105 Päivää

[JR33]

Tapahtui ennen 30.11.. Hitler solmi hyökkäämättömyyssopimuksen NL:n kanssa 23.8.
Saksa hyökkää Puolaan 1.9. ja Puola taipuu 17.9. Stalin esittää aluevaatimuksia Baltian maille
ja nämä myöntyvät peloissaan, menettäen samalla vapautensa.
Suomelle tulee myös vaatimuksia, mutta nyt on vastassa eri porukka. Moskovassa neuvotellaan tiukasti ja VR kuljettaa herroja, taitaa Kaipiaisten asemaravintolassa käydä virvokekauppa, samalla kun veturia juotetaan.
Samaan aikaan Myllykoskella: tehtaan miehiä tulee yölöysiin, kun käsketään puhelimeen,
tulee käsky koota sk:n alipäällystö välittömästi Ummeljoen seurantalolle, kello on 22.30
lokakuun 12.päivä. Seurantalolla on epävarmoja paljon, kunnes Korian nimismies tulee:
On tullut käsky KUTSUA RESERVIT PALVELUKSEEN !!! NYT menette kotiin ja aamulla takaisin.
Nimismies jakaa aamulla isot pinot palvelukseenastumismääräyksiä, jotka on saatava jakoon.
Lähtömääräyksen saaneet saapuvat Ummeljoelle ja etäisesti sotilasosastoa muistuttava joukko lähtee marssille sinne jonnekkin, on 14.10.1939 !!!

jatkuu...
ps lähdeaineistona on käytetty Martti Saarennon kirjaa Kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa

[jaska]

Taatavainaa sai käskyn vasta joulukuun lopulla kun oli jo vanhempaa ikäluokkaa.Talvisota päättyi hänen osaltaan Viipurin Kolikkoonmäellä kun rauha saapui.

[sotavanhus]

isäukko meni tammikuussa 1940 suojeluskunnasta vakinaiseen armeijaan.ei ehtinnyt talvisotaan rintamalle.hänelle on kyllä myönnetty talvisodan muistomitali.

[smokeball]

Isä lähti vapaaehtoisena 17v Talvisotaan autokuskiksi, kun oli saanut kuorma-auton ajokortin 16v. Välirauhan aikana ajoi Petsamoon rahtia. Jatkosodan alussa asevelvollisena JR7:n matkaan. Sotareissu päättyi sitten jonnekin Kemin ja Rovaniemen välille kotiutukseen 1944.

[JR33]

jatkuu...
JR 5:n eri komppaniat koostuivat yleensä pitäjittäin, joten niitä voidaan pitää oman ajan maakuntajoukkoina.
Sippolan miesten kokoontumispaikka oli Myllykosken seurantalo, jonne piti tulla aamuvarhain
14.10.. Sieltä marssimalla Kouvolan keskuskansakoululle.
Varustejako oli tehty ja osan piti hakea kotoa tai ostaa kaupasta villavaatteita, kun ei kaikille riittänyt. Varusteet toimitettiin Utin kertausharj. keskuksesta. Kovat patruunat jaettiin myös, pikakiväärimiehille aikamiehen annos.

Ensimmäisenä joukkona rykmentistä pääsi liikkeelle I P, etelä-kymenlaakson miehet, perustettiin Haminan Yhteislyseolla. Juna lähti kohti itää iltapäivällä.
RUK:n tiloissa perustettu rykm.porras,kolonnat, sekä muut pienemmät joukot lähtivät toisessa kuljetuksessa, ilta oli jo pitkällä.

II P, Iitin, Jaalan ja Anjalan miehet, perustettiin Keski-Suomen rykmentin kasarmilla.
III P, Sippolan, myös Myllykosken ja Inkeroisten, Kuusankoskosken, Valkealan ja osin Kouvolan
miehet, perustettiin keskuskansakoululla. Pataljoona marssi VR:N kuormauslaitureille ja miehet, sekä suuri määrä hevosia kärryineen piti saada vaunuihin, vihdoin lähti juna liikkeelle, kello oli jo 21.00.
II P sai miehet ja varusteet vaunuihin viimeisenä puolenyön aikaan.
Suurin osa junassa olijoista oli ollut sotaväessä Viipurissa ja varmaan arvasi junan lähtiessä itäänpäin, minne oltiin menossa.
7. komppanian härkävaunussa oli myös eräs pohjois-sippolan mies matkalla kohti Viipuria, missä oli sotaväessä ollut vuosina -36 - 37 I/KKR. Ei varmaan arvannut montako vuotta tämä Tour De Carelia veisi . Oli 16.10. 1939.
jatkuu...

