Näkyisi alla olevan piipussa 7235?76253r wrote:reka65 wrote:Olen viettänyt päivää m27 metsästysversiota käpistellen Etutähtäimen korvakkeet on siististi katkaistu ja pyöristetty sekä takatähtäin vaihdettu siviilimäisempään.Tutkiskelin siis vaihto mahdollisuutta tähtäimissä ja siinä ajankulukseni mittasin piipun jonka mitta on n. 61 cm.Kun tuo mitta on sama kuin ratsuväen mallissa niin tuli mieleen kysyä voiko numeron perusteella tietää onko ase vain lyhennetty vai onko kyseessä ratsuväen versio.Aseeni on tehty v.1931 ja numero sekä merkinnät patruunapesän päällä ovat:D ja T kolmion sisällä(D 166 luodille ja Tikkakoski)alla 39189,sen alla F ja viimeisenä 1931.Kertokaa ja auttakaa pettymään.
the serial number block beginning with 72,000 and ending by 75,000.
En sitten tiedä kun jossain on ollut juttua että on ollut tuon numeroinnin ulkopuoleltakin.
m27
Re: m27 "Sakon metsästysversio"
Re: m27 "Sakon metsästysversio"
Kehyksessä on numero 7235 ja niin se on sovituksen jälkeen lyöty myös piippuunkin.reka65 wrote:Näkyisi alla olevan piipussa 7235?
- j o n i -
"Olen käyttänyt 90 % rahoistani viinaan ja naisiin. Ja loput olen tuhlannut."
Re: m27
Heitänpä nyt minäkin oman "rikkani rokkaan" tähän m/27 rv. keskusteluun.
Ensinnäkin Timo Hyytisen kirjassa Arma Fennica 2 sotilasaseet, kirjoitetaan m/27 ratsuväenkivääristä seuraavaa: (Hyytinen tarjoaa aseeseen sivulla 72 erilaisia sarjanumeroita, kuin mitä hän sanoo sivulla 141 aseessa olleen.) Sivulla 72. aseen sarjanumeroiksi väitetään 72.800-74.900.
Saman kirjan sivulla 141. Hyytinen kertoo seuraavaa: Aseen ratsuväkimallia valmistettiin vajaat 2.500 kpl. Tikkakosken sarjanumeroilla 72.000-74.900. Aseet otettiin käyttöön vuonna 1935 ja ne jaettiin seuraavasti: URR 900, HRR 800, rv-aliupseerikoulu 100, viestieskadroona 150, ja ratsastava patteri 150 asetta.
SITTEN MENNÄÄN SEURAAVAAN KIRJAAN.
Markku Palokankaan kirjassa Sotilaskäsiaseet Suomessa Osa 2. sivu 45. kerrotaan ratsuväenkivääristä m/27 seuraavanlaista tietoa: Kun Suomen armeijaa varten vahvistettiin uusi kiväärityyppi m/27. tiedettiin, ettei se kantotapansa, eikä erityisen hyvin kokonsakaan puolesta sovellu ratsain palvelevien joukkojen käyttöön. Ratkaisun löytämiseksi asiaan Ratsuväkiprikaati sai huhtikuussa 1929 käyttöönsä 8 kappaleen näyte-erän jalkaväenkiväärejä m/27 kantotavan kokeilemista varten.
Erillisen lyhyemmän kiväärimallin tarve osoittautui tällöin ilmeiseksi, joten puolustusministeriön taisteluvälineosasto tiedusteli tammikuussa 1930 Tikkakosken tehtaalta hinta-arviota kahden vain 520 mm:n pituisen, mutta muuten m/27:n kaltaisen kokeilupiipun valmistamisesta. Tehdasta pyydettiin kiirehtimään vastaustaan, koska kysymys lyhyen kiväärin käyttöönottamisesta oli parhaillaan käsiteltävänä.
Tikkakosken tehtaalla helmikuusta 1931 lähtien työnalla olleeseen ja edelleenkin jatkuvaan 35.000 kiväärinpiipun m/27 tilaukseen sisällytettiin 2.000 lyhyemmän ratsuväenkiväärin piipun valmistaminen vuosina 1933-1934. Vastaanottotarkastuksen jälkeen valmiiksi numeroidut piiput toimitettiin Asevarikko 1:een Helsinkiin. Numerosarja sattui juuri tuolloin olemaan karkeasti ottaen 72.000:n ja 75.000:n välillä. Samaan erään sisältyi myös PIENEMMILLÄ NUMEROILLA MERKITTYJÄ, JALKAVÄENKIVÄÄRIEN TUOTANTOSARJOIHIN KUULUNEITA PIIPPUJA, JOTKA OLIVAT SUUVIALLISINA HYLÄTTY JA MYÖHEMMIN LYHENNETTY rv-kiväärin mittaisiksi.
