Kirjassa "Vaarallisilla Teillä" Niilo Lappalainen muistaa asiat ( siviilit, villit hevoset ja aikeet kivitaloja kohtaan) näin:
...Rovaniemi oli autio ja tyhjä, yhtään siviiliä ei näkynyt. Ei ollut vielä hävitystäkään...
...Liikkeet olivat vielä täynnä tavaroita. Toisten ovet olivat avoina, toisten lukittuna. Evakuoin itselleni muutamia puukkoja , kirjoja ja Suomen pienoislipun, joka sitten monessa paikassa julisti suomalaisuuttamme.
Seuraavina päivinä talot ja tavarat paloivat. Kansallis-Osake-Pankin talokin syttyi naapuritalon palosta. Olin juuri käynyt saunassa ja ehtinyt vuoteelleni, kun meidät käskettiin sammuttamaan paloja. Käytössä oli kahden miehen voimin käytettävä paloruisku. Alkunsa tulen leviäminen oli saanut varastopalosta. Pihalla oli kymmeniä saksalaisia sotilaita sammutuspuuhissa, joten yksityisten talojen polttaminen ei ollut tarkoitus.
Entisen 12. SS-Vuoritorykmentin komentaja ja silloinen Rovanimen taistelukomendantti Franz Schreiber mainitsee kirjassaan Kampf unter dem Nordlicht, että armejakunta oli käskenyt räjäyttää siltojen ohella harvat kivirakennukset, koulut ja hotellin, jossa oli sijainnut 20. Vuoristoarmejakunnan esikunta. Kaikilta saksalaisilta sotilailta oli kielletty meneminen kauppalan varsinaiseen keskustaan. Sotapoliisi valvoi kieltoa. Koska saksalaiset eivät muilla keinoin saaneet tulta sammutetuksi, Schreiber kertoo antaneensa räjäyttää paloalueen ympärille palokujan. Siinä yhteydessä "ei valitettavasti voitu estää eräiden muiden talojen tuhoutumista. " Melko iso palokuja siellä syntyi.
Sammutustoimenpiteiden epäonnistuttua siirryimme keskellä yötä kauppalan apteekkiin. Varasin sieltä itselleni apteekkarin vuoteen, jossa oli höyhenpatja ja hienot peitot. Sota ei lue lakia! Yö oli aivan valoisa tulipalojen loimutessa joka puolella.
Olin vartiossa kello 10:stä alkaen apteekin portilla. Koko aamupäivän oli asemalta lennellyt ammuksia, ratakiskon kappaleita ja muuta romua, koska siellä räjähteli palava ammusjuna. Pysyttelin sen takia seinän suojassa. Äkkiä leimahti koko ympäristö silmissäni punaiseksi. Kuului valtava jyrähdys. Apteekin ikkunat helisivät sirpaleina alas, ja lääkepullot pyörivät lattialla. Kyyristyin vähän alemmaksi, mutta sain niskaani lasinpalasia, maata ja roskia. Myöhemmin kuulin, että ratapihalla oli silloin räjähtänyt kaksi vaunukuormaa lentopommeja.
Aseman suunnalta alkoi tulla villintyneiden hevosten vetämiä parivaljakoita, joita sotilaat yrittivät ottaa kiinni tai rauhotella. Muuten loppui liikenne kaduilla täysin.
Ryske ja pauke jatkui aina kello 13:een asti. Kranaattien ilmalennot voi nähdä paljain silmin. Sekä apteekin eteen että Kansallis-Osake-Pankin talon raunioille lensi jonkinlainen möykky, ja ne molemmat räjähtivät. Ilmeisesti raketinheittimien ammukset aiheuttivat kovan ulisevan äänen lentäessään ylitsemme.
Selvisin tapahtumasta naarmuitta. Suomalaisista haavoittui kolme poikaa lievästi lasinsirpaleista.
Schreiber lainaa kirjassaan Rovaniemen komendantin sijaisen tapahtumasta laatimaa selontekoa. Lyhennettynä se sisälsi seuraavaa: "Asemalla seisoi kuormattu ammusjuna. Käskin verturin puutteessa työntää sen panssarivaunuilla pois asemalta purettavaksi avomaastossa. Rautatieupseeri sai siitä käskyn. Minulle tuntemattomasta syystä juna työnnettiin takaisin asemalle. Äkkiä sain rautatieupseerilta tiedon, että juna voi lentää ilmaan millä hetkellä tahansa. Hän tiedusteli, mitä pitäisi tehdä. Veturia ei ollut, ja panssarit oli siirretty muualle. Minun oli jätettävä juna siihen, missä se oli. Rautatieupseeri oli kadonnut ja kuului myöhemmin joutuneen sotaoikeuteen.
Juuri kuin aioin lähteä vielä kerran asemalle, lensi ilmaan ensimmäinen vaunu. Sen jälkeen räjähteli tuntikausia keskeytymättä, ja useita taloja joutui tuhon piiriin. Kaduilla voi liikkua enää vain suojasta suojaan hyppien, koska ilmassa lentävät kranaatit voivat iskeytyä mihin tahansa. 12.Vuoristorykmentin jälkijoukot joutuivat vaaralle alttiiksi, ja niiden oli jätettävä Rovaniemi päätä pahkaa." Selonteon oli myös vuristoarmeijan komtaja, kenraalieversti Rendulic vahvistanut. Divisioona Nordin kenttäsairaalaan oli tullut 20 lähinnä lasinsirpaleista silmävammoja saanutta haavoittunutta.
Huhujen mukaan onnettumuuden oli aiheuttanut halkovaraston poltto asemalla. Toinen versio oli, että junan vartiomiehistön vaunussa kaatunut kamina oli sytyttänyt oljet vaunun lattialla. Tämä kai oli todennäköisempi palon syy. Vuoristoarmeijan eskuntapäälikkö, kenraali Hermann Hölter kertoi 1975 Suomen televisiossa esitellyssä haastattelussa, ettei syytä ole saatu selville.
t: Sven
