Haudankaivaja wrote:Nipohan päästelee terävää juttua... hyvä, hyvä, lisää vaan tällaisia "kyseenalaistavia" kommentteja valtakunnan sotahistoriasta sun muistakin asioista. Tämänkin foorumin kirjoittelusta katoaa muuten vähitellen ja pikkuhiljaa hohto pois, jos kaikki kirjoittajat on vaan yhtä ja samaa "virallista" mieltä asioista, eikä erilaisia mielipiteitä hyväksytä "meidän hiekkalaatikolle". Tämä tuo sitä kaivattua "särmää" mielipiteiden vaihtoon. Ilmankos minusta jo kansakoulun historiantunnilla jotenkin tuntui siltä, että "ollaanks me ihan oikeesti oltu noin hyviä" noissa sotahommissa, mitä yltiöisänmaallinen historianopettaja silloin hehkutti...

Kun vihdoin täytyy mua kiitelläkin, on kiitos kylmää ja kuivaa, kovin niukkaakin...
Ilmeisesti tarvitaan joku "Haudankaivaja" selittämään kelpo suomalaisille valkoleijonille päivänselviä asioita.
Aika vähän oli talvisodassa lyttyyn hakatun Suomen syytä se, että jouduttiin mukaan uuteen Hitlerin sotaan. Itse oli Neukkula esiintynyt koko välirauhan ajan erittäin uhkaavasti.
Sitten riitti toki rakkaassa tuhansien järvien maassamme joku tuhannen saksalaismielistä ym lapualaista, jotka olivat halki 20 - ja 30-lukujen lietsoneet itsessään ryssävihaa ja haaveilleet Tarton häpeärauhan takaisista kalevalaisista laulumaista. Joilla Sampo takoo vaurautta kaikille suomenkielen ja luterilaisen uskon omaksuneille. Ja tämän pyhän Kauko-Karjalan kaukaisten korpein taakse tulisi pian sorrettavan ikihäpeään ja kurjuuteen entinen Venäjä, joka siis ei enää ikinä olisi uhka kellekään suomensukuiselle. Jokukin sotaherra taisi sodan alettua lausahtaa "tämä on elämäni onnellisin päivä."
No, vähän meni sihti pieleen. Kalevalaisilla mailla törmättiin useampaakin "paskamottiin" ja kallis suomalainen veri vuoti. Väestöstä oli liki 16 %:lle pistetty tappokalu kouraan. Kun yleensä ollaan sitä mieltä, että kun prosentteja alkaa olla yli 10, on armeija suurempi vaara omille kuin vihulaisille. Huolto juuttui "Tiltun teille." Ja rusinana pullassa, hipsailivat joukon jäljillä "heimouskovaiset" propagandaansa saarnaamassa. Siitähän etulinjan nälkäinen solttupoika oikein reimastui.
Ja jäi siellä pyhällä maalla sellainenkin Musta Pekka käteen että siellä odotti etnisesti epätoivottu, neuvostohallinnon alainen väestö. Johon ei perinteisillä pohjalaisilla lauseparsilla saanut kontaktia. Ja jolla ei ollut harhakuvitelmia siitä, mikä olisi sodan päätyttyä suomalaisten kanssa yhteistoimintaan suostuvien kohtalo. Juri Andropovin organisoima Suomeen kohdistuva tiedustelu suuntasi solkenaan ja tappioista piittaamatta desantteja Itä-Karjalaan. Näitä vakoojia ehdittiin laillisessa järjestyksessäkin kenttäoikeuksien päätöksin ampua n 400. Ja enempi osa yrittäjistä tietysti ammuttiin rintamalinjoilla tilanteen päällä ollessa samantien. Nämä desantit sitten kulkivat miten tahtoivat alueen kylissä ja pitivät väestön otteessaan. Siksi ainoa mahdollisuus oli sulkea venäläisväestö vartioituihin paikkoihin.
Toki suomalaiset pitivät leirien väestöstä huolta minkä pystyivät. Ja epäilemättä paremmin kuin muut tuon ajan miehittäjät. Kovin huonona propagandavalttina tätä huolenpitoa silti pidettiin. Eli asia vaiettiin kuoliaaksi niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin. Suomalaisen propadandan korkein saavutus oli, mitä tulee vieraan väestön kohtaamiseen se, kuinka levitettiin kuvia, jossa idiootin näköinen venäläisvanki mutustaa tyytyväisenä suomalaisten antamaa leipää.
Haudankaivajalle ja myös komendantille kiitos, tosin kuiva ja kylmä, perin niukkakin.