Valmiita kivääreitä saatiin Asevarikko 1:n korjauspajoilta varastoihin 1.261 kpl joulukuussa 1934 ja loput 739 kpl. maaliskuuhun 1935 mennessä. Vuoden 1935 aikana koko valmistunut kiväärierä siirrettiin edelleen Lappeenrantaan Ratsuväkiprikaatin käyttöön. Prikaatissa aseet jaettiin Uudenmaan Rakuunarykmentille (URR), Hämeen Ratsurykmentille (HRR), Ratsuväen Aliupseerikoululle (RvAUK), Viestieskadroonalle (VEsk), sekä Mikkeliin sijoitetulle Ratsastavalle Patterille (RatsPtri). Kuhunkin joukkoon kuuluvat yksiköt varustivat kiväärinsä tukkiin ruuvattavilla pyöreillä messinkisillä tunnuskilvillä.
Ratsuväenkiväärien tuotanto ei kuitenkaan päättynyt tähän. Toukokuussa 1937 Taisteluvälineosasto tilasi Valtion Kivääritehtaalta 192 kappaleen erän piippuja m/27rv. lukonkehyksiin kiinnitettyinä. Valmiit piiput toimitettiin Asevarikko 1:een jo seuraavassa kuussa. Ne oli varustettu VKT:n valmistustunnuksilla ja sarjanumeroilla. ja erosivat lisäksi piipun suuosan muodon osalta aiemmin Tikkakosken tuottamista. Syksyllä 1937 Asevarikko 1 valmisti ilmeisesti VKT:n piippuja käyttäen 25 kappaleen erillisen sarjan ratsuväenkiväärejä m/27. Tämä tilaus on saattanut liittyä tuolloin vireillä olleisiin karabiinikokeiluihin.
Ratsuväkirykmentit kokivat raskaita tappioita kesällä 1944 Viipurinlahden taisteluissa, minkä seurauksena m/27 rv. -kivääreitä jäi runsaasti taistelukentälle. Syksyllä 1944 suoritetun demobilisoinnin yhteydessä Asevarikko 3:een oli kerätty romutettaviksi 923 kpl ratsuväenkiväärejä m/27. Näiden tukit hävitettiin polttamalla, piiput myytiin romukauppiaille ja jalkaväenkivääreihin sopivat osat jätettiin varaosiksi. Tämän jälkeen varastoihin vielä jääneet 304 kivääriä m/27rv. myytiin vuonna 1960 Yhdysvaltoihin keräilyesineiksi ja harvat yksittäiskappaleet tallennettiin puolustusvoimien museokokoelmiin.
Ensinnäkin Timo Hyytisen kirjassa Arma Fennica 2 sotilasaseet, kirjoitetaan m/27 ratsuväenkivääristä seuraavaa: (Hyytinen tarjoaa aseeseen sivulla 72 erilaisia sarjanumeroita, kuin mitä hän sanoo sivulla 141 aseessa olleen.) Sivulla 72. aseen sarjanumeroiksi väitetään 72.800-74.900.
Saman kirjan sivulla 141. Hyytinen kertoo seuraavaa: Aseen ratsuväkimallia valmistettiin vajaat 2.500 kpl. Tikkakosken sarjanumeroilla 72.000-74.900. Aseet otettiin käyttöön vuonna 1935 ja ne jaettiin seuraavasti: URR 900, HRR 800, rv-aliupseerikoulu 100, viestieskadroona 150, ja ratsastava patteri 150 asetta.
SITTEN MENNÄÄN SEURAAVAAN KIRJAAN.
Markku Palokankaan kirjassa Sotilaskäsiaseet Suomessa Osa 2. sivu 45. kerrotaan ratsuväenkivääristä m/27 seuraavanlaista tietoa: Kun Suomen armeijaa varten vahvistettiin uusi kiväärityyppi m/27. tiedettiin, ettei se kantotapansa, eikä erityisen hyvin kokonsakaan puolesta sovellu ratsain palvelevien joukkojen käyttöön. Ratkaisun löytämiseksi asiaan Ratsuväkiprikaati sai huhtikuussa 1929 käyttöönsä 8 kappaleen näyte-erän jalkaväenkiväärejä m/27 kantotavan kokeilemista varten.
Erillisen lyhyemmän kiväärimallin tarve osoittautui tällöin ilmeiseksi, joten puolustusministeriön taisteluvälineosasto tiedusteli tammikuussa 1930 Tikkakosken tehtaalta hinta-arviota kahden vain 520 mm:n pituisen, mutta muuten m/27:n kaltaisen kokeilupiipun valmistamisesta. Tehdasta pyydettiin kiirehtimään vastaustaan, koska kysymys lyhyen kiväärin käyttöönottamisesta oli parhaillaan käsiteltävänä.
