Sehän ei muuten ollut mikään erillissota

[Haudankaivaja]

Jatkuvasti kuulee väittelyä siitä, että oliko Suomen Saksan kanssa yhteistyössä käymä Jatkosota ns. "Erillissota", vai eikö ollut??

No lähdetäänpäs nyt ensin liikkeelle Talvisodasta. Siinähän Hitler pelasti jo Suomen ensimmäisen kerran joutumasta Neuvostoliiton miehittämäksi. Perusteita väitteelleni olen tälläkin foorumilla esittänyt foorumin sivuille kirjoitettuna lähes 50 arkillisen (A4) verran. Se, että foorumin jäsenet taifun ja Juha Tompuri (mielestäni kohtalaisen tietäviä jäseniä kumpainenkin) eivät olleet asioista kanssani samaa mieltä ei tarkoita suinkaan sitä, että minä olisin ollut väärässä.

Jatkosodassa Suomi sen sijaan osoitti todellista "loistavaa pelimiehen silmää" ja ihan suoraan sanottuna "kusetti" Hitleriä. Mikä oikein olikin, koska eihän se Aatullekaan vierasta hommaa ollut. Nimittäin 26.06.1944 Suomi teki ns. "Ryti-Ribbentrop-sopimuksen", missä Suomen valtakunnan sen hetkinen päämies Risto Ryti lupasi pysyä sodassa Saksan rinnalla hamaan loppuun asti. Aatu pököpää kuvitteli Rytin olevan täällä samanlaisessa "ikuisen fyhrerin" asemassa, missä hän oli Saksassa ja ettei Rytiä voi mikään syrjäyttää. Mutta kylläpäs Suomessa vaan voikin. Tuo asia oli Suomessa mietitty jo valmiiksi sopimusta kirjoitettaessa, että heti kun avustukset on saatu, niin Ryti siirtyy syrjään ja sopimus raukeaa mitättömäksi. Aadolf oli saanut historiankirjoitusten mukaan raivokohtauksen, kun oli kuullut sitten aikanaan suomalaisten menettelystä.

Eikös tätä sopimusta jos mitä voi pitää nimenomaan Suomen ja Saksan välisenä liittosopimuksena??

Aatu sai näin ollen maistaa täysin "omaa lääkettään" sen suhteen, mitä hän teki Versailesin rauhansopimukselle vuonna 1933 valtaan päästyään. Aatu nimittäin pyyhki sillä paperilla suurinpiirtein omaa takapuoltaan. Nyt tekivät suomalaiset täysin samoin Ribbentropin ja Rytin kirjoittamalle paperille päivämäärällä 01.08.1944. Sitä en tiedä, kenen takapuolta sillä paperilla pyyhittiin, vai pyyhittiinkö kenenkään, mutta vertauskuvallisesti asia oli täysin sama.

Kun Jatkosodassa Neuvostoliitto lopetti päivämäärällä 14.07.1944 joukkojen syytämisen Karjalan Kannasta pitkin Suomen suuntaan ja alkoi siirtää niitä Ukrainan rintamalle Stalin totesi tämän asian vain lakonisesti todeten: "Ei sotaa voiteta Helsingissä, vaan Berliinissä."

[G3]

Se, että foorumin jäsenet taifun ja Juha Tompuri (mielestäni kohtalaisen tietäviä jäseniä kumpainenkin) eivät olleet asioista kanssani samaa mieltä ei tarkoita suinkaan sitä, että minä olisin ollut väärässä.

Tämähän rupeaa olemaan jo kuin Paavo Väyrysen suusta.

Aatu sai näin ollen maistaa täysin "omaa lääkettään" sen suhteen, mitä hän teki Versailesin rauhansopimukselle vuonna 1933 valtaan päästyään. Aatu nimittäin pyyhki sillä paperilla suurinpiirtein omaa takapuoltaan.

Kyllähän se sopimus oli revitty jo ennen Hitlerin valtaan tuloa.

