, että Sjöblom oli tullut taloon asumaan jo kesällä 1942. Talossa oli majaillut myös puna-armeijan desantti, jota ei kuitenkaan tavoitettu. Piileskelijöitten olinpaikasta löydettiin mm. räjähdysaineita ja amerikkalaisia luumuja. (Viite 24)

Kansan Lehti tiesi 28.10.1943 kertoa pikku-uutisessaan, että isä ja poika Valkama oli saarrettu korsuunsa Höytämöjärven lähistöllä. Poika, Kalle Valkama, oli ammuttu "yrittäessään paeta".

Isä-Kalle (Valkama) ja poika olivat piileskelleet jo vuoden päivät välttäessään pidätyksen lokakuussa 1942, kun Takatalon ryhmän pääjoukko vangittiin. Vuonna 1944 heinäkuussa löydettiin Valkaman ilmiantaja puolestaan ammuttuna Lempäälästä. Peli oli koventunut.

Sodan jälkeen Kalle Valkaman murhasta nostettiin syyte Tampereen kenttäoikeudessä, mutta syytteen saivat lopuksi asiassa kantajan puolesta haastetut todistajat!

Tilanteet jatkuivat viimeisenä sotavuotena jopa pahempina. Tammikuun lopulla käytiin Lavian ja Kullaan maastossa raju tulitaistelu, jossa suojeluskuntalaiset joutuivat vetäytymään.

Lavian pitäjässä Joutsenjärven maastossa oli hyvin rakennettu korsu, josta poliisit olivat saaneet vihjeen.

Poliisien ja suojeluskuntalaisten lähestyessä aluetta oli monesta paikasta avattu tuli heitä vastaan. Ampujat olivat olleet lumipuvuissa ja valmiina vastaanottamaan kutsumattomat vieraat. Tämä johtui siitä, että hyvin varustettuja korsuja ympäröi sähköinen hälytysjärjestelmä.

Tulitaistelussa kuoli yksi metsäkaartilainen ja yksi poliisi haavoittui. Kymmenen metsäkaartilaista vetäytyi paikalta. Tutkimuksissa selvisi, että korsussa oli asunut ainakin 13 kaartilaista, joista kolme, Niilo Ala-Häyhtiö, Kustaa Mickelsson ja Viljo Laine olivat desantteja. (Viite 25)

Tämä silloinen tutkijoiden tieto ei kuitenkaan pidä kaikilta osin paikkaansa: mm. Niilo Ala-Häyhtiö oli kyllä keskitysleiriläisiä, mutta hän oli päässyt pakenemaan joukosta siinä vaiheessa, kun Pärmin pataljoonaa kuljetettiin rintamalle. Kesäkuun 1. päivänä 1944 pidätettiin Nokialla autonapumies, jolta tavattiin 12,5 kiloa dynamiittia. Pidätetty selvitti kuulusteluissa varanneensa sen saksalaisia varten, jos nämä miehittävät maan.

Kesäkuun 10. päivänä 1944 suistui Kangasalla juna kiskoilta. Tuhotyön tekijät olivat kiskoneet ratapölkyistä naulat ja irrottaneet kiskojen liitokset sillä seurauksella, että veturi ja kolme vaunua kaatuivat penkereelle.

Kesäkuun 13. päivänä klo 00.50 suistettiin kiskoilta sotilasjuna Kuljussa Kukkolan kartanon ylikäytävän luona. Veturi ja viisi vaunua kaatuivat kyljelleen.

Kummatkin junaonnettomuudet olivat 8-miehisen metsäkaartilaispartion suorittamia. Yksi joukosta ilmoittautui poliisille 13.6. ja kertoi odotettavissa olevasta sabotaasista Kuljussa. Junaa ei enää ehditty varottamaan, sen sijaan tekijät joko ammuttiin tai saatiin pidätetyiksi. Miehet olivat majailleet Hervannan maastossa.