Tikkakosken tehtaalla helmikuusta 1931 lähtien työnalla olleeseen ja edelleenkin jatkuvaan 35.000 kiväärinpiipun m/27 tilaukseen sisällytettiin 2.000 lyhyemmän ratsuväenkiväärin piipun valmistaminen vuosina 1933-1934. Vastaanottotarkastuksen jälkeen valmiiksi numeroidut piiput toimitettiin Asevarikko 1:een Helsinkiin. Numerosarja sattui juuri tuolloin olemaan karkeasti ottaen 72.000:n ja 75.000:n välillä. Samaan erään sisältyi myös PIENEMMILLÄ NUMEROILLA MERKITTYJÄ, JALKAVÄENKIVÄÄRIEN TUOTANTOSARJOIHIN KUULUNEITA PIIPPUJA, JOTKA OLIVAT SUUVIALLISINA HYLÄTTY JA MYÖHEMMIN LYHENNETTY rv-kiväärin mittaisiksi.
Valmiita kivääreitä saatiin Asevarikko 1:n korjauspajoilta varastoihin 1.261 kpl joulukuussa 1934 ja loput 739 kpl. maaliskuuhun 1935 mennessä. Vuoden 1935 aikana koko valmistunut kiväärierä siirrettiin edelleen Lappeenrantaan Ratsuväkiprikaatin käyttöön. Prikaatissa aseet jaettiin Uudenmaan Rakuunarykmentille (URR), Hämeen Ratsurykmentille (HRR), Ratsuväen Aliupseerikoululle (RvAUK), Viestieskadroonalle (VEsk), sekä Mikkeliin sijoitetulle Ratsastavalle Patterille (RatsPtri). Kuhunkin joukkoon kuuluvat yksiköt varustivat kiväärinsä tukkiin ruuvattavilla pyöreillä messinkisillä tunnuskilvillä.
Ratsuväenkiväärien tuotanto ei kuitenkaan päättynyt tähän. Toukokuussa 1937 Taisteluvälineosasto tilasi Valtion Kivääritehtaalta 192 kappaleen erän piippuja m/27rv. lukonkehyksiin kiinnitettyinä. Valmiit piiput toimitettiin Asevarikko 1:een jo seuraavassa kuussa. Ne oli varustettu VKT:n valmistustunnuksilla ja sarjanumeroilla. ja erosivat lisäksi piipun suuosan muodon osalta aiemmin Tikkakosken tuottamista. Syksyllä 1937 Asevarikko 1 valmisti ilmeisesti VKT:n piippuja käyttäen 25 kappaleen erillisen sarjan ratsuväenkiväärejä m/27. Tämä tilaus on saattanut liittyä tuolloin vireillä olleisiin karabiinikokeiluihin.
Ratsuväkirykmentit kokivat raskaita tappioita kesällä 1944 Viipurinlahden taisteluissa, minkä seurauksena m/27 rv. -kivääreitä jäi runsaasti taistelukentälle. Syksyllä 1944 suoritetun demobilisoinnin yhteydessä Asevarikko 3:een oli kerätty romutettaviksi 923 kpl ratsuväenkiväärejä m/27. Näiden tukit hävitettiin polttamalla, piiput myytiin romukauppiaille ja jalkaväenkivääreihin sopivat osat jätettiin varaosiksi. Tämän jälkeen varastoihin vielä jääneet 304 kivääriä m/27rv. myytiin vuonna 1960 Yhdysvaltoihin keräilyesineiksi ja harvat yksittäiskappaleet tallennettiin puolustusvoimien museokokoelmiin.
Re: m27
Tuo saattaisi siis olla mahdollista?
"Samaan erään sisältyi myös PIENEMMILLÄ NUMEROILLA MERKITTYJÄ, JALKAVÄENKIVÄÄRIEN TUOTANTOSARJOIHIN KUULUNEITA PIIPPUJA, JOTKA OLIVAT SUUVIALLISINA HYLÄTTY JA MYÖHEMMIN LYHENNETTY rv-kiväärin mittaisiksi."
"Samaan erään sisältyi myös PIENEMMILLÄ NUMEROILLA MERKITTYJÄ, JALKAVÄENKIVÄÄRIEN TUOTANTOSARJOIHIN KUULUNEITA PIIPPUJA, JOTKA OLIVAT SUUVIALLISINA HYLÄTTY JA MYÖHEMMIN LYHENNETTY rv-kiväärin mittaisiksi."
Re: m27
Haudankaivaja wrote:PIENEMMILLÄ NUMEROILLA MERKITTYJÄ, JALKAVÄENKIVÄÄRIEN TUOTANTOSARJOIHIN KUULUNEITA PIIPPUJA, JOTKA OLIVAT SUUVIALLISINA HYLÄTTY JA MYÖHEMMIN LYHENNETTY rv-kiväärin mittaisiksi.