[JR33]

jatkuu...

5.D:n kuljetukset alkoivat 16.10. ja ne saatiin päätökseen 20.10.,
viimeisinä tulivat KTP-11:n joukot.
Purkausasemina olivat Valkjärven radan asemat Heinjoki, Ristseppälä, Kaukila ja Äyräpää.
11.D (5.D) käsky 20.10.1939: Divisioona valmistautuu puolustautumaan alueella, jonka oikea raja on Kämäräjärvi- Mellinsuo-Muolaanjärvi, vasen raja Vuoksenvirta ja takaraja Rytylampi- Heinjoki-Vähäjärvi- Hevoslahti. Oikealla on 5.D ja vasenmalla 10.D. Edessä ovat 1.ja 2. Prikaati.
Päävastarinta-asema on korsulinja Muolaanjärvi-Äyräpäänjärvi-Salmenkaita-Vuoksi.

Kouvolasta lähtenyt junaletka saapui viimein Viipuriin, monelle miehelle se oli tuttu paikka, olihan siellä valtaosa ollut varusmiehenä. Moni katseli viimeisen kerran ehjää Viipuria, vielä useampi katseli muuten vaan viimeisen kerran. Seuraava arvaus oli, mihin suuntaan juna kääntyisi ja Valkjärven radallehan se meni.
Äyräpään asemalla alkoi purkaus ja marssi uusiin majoituspaikkoihin.

Valtaosa I P:n joukoista meni Mälkölään kylän taloihin, osa Variksenmäelle taloihin ja telttoihin,sekä Salomälkölään.
II P majoittui Pölläkkälään sahan alueelle taloihin ja harjoiyuskeskukseen urh.ken viereen.
III P meni Salomälkölään telttoihin myös Variksenmäelle.
Kolonna hevosineen Mälkölään taloihin, hevoset metsän suojaan.
Rykmentinporras Pölläkkälään, johtajat taloihin, esikunta kirjastotalolle ja esikuntakomppania työväentalolle. (talvisodan hengen siemen alkoi jo itää !!)
Monelle Muolaan maastot olivat tuttuja, kesällä ja syksyllä lähes satatuhatta vapaaehtoista oli ollut rakentamassa yhtä sotahistorian "lujinta ja kestävintä puolustuslinjaa", Mannerheim-linjaa.
Talvella linja tosin näyttäisi vähän vaatimattomalta kinosten alta.

Miehemme 7.komppanian härkävaunusta löysi myös oman paikkansa, laittoi pikakiväärin ja patruunakasan sateensuojaan. Näin alkoi YH:n ensimmäinen vaihe ja joukot totuttelivat karjalaiseen vieraanvaraisuuteen, sekä piirakka-ja uuniruokaperinteeseen. Taisipa joku vilkuilla morsiammiakin.
On 21.10.1939.
jatkuu...

[JR33]

Marraskuun 4. pnä 11D:n alue jaettiin kolmeen lohkoon.
Muolaanjärven (JR31 pl I P),
Kopralan lohkoon (I/JR31 ja Krh.K/JR33) ja
Salmenkaidan lohkoon (JR32).
Marraskuun 19. pnä Muolaanjärven saaret siirrettiin 5 D:n alueseen.
Marraskuun 25. pnä annetulla käskyllä muutettiin II AK:n ryhmitystä. 11 D sai käskyn siirtyä 26-28.11 eteen 1.D:n aikaisemmalle linjalle Muolaanjärvi-Yksjärvi-Punnusjärvi-Pasurinlahti.

Karjalan kannaksen linnoittaminen alkoi jo 1920-luvulla, sitä suunniteltiin ja tehtiin, kun valtiolla oli rahaa (ei mitään uutta). Ensimmäinen vaihe oli 1920-24. Toinen vaihe aloitettiin 1932, linnoitteita tehtiin paljon pioneerityönä. Kausi 1936-38 oli rakenteellisesti jo ammattimaista, betonikorsut ja tuliasemat olivat hyvin suunniteltuja ja vankkoja. Viimeinen vaihe oli 1938- aina talvisotaan asti, vapaaehtoistyötä paljon. Aikaisemmin tehtyjä laajennettiin ja "päivitettiin".