Ryhmän johtaja Armas Hänninen haavoittui laukausten vaihdossa, mutta juoksi vielä kaksi kilometriä ennen kuin antautui, kun Suomi-konepistooli painettiin hänen rinnalleen, kertoo Valpon Tampereen osasto. (Viite 26)

Heinäkuun 31. päivänä 1944 oli osuusliike Voiman räjähdysainekaappiin Tehdaskadulla tehty murto, jossa yhteydessä oli anastettu 20 kiloa dynamiittia ja 80 nallia. Päämajan valvontaosasto epäili, että paikkakunnalla olevalla desantilla Eino Laaksolla oli sormensa pelissä.

http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari12.htm

"Sodanvastainen toiminta" vaatii kovat aseet ja runsaasti räjähteitä??

Meneekö nyt "sotahistoria uusix"?? Missä viipyy Seura-lehti? Suomalaisia sotilaita kohti ammuttiin.

Kenttäoikeuksissa toimineille, sotapoliisille ja suojeluskunnille kuuluu osa kunniasta suomalaisten pelastamisesta Stalin meille valmistelemalta Siperian-seuramatkalta, -ilman paluulippua.

[Juha Tompuri]

JBG, KIITOS linkistä.

Meneekö nyt "sotahistoria uusix"?? Missä viipyy Seura-lehti? Suomalaisia sotilaita kohti ammuttiin.

Luin viime viikonloppuna näistä samoista asioista Kalevi Seilosen Vastarintaryhmä ja Jukka Rislakin Maan Alla kirjoista.

Kuvassa sitä tarkastelee sodanaikainen desantti Väinö Niilo-Rämä, jolla itsellään oli aikoinaan venäläisvalmisteinen lähetin

Väinö Niilo-Rämä on/oli muuten kotoisin Kuusankosken Voikkaalta, jossa hän toimi desanttina 1943 huhtikuun puolivälistä kevääseen 1945.

t: Sven

[Johnny B.God]

Kuvassa sitä tarkastelee sodanaikainen desantti Väinö Niilo-Rämä, jolla itsellään oli aikoinaan venäläisvalmisteinen lähetin

Väinö Niilo-Rämä on/oli muuten kotoisin Kuusankosken Voikkaalta, jossa hän toimi desanttina 1943 huhtikuun puolivälistä kevääseen 1945.

t: Sven

Kuusaalla desanttien ja käpykaartilaisten tukikohta?? Tätä en tiennyt.

Niin montako kilomeetteriä Kuusaalta onkaan Lappeenrantaan?

Näyttää entistä selvemmältä, että Kouvola - Lappeenranta seudulla oli kehitteillä jotain sellaista, mihin oli vastattava ripeästi? Innoissaan ukko vielä esittelee radiotaan, jolla tiedoitettiin varmaankin puna-armeijalle, että "agitaatio karkureiden ja rintamalta poistuneiden keskuudessa tuottaa hyviä tuloksia. Vastarintaryhmämme iskevät pian liikenneyhteyksiin ja varikoille suunnitelmanne mukaisesti. Lähettäkää lisää räjähteitä..."?




Tappis Tapanaisella taisi olla lääkettä Niilo-Rämän agitaatioon uskoneille. Oli kova lääke, mutta kovat oli ajatkin.

[Johnny B.God]

Onko tuo ukko vielä hengissä jossain. Pääsee varmaan ennen ritareita linnanjuhliin marssien pitkin punaistamattoa. Heh, saa istua Tarjuskan ja tohtori Arajärven välissä kunniavieraana!
...

Kiitän hyvästä kuvasta! Onk lisää fotoja Huhtiniemen-kanditaateista??

[Johnny B.God]

Terijoen "hallitus", jonka pari suomalaista kommunistia perusti Stalinin vihjeestä ilman SKP:n päättävän elimen sääntöjenmukaista kokousta, eli siis laittomasti, tarvitsi itselleen paraatijoukot Helsinkiin marssimista varten. Nämä koottiin suomalaisista puna-pakolaisista, mutta mukaan lienee otettu vähän ketä sattui löytymään edes suht. uskottavaa "suomalaista".