Kysymys tähän, eikö piippuja suuvikaisina leimattu hylkyleimalla ?
Itsellänikin on tuon sarjan ulkopuolelta RV kiväärin raudat. Mutta tarinan mukaan oma piippuni on juuri tuon palokankaan kirjan kertoman mukaan kiertänyt romuraudasta...
"Olen käyttänyt 90 % rahoistani viinaan ja naisiin. Ja loput olen tuhlannut."
Re: m27
Sitten tuolla Gunboardsilla kurkkaisin nopeasti, jossain keskustelussa väitettiin !!!!
Helsingin Sotamuseossa olisi muka Remingtonin raudoista tehty RV kivääri Täytyisi käydä vierailulla...
- j o n i -
Helsingin Sotamuseossa olisi muka Remingtonin raudoista tehty RV kivääri Täytyisi käydä vierailulla...
- j o n i -
"Olen käyttänyt 90 % rahoistani viinaan ja naisiin. Ja loput olen tuhlannut."
Re: m27
No katsastin nuo omat rautani, ainakin niihin oli lyöty patruunapesän alle numero 2, joka ilmeisesti ainakin sakolla on tarkoittanut koe ammunnoissa hylättyjä kivääreitä... tämä voisi kuvat että aseen piippu ei olisi mennyt tarkastuksessa läpi ja olisi varastosta tuotu pätkäistäväksi ?Rokka wrote:Kysymys tähän, eikö piippuja suuvikaisina leimattu hylkyleimalla ?
- j o n i -
"Olen käyttänyt 90 % rahoistani viinaan ja naisiin. Ja loput olen tuhlannut."
Re: m27
[quote]Vielä, eräs nimeltämainitsematon aseseppä Oulusta kertoi omistaneensa joskus ennen muinoin häkillisen RV kivääreiden piippuja...[/quote]
Ei mahdoton ajatus..kaverillanikin oli sellainen puutelineellinen P-piippuja...enkä ottanut yhtään kun olivat kalliita minusta...50mk/kpl (lyö päätä seinään)...
Ei mahdoton ajatus..kaverillanikin oli sellainen puutelineellinen P-piippuja...enkä ottanut yhtään kun olivat kalliita minusta...50mk/kpl (lyö päätä seinään)...
Si vis pacem, parabellum...
Re: m27
Minä olen jonkin aikaa pyytänyt varsin hyvästä yksilöstä 300 E eikä näy kelpaavan kenellekään.-Make78- wrote:Mitäs tuollaisesta m27 kivääristä kannattaa maksaa?
Tutkimattomat ovat ihmismielen tiet ja ymmärrys usein niin heikko.
Re: m27
...niin hyvin mahdollista etenkin kun ko. nimeltä mainitsematon seppä on ollut töissä AV-1 tai AV-3 jolloin kontaktit siihen suuntaan on ollut mahdollista !
Ennen oli ennen ja nyt on nyt, nykyisin niitä ei enää löydy
Ennen oli ennen ja nyt on nyt, nykyisin niitä ei enää löydy
"Olen käyttänyt 90 % rahoistani viinaan ja naisiin. Ja loput olen tuhlannut."
Re: m27
itse maksoin 260€ hyvällä piipulla ja melkolailla taitaa olla numerotarkkakin(ainakin lukko ja piippu, missä muualla pitäisi olla m27:ssa numeroita) tosin tukin on joku hionut väärin .-Make78- wrote:Mitäs tuollaisesta m27 kivääristä kannattaa maksaa?
Jep.
Re:
Onko tuo "trokarileima" muuten hyväkuntoisessa aseessa keräilyarvon pilaava tekijä???sako92s wrote:7KA on osa saksalaista modernia tarkastusleimaa,eikä liity tukin merkkiin. Ase on siis aikoinaan 80-luvulla myyty trokareille Saksaan, josta joku Suomalainen kauppias on ostanut sen takaisin. M27 kivääreissä perälevyyn ei lyöty sarjanumeroa/sen osaa suomalaisten toimesta. Ainoastaan suojeluskunnan m28 ja 28-30 kivääreihin näin tehtiin. Ostamassasi aseessa on muuten 28-30 kiväärin varikkotukki(huomaa etuosan vahvikepultti) joten ase on luultavasti täyskunnostettu sotien jälkeen. Rautoja ei silti liene sinistetty uudelleen, koska piipunsuu on edelleen valkoinen,niin sen kuuluu ollakkin alkuperäisenä.
Re: m27
Tuo arvo asiahan on vähän niin kuin kaikkien omien korvien välistä ? Itse en kelpuuttaisi saksan 7.62 Russ leimattua kivääriä ?
- j o n i -
- j o n i -
"Olen käyttänyt 90 % rahoistani viinaan ja naisiin. Ja loput olen tuhlannut."