Pearl Harbor - kumpi aloitti ****

[Sturmmann]

Yle TV1 lähettää toisinaan yllättävän hyviä dokumentteja. Ennen näkemätöntä värifilmiä mm. japsien vierailulta Hitlerin luo Saksaan. Pienoissukellusveneet on hyvin esillä jne.

Hiljattain löydetystä japsien pienoissukellusveneen hylystä löytyi USS-Wardin ampuman kranaatin tekemä reikä tornista, jolloin Tyynenmerensodan ensimmäisen laukauksen ampuivatkin amerikkalaiset ei japsit.
Uss-Wardin miehistö on aina väittänyt upottaneensa sukellusveneen Pearl Harborin edustalla juuri ennen hyökkäystä. No nyt sekin on sitten todistettu.

[reka65]

Hyvä kuntoiselta näytti minibootti meren pohjalla ja ainoastaan se reikä tornissa kertoi kosketuksesta viholliseen.Miten näiden nostaminen,torpedoita kyydissä joten taitavat jättää sen sinne.

[Tulenjohtomies]

Hiljattain löydetystä japsien pienoissukellusveneen hylystä löytyi USS-Wardin ampuman kranaatin tekemä reikä tornista, jolloin Tyynenmerensodan ensimmäisen laukauksen ampuivatkin amerikkalaiset ei japsit.

Ja SUUTARIN vielä ampuivat.

[mosu]

Mutta tuota. Eikö se kuitenkin ollut niin, että Japanilaiset suunnittelivat ja toteuttivat sen hyökkäykseen Pearl Harbourgiin. Siis, se oli Amiraali Isoroku Yamamoton suunnitelma ja yllätyshyökkäys. Jenkkien kontolle voidaan tietysti pistää, että he olivat valmistautumittamia, vaikka tutkakin heillä oli käytössä. (ajatelkaa Helsingin ilmapuolustusta, joka toteutettiin suunnitelmallisesti tulenjohto- ja valvontatutkia käyttäen. Samoin myös neukkujen harhautus sytyttämällä tulipaloja Helsin itäpuolella. Myös fosforin lisääminen ilmatorjuntakranaatteihi todennäköisesti aiheutti kauhua venäläisissä)Myös saksalainen tutka-alus seilasi merellä Tallinnan ja Helsingin väliä. Onnea heillä oli toki, että lentotukialukset olivat harjoituksessa merellä ja säästyivät. Siis taistelulaivojen merkitys kyllä laski sodan kehittyessä. Lentotukialukset ja ilmavoimat ne näyttäneet pelanneen pääroolin. Yamato ja Mushashi (sisarlaiva) upotettiin juuri torpedokoneilla. Okinavan taisteluissa jenkit keskittivät Yamatoon kaikki kovimmat torpedohyökkäykset keulan etuosaan, jossa tiesivät olevan tämän jättiläisen heikoimmat paikat.

[taifun]

taistelulaivojen merkitys oli tosiaan vähentynyt mutta yamato lähti suorittamaan taistelutehtäväänsä jo "arpansa" heittäneenä jos taas yamato olisi puskenut taisteluun asiaankuuluvan laivasto-osaston voimin eikä kuten tunnettua käytännössä yksin olisi saattanut alkaa jenkki seilata vaikka M/1 kypärällä takaisin tulosuuntaansa.
myöskin jenkeissä vieläkin vallalla oleva käsitys japanilaisten jotenkin ihmeellisen kierosta sodanaloitustavasta kuvastaa ainostaan sitä häpeää millä heidät napattiin ns.huosut nilkoista.
tosin tuo kahden kaupungin haihtuminen ilmaan olisi omiaan laittamaan aivan jonkun muun kuin japanilaiset punastelemaan.

[Sturmmann]

Myös fosforin lisääminen ilmatorjuntakranaatteihi todennäköisesti aiheutti kauhua venäläisissä.

Oikaistaan hieman tätä. Siis magnesiumia lisättiin, jotta saatiin kirkkaita välähdyksiä.

[Juha Tompuri]

Magnesiumia ja alumiinia.
Se tutkalaiva tuli paikalle Helsingin pommitusten jälkeen, ennen Tallinnan pommitusta.

t: Sven

[LV]

Onko tietoa, mihin kranaatteihin magnesiumia ja alumiinia lisättiin? Miten se tapahtui, tyhejennettiinkö kranaatit ensin ja ladattiin sitten Al tai Mg-pitoisella r-aineella?

[Canet]

Dokkari oli harvinaisen hyvä. Kyllä se mielestäni vastasi aetuun kysymykseen - kuka ampui ensimmäisen laukauksen. Se ei tässäkään tapauksessa ollut sama kuin sodan aloittaja. Suomentaja lienee "taas" tyrinyt.

Aika vähän on ollut juttua tuollaisista Ko-Hyoteki -pienoissukulellusveneistä. Todella hyvä kirja on Paul Kempin Underwater Warriors - ikävä kyllä taitaa olla saatavissa (jos on) vain "lontoon murteella". Japanilaiset käyttivät näitä veneitä myös Intian valtamerellä ja Australiassa. Menestys jäi kaikesta huolimatta melko vähäiseksi. Saivat kuitenkin brittiläisen taistelulaivan joksikin aikaa pois taisteluvahvuudesta kun osuivat HMS Ramilliesiin Diego Suarezissa 30.5.1942.