"Kansanarmeija" puettiin puolalaisista varuskunnista vähää aiemmin varastettuihin uniformuihin, joiden kokardit vain korvattiin uusilla. Neuvostoliittohan oli yhdessä Hitlerin kanssa juuri hyökännyt Puolaan ja jakanut sen.

Puolalaiset asevelvolliset, mm. tapaamani polakin setä, joutuivat pakotetuiksi neuvosto-armeijaan, ja heitä lähetettiin heti myös Suomen rintamalle, -ilmeisesti toivoen että suomalaiset vähentävät heidän lukuaan?

Polakit saivat Kannaksella eräätkin asemat pidettäväkseen. Kun viereisen lohkon miehitystä vaihdettiin uuteen joukko-osastoon, Puolan poijjaat huomasivat jotain tuttua ja erikoista: Siellähän oli vihattuja puolalais-lahtareita ja porvareita! Ei kun pyssyt soimaan...

Polakit aloittivat raivoisan ammunnan "luultuja" valko-puolaisia kohtaan, ja ilmeisesti saivat muutaman hengiltäkin? Pian tuli esikunnasta kysely, että mitäs siellä on tekeillä. Käskettiin lopettaa tulitus.

Polakeilla oli hyvä selitys: "Me luulimme, että fasistiset neuvostovastaiset puolalais-kapitalistit ovat tulleet tappelemaan Suomen puolella, ja tunkeutuneet asemiimme." Olivat Puolan pojat niin innokkaita kommunisteja, niin innokkaita...

Ei ole tiedossani, tuliko seurauksia. Muille kuin "kansanarmeijalle"...

Hyvä puolalaiset! Suomi kiittää.

[Johnny B.God]

Missä ajassa maanpetosrikokset vanhenevat - entä jos niihin liittyy henkirikoksia? Vai onko nämä jo ehditty joskus armahtaa?

Huhti-hulluja siteeratakseni: Murha ei vanhene koskaan, ja jos ei löydy pöytäkirjoja niin silloin on kyseessä murha!!

Loppuvuodesta 1943 desantteja takaa-ajanutta kapteeni Lepistöä kuolettavasti haavoittaneet käpykaartilaiset eivät toki ole Huhti-hörhöjen mielestä "murhaajia"? Niin mikseivät?? Ampuivat kohti sotilas-aseilla.

http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari12.htm

Varmaankin esiintyivät sodan jälkeen rauhan-mielenosoitusten puhujina?

[elvarit]

Lauri Pekurin kirjoittamassa kirjassa: Spalernajan sotavanki,
kerrotaan että" Kommunistit luulivat loikkauksensa olevan heille eduksi uudessa Suomessa ja kertoivat laveasti sankariteoistaan ja sen ylevistä vaikuttimista. Seurauksena oli, että heiltä evättiin Suomessa vielä voimassa olevien lakien mukaan sotavankeusajan päivärahat ja muut avustukset. Tiettävästi ketään ei kuitenkaan asetettu syytteeseen maanpetoksesta. Loikkarit saivat odottaa saataviaan useita vuosia, ennen kuin valvontakomission painostuksesta säädettiin erillinen laki. Se velvoitti maksamaan korvauksia loikkareille ja muille maanpettureille. Sama laki armahti sotilaskarkurit ja metsäkaartilaiset sekä muut maanpetturit"

"Melkein täysin unohdettujen sotavankien asia tuli vuonna 1959 esille, jolloin valtiovarainministeriö asetti toimikunnan tutkimaan sotavankeudessa olleiden entisten sotavankien menetysten korvaamista. Korvauksia varten saatiin pieni määräraha, josta myönnettiin 505 korvausta hakeneelle vain 32:lle korvausta.