JR 32 oli asettunut aloilleen ja teki päivät linnoitus- ja varustelutöitä. Ampumalinjoja raivattiin, korsuja ja hevossuojia piti saada valmiiksi ennen talven tuloa. Korsuista tuli vaan varsin vaatimattomia, mikä tuli talven pakkasissa monelle tutuksi.
Syksyllä oli joukko upseereja, Pallari, Lummela, Tapanainen, Siukonen ja Vainio käynyt tutkimassa betonibunkkereiden paikkoja valmiiksi. Olisivat sijoittaneet ne taaemmas maastoon, mutta suuremmat herrat käskivät tehdä ne Salmenkaita-virran varteen, mikä koitui sitten surmanloukuksi monelle, olivat helppo maali.
Osa miehistä auttoi myös paikallista väkeä talon töissä, olihan omat miehet siirretty rajan pintaan varustelutöihin ja suojajoukoiksi. Pontevimmat tekivät myös pirttityöt, oltiinhan yhteisellä Isänmaan asialla.
Salmenkaita-virran yläniskalle rakennettiin patoa Äyräpäänjärven pinnan nostamiseksi ja tarvittaessa pato räjäyttämällä vesi syöksyisi vihollisen niskaan. Suunnitelma meni vaan kintuille matalan järven jäätyessä pohjiaan myöten kovissa pakkasissa.
Divisioonan etupuolella oli Lipolan-ryhmä: JP2, ErP2 ErP5 komentajana jääkärieversti Jussi Sihvo vahvan paikallistuntemuksen omaavana.

Miehemme 7 K:ssa oli varmaan tehnyt oman osansa, poikamiehenä kannattaa olla reissuhommissa. Samaan aikaan 150 km koilliseen pienessä Suistamon pitäjän, Alatun kylän talossa kymmenkesäinen karjalaistyttö teki viimeisiä viikkoja koulutöitä. Ei hääkää varmaan arvant, jotta koht lähettäisiin reissuun, joka veisi Pohjanmaan ja Ylä-Savon kautta sukulaisiin Kymenlaaksoon. Vielä vähemmän arvasi, että naapurissa olisi kahden sodan veteraani, sirpale keuhkossa, mutta vieläkin poikamies!!

On 18.11.1939 !

jatkuu...

[JR33]

Tais lähteä veljiltä lapaset käsistä tämän viestiketjun tiimoilta!!!
Pitkä on matka Salmenkaidalta Pahkajärvelle pohtimaan VMTK:n aloitteesta määrättyyn vertailuun, kenellä on pistoolissa pisin piippu!!!

[Komendantti]

Eilen oli jälleen kerran Mainilan laukausten vuosipäivä.
Kenrmaj Aaro Pajari, "Kannaksen lumiaura", toteutti everstinä ollessaan aivan todelliset "Mainilan laukaukset" vanhalle rajalle saavuttuaan -41:

"Tavanomaisesta poikkeavat menettelytavat ja käytös antoivat aihetta moniin kaskuihin ja sanontoihin. "Pajari, perkele, suoritti onnistuneen leijonajahdin Kannaksella!" Hänen omaa huumoriaan ja myös tiettyä teatraalisuutta kuvaa tapaus alkusyksyltä 1941, kun uusi sota innosti korvaamaan talvisodan menetykset. Divisioonan ollessa Mainilan lähistöllä, Pajari otti esille Molotovin talvisodan syyksi ottaneet "Mainilan laukaukset". Hän valitsi seitsemän kranaattia, joiden kylkeen maalattiin tekstit: Mainila 1, Mainila 2, jne. Sitten kranaatit ammuttiin. Valokuvaajat ja elokuvakamera taltioivat tapahtuman."

Armeijakunnan komentajalle lähti tämän jälkeen ilmoitus:
"18. Divisioonan tykistö on tänään 1.9.1941 ampunut Mainilan laukaukset".

http://www.uta.fi/koskivoimaa/henkilot/komentaja.htm


Onkohan em. tapahtuman tallenteita jossain jäljellä?

[smokeball]

Olikohan Arvi Korhosen Viisi sodan vuotta kirjassa kuva... jossain olen kuitenkin sellaisen nähnyt.

[Komendantti]

Olikohan Arvi Korhosen Viisi sodan vuotta kirjassa kuva... - -

Sieltä näköjään löytyi yksi pieni otos, s. 329 oik. ylh. "Mainilan laukauksia", jossa on kuva seisoskelevasta tykkiryhmästä, joka juuri on laukaissut tykin jonka putkensuusta tupruaa vielä savua.

Jos tuo tapahtuma on tallennettu uutiselokuvaankin, niin olisihan sekin toki mielenkiintoista nähdä.