Ko-Hyoteki oli varsin edistynyt peinoissukellusvene - oikeastaan eräs parhaista hyökkäysaseista. Aseistuksena oli 2 kpl 457 mm torpedoa. Pelkästään sähkövoimalla toimivan veneen miehistönä oli yksi upseeri ja yksi aliupseeri. Lähes kaikki matkat olivat "yksisuuntaisia". Pearl Harbourissa yhden rantaan ajautuneen veneen päällikkö, aliluutnantti Sakamaki (lieko suomalaista sukua - lisätään vaan ä:n pisteet ) jäi maansa ensimmäisenä sotavangiksi - samalla hän muuttui kotimaassaan epähenkilöksi.

Tässä vähän teknistä tietoa Ko-Hyoteki A-tyypin sukellusveneestä:
- uppoama sukelluksissa 46 t
- pituus 23,9 m
- leveys 1,8 m
- voimanlähde 1 kpl 600 hv:n sähkömoottori, yhdellä akselilla kaksi vastakkainpyörivää potkuria
- nopeus pinnassa (max) 23 kn ja sukelluksissa 19 kn
- toimintamatka pinnalla 80 nm (2 kn), sukelluksissa 55 nm (19 kn)
Tätä tyyppiä rakennettiin 20 kpl.

Myöhemmin tehtiin edelleen kehitettyjä tyyppejä, myös miinoitusvene. Jotenkin kehitys kääntyi sitten "Kaiteniin" eli tisemurhatorpedoon..

[Juha Tompuri]

Onko tietoa, mihin kranaatteihin magnesiumia ja alumiinia lisättiin? Miten se tapahtui, tyhejennettiinkö kranaatit ensin ja ladattiin sitten Al tai Mg-pitoisella r-aineella?

Al + Mg = Elektron

76 mm:n Boforsin ja sotasaalistykkien yötorjuntakranaatti, 1) Tavaro-aikasytytin, 2) Detonaattori, sytyttimenä räjäytin, 3) Varsinainen räjähde, TNT:tä, 4) "Valoaine", elektronmetallia. Kranaateista sorvattiin pattereilla pois n. 3 cm trotyyliä, joka korvattiin elektronrouheella.

Yötorjuntakranaatin periaate oli varsin yksinkertainen, asia oli vain oivallettava. Raskaan tykin kranaatin kärkiosasta, sytyttimen takaa porattiin pois tuuman verran räjähdettä, trotyylia tai amatolia, joka korvattiin magnesiumilla tai oikeastaan ns. elektronmetallilla, magnesiumin ja alumiinin seoksella. Yötorjunta-ammuksista voisi laatia erillisen artikkelin. Alkuun yökranaatteja tilattiin rykmentin teknillisestä toimistosta, mutta pian pattereille toimitettiin työssä tarvittavat välineet ja riittävästi elektronrouhetta. Teknillinen toimisto ei olisi kyennytkään täyttämään patterien kasvavia tarpeita, ajatellaanpa vaikka Taivaan n. 2000 kranaatin kulutusta kolmena yönä. Suurhyökkäysten torjuntaa ajatellen tämä olikin oikeaan osunut toimenpide, yökranaatit eivät päässet loppumaan, kun homma hoidettiin pattereissa. Räjähtäessään tällainen kranaatti antoi mahtavan kirkkaan salamavälähdyksen joka trotyylin tms. räjähdyksen valovoimaan verrattuna oli useampikymmenkertainen, se oli hiukan toista kuin 152-millisen kranaatin TNT:n paukaus. Maastakin tarkkaillen taivaalla oli mahtava ilotulitus, jota keveitten tykkien valojuovat täydensivät. Mutta miltä se mahtoikaan näyttää pommikoneen ohjaamosta, kun nelikymppistenkin aseiden tuli oli lentäjistä niin pelottavaa?

Toistan tässä vielä tuota everstiluutnantti. Molodtsjin kuvausta: Ilmapuolustus Itämeren rannikolla oli voimakas, murtautuminen kohteelle oli erityisesti ensimmäisinä hyökkääville koneille tuskin mahdollista ilman perusteellista valmistautumista. Vihollinen suojasi isot strategiset kohteensa sulkutulella. Pommikoneiden edessä nousi kuolettavan tulen läpipääsemätön seinämä. Ala- ja yläkorkeuksissa räjähteli samanaikaisesti satoja eri kaliiperisia ammuksia, tuhansia valojuovia lenteli eri suuntiin sokaisten silmämme, ja valonheittäjien keilat kiersivät taivasta...

Entä Lumeksen tapaaman ADD-pilotin lausahdus? Helsingissä oli vallan helvetillinen ilmatorjunta, pahin mitä missään olin tavannut, ei siitä millään läpi päässyt!

http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys. ... t/ihme.htm


t: Sven

[smokeball]

Eikös elektron ole antiikin Hellaan ajoista tarkoittanut hopean ja kullan seosta?

[LV]

Laitoin jatkoa aiheesta:

http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewto ... =22&t=4808