"Vuonna 1968 tehtiin eduskunnassa toivomusaloite, joka päättyi toivomukseen, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin sotavankeudessa olleiden sotilaiden korvauskysymysten selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Huolimatta puolustusasiainvaliokunnan kielteisestä kannanotosta toivomusaloite hyväksyttiin eduskunnassa 1969"

[Sturmmann]

Muistan etäisesti lukeneeni vuosia sitten, jostain maanpetturista, joka valvontakomission jäsenten eteen oli tullut patsastelemaan sankariteoistaan. tyyliin: minä taistelin voittoisan puna-armeijan puolella ollen suomalaisten linjojen takana jne. Oli valvontakomission upseeri katsonut miestä silmiin ja todennut: meilläpäin sinua kutsuttaisiin maanpetturiksi ja telotettaisiin sellaisena.
Eli tämmöinen henkilö saikin kylmänsuihkun niskaan vapauttajiltaan.

Muistaako kukaan tämmöisestä tapauksesta?

[Rokka]

Muistan etäisesti lukeneeni vuosia sitten, jostain maanpetturista, joka valvontakomission jäsenten eteen oli tullut patsastelemaan sankariteoistaan. tyyliin: minä taistelin voittoisan puna-armeijan puolella ollen suomalaisten linjojen takana jne. Oli valvontakomission upseeri katsonut miestä silmiin ja todennut: meilläpäin sinua kutsuttaisiin maanpetturiksi ja telotettaisiin sellaisena.
Eli tämmöinen henkilö saikin kylmänsuihkun niskaan vapauttajiltaan.

En kyllä yhtään epäile että tällaista olisi tapahtunut, toisaalta Neuvostoliitto ei onnistunut miehittämään pientä ja piskuista Suomea ja edelleen nuo maanpetturit olivat suomalaisia, joita sopi halveksia, toisaalta Neuvostoliiton sodanjohdossa arvostettiin suomalaista sodanjohtoa ja sotilaita ! no poliittisissa piireissä asia oli hieman toisin...

[taifun]

näitä metsäkaartilaisten+desanttien sekä paikallisten kommunistien "tukikohtia" on sijainnut miltei jokaisen vähääkään sotilaallisesti tärkeän kohteen tienoilla. esimerkkeinä mainittakoon kotkansaarella sijainneet radioasemat joiden antamien tietojen mukaan tehtiin iskut mm.k-maan miinavarikkoa ja niobea kohtaan,sivutoimenaan nämä yritteliään luonteen omaavat neuvostoliiton myötäjuoksijat monitoroivat kymin sotilaskentän toimintaa sekä koneiden hälytysaikoja.
samantapainen joskin enemmän kannaksen huoltoliikenteen sekä haminan seudulla oleskelevien suomalais/saksalais joukkojen toimintaan keskittynyt tukikohta sijaitsi haminasta itään rajasuolla.itse kyseisellä alueella desanttijahdissa toiminutta veteraania haastatellessani ei hän enää ikävä kyllä pystynyt nimeämää tai osoittamaan tarkkaa sanotun korsun paikkaa.

tuon aikaiselle n-liiton tiedustelulle oli ominaista kenttätyössä käytettävän henkilöstön suuri laadullinen vaihtelu,joukossa oli suurin osa ns.pakkovärvättyjä virolaisia sekä muita suomensukuisia joille annettiin pari tuntia politiikasta , pistooli kuoraan ja koneeseen!

sekä todelliset kaukotiedustelun miehet jotka saapuivat maahan valmiiden paikallisten yhteistoimintamiesten sekä naisten luoman verkoston turviin. suurin osa kiinnisaaduista desanteista oli juuri näitä pikakoulutettuja "radanräjäyttäjiä" joiden suurin sotaponnistus oli paikallisen IS/SK:n sitominen etsintöihin.

jatkakaa ihmeessä kiintoisan aiheen tiimoilta,olen itsekin vasta uppoutumassa ko.aiheeseen.

[Garrett]

Onko siitä nyt mitään uutta, kun "arvoisa" presidenttimme meinaa antaa näille pettureille rintamatunnuksen, jolloin maanpetturit saavat veteraanilisän eläkkeeseen! Kohottakaamme Tarjuskalle malja... Kärsimysten maljat jo kukkuroillaan on... hyi kele.

Onkos tästä mitään mustaa valkoisella?
Ei sillä ettäkö tuota epäilisin mitenkään, mutta olis mielenkiintoista lukea virallinen tiedonanto asiasta.