[Savu]

Kirjasta "Kun Suomi taisteli, mukana olleiden muistoja Talvi- ja Jatkosodan vuosilta"

"Venäläisten 26. marraskuuta 1939 ampumat Mainilan laukaukset eivät hevin unohtuneet suomalaisten mielistä. Kun heidän tykkinsä Karjalaa takaisin vallattaessa lopulta elokuussa 1941 olivat ampumaetäisyyden päässä heti vanhan rajan takana olleesta Mainilasta, tilaisuutta ei maltettu olla käyttämättä hyväksi, vaan paikalle oli kutsuttu valokuvaajat ja filmimiehet. 18. Divisioonan komentaja, eversti Aaro Pajari oli henkilökohtaisesti läsnä Järeä Patteristo 4:n tuliasemissa, kun muutamiin kranaatteihin maalattiin Mainilan nimi ja ne kameroiden todistaessa tapahtumaa lähetettiin vihdoinkin suomalaisten ampumina kuuluisaan rajakylään."

[JR33]

Marraskuun 26.pnä Mainilassa avattiin tulta, mutta se ei kuulunut Äyräpään tasalle.
Samana päivänä sai rykmentti marssikäskyn.
Rykmentti siirrettin Muolaan pitäjän Kirkkojärven ja Punnusjärven välisiin kyliin.
Esikunta, kolonna ja II P, paitsi kk kompp., joka jäi Kannilaan, sijoittuivat Punnuksen kylään.
Valkealan komppania Peikkolaan, Sippolan komppania ja I P Telkkälään, paitsi Virolahden komppania, joka meni Oravalaan.
Marssi oli varsin raskas, piti marssia yöllä pimeydessä, tie oli jäinen ja kova , matkaa kertyi pisimmillään parikymmentä kilometriä.
Perille joukot saapuivat aamuvarhain. Taloissa oli vielä asukkat paikalla, joten majoitustiloja sisällä ei riittänyt läheskään kaikille. Piti mennä nukkumaan märissään, nälissään ja väsyneenä mistä sateesuojan löysi, ladoissa oli sentään heiniä pehmikkeeksi.
Aamupäivällä, kun pimeys poistui miehet katselivat, mihin oli tultu. Lunta oli satanut ja maisema näytti valoisammalta (vrt. 27.11.2008, vilkaise ikkunasta ulos), oli tultu pitkän ja kapean Muolaan Kirkkojärven rantaan. Lumisade yltyi päivän aikana myrskyksi.
Näissä asemissa joukot yrittivät saada huollon sekä vartiovuorot pyörimään, tietämättä minkälainen liikenne oli menossa etelämpänä. Kannakselle oli keskitetty 7.A, jonka vahvuus oli n.180 000-190 000 miestä, 900 tykkiä ja kranaatinheitintä ja n. 1400 hyökkäysvaunua ja panssariautoa. Lisäksi oli Itämeren laivasto ja ilmavoimien, n. 800 konetta, pääosa Kannaksella.
Kortit oli jaettu epätasaisesti, Suomella oli kuitenkin ässä hihassa "Talvisodan hengelle" oli luotu hyvä pohja miesten oltua yhdessä puolitoista kuukautta.
7. komppanian pikakiväärimieskin järsi kovaa vanikkaa ja yritti tehdä oloaan mukavaksi, lomillakin olisi ollut kiva käydä, mutta niitä ei saanut.
on 27.11.1939
jatkuu...

[Rokka]

Sopi tämän alle... en tiedä miten itseltäni on mennyt ohi aiemmin, vai eikö muualla tätä ole ollut, mutta kirjassa Leijonalipun Komppania kerrotaan talvisodan "käynnistäneistä" Mainila laukauksista:

"Marraskuun 26. päivän kello 15 NKVD:n majuri Pavel Ingnatjevits Okunevin komentama kommandoryhmä, viisitoista miestä ja kaksi politrukkia ampui viisi kranaattia Rajajoen tuntumassa Neuvostoliiton puolella sijaitsevaan Mainilan kylään."

Monessa kirjassa mainitaan tämä episodi Suomen puolelta havainnoituna, mutta näin yksilöityyn selitykseen törmäsin itse vasta nyt ?

- j o n i -

[Juha Tompuri]

Ohto Mannisen kirjassa Stalinin Kiusa - Himmlerin täi sekä Sotilasaikauslehdessä 3/2001 kerrotaan asiasta(teoriasta) vielä tarkemmin.

t: Sven