[jaska]

No milloinkas se USA julisti sodan Suomelle?Ja se toinen vaihtoehto oli ilmeisesti neuvostomiehitys Baltian tapaan?

[Haudankaivaja]

Kysyttiin vihollismaata, ei sodanjulistusta... olis pitäny heittää pataljoona pohoojalaasia (tai mieluimmin koko Divisioona) Normandian rannikkoa puolustamaan kesäkuussa 1944... eiköhän ne vihollismaat olis siinä vaiheessa suomalaisillekin tulleet selviksi...

Suomen armeijalla ei ollut kesällä 1941 mitään tarvetta lähteä Kontupohjaan kompastumaan hapankaaliin... koska sieltä kuitenkin tultiin juoksujalkaa takaisin...

Ei ollut Suomen armeijalla kesällä 1941 mitään tarvetta lähettää miehiään Terijoen suuntaan teurastettaviksi... koska sieltä kuitenkin tultiin juoksujalkaa takaisin...

Ei ollut Suomen armeijalla kesällä 1941 mitään tarvetta lähettää miehiään Viipuriin vihollisuuksiin... koska sieltä kuitenkin tultiin juoksujalkaa takaisin... ei edes halunneet puolustaa kaupunkia... epäkuranttia porukkaa oli Viipuria puolustamassa...

Vuoden 1945 jälkeen Neuvostoliitto paranteli haavojaan yli kymmenen vuotta Natsi-Saksaa vastaan käymänsä sodan seurauksena... ja sittenhän meillä olikin jo URHO KEKKONEN presidenttinä... joten nyt pidettäisiin Kosolan kannattajat kurissa... eikä Neuvostoliitolla ollut enää tulemista Urkin valtakuntaan... vai oliko... en minä ainakaan huomannut...

[G3]

Kysyttiin vihollismaata, ei sodanjulistusta... olis pitäny heittää pataljoona pohoojalaasia (tai mieluimmin koko Divisioona) Normandian rannikkoa puolustamaan kesäkuussa 1944... eiköhän ne vihollismaat olis siinä vaiheessa suomalaisillekin tulleet selviksi...

Pohjanmaalla asuu pohjalaasia eikä mitään poohoohoojaaaalaisiiiiaaa!
Ainoa muutos nykyiseen olisi ollut suomalaisten haudat Normandian saksalaisella hautausmaalla.

Suomen armeijalla ei ollut kesällä 1941 mitään tarvetta lähteä Kontupohjaan kompastumaan hapankaaliin... koska sieltä kuitenkin tultiin juoksujalkaa takaisin...

Ei ollut Suomen armeijalla kesällä 1941 mitään tarvetta lähettää miehiään Terijoen suuntaan teurastettaviksi... koska sieltä kuitenkin tultiin juoksujalkaa takaisin...

Ei ollut Suomen armeijalla kesällä 1941 mitään tarvetta lähettää miehiään Viipuriin vihollisuuksiin... koska sieltä kuitenkin tultiin juoksujalkaa takaisin... ei edes halunneet puolustaa kaupunkia... epäkuranttia porukkaa oli Viipuria puolustamassa...

Et siis laske viiden vuoden taistelukokemukselle mitään arvoa vuoden -44 torjuntataisteluissa!??
Yksinkertaisesti emme olisi edes pystyneet olemaan sodan ulkopuolella(ja hyökkäyshän on paras puolustus).

Vuoden 1945 jälkeen Neuvostoliitto paranteli haavojaan yli kymmenen vuotta Natsi-Saksaa vastaan käymänsä sodan seurauksena... ja sittenhän meillä olikin jo URHO KEKKONEN presidenttinä... joten nyt pidettäisiin Kosolan kannattajat kurissa... eikä Neuvostoliitolla ollut enää tulemista Urkin valtakuntaan... vai oliko... en minä ainakaan huomannut...

Olihan täällä valvontakomissio heti kärkkymässä, miehitysjoukot hankoniemessä ja tiedusteluviranomaisia lappas tungokseksi asti koko kylmän sodan!
Kekkos Urho(se palmuun kiipeävä -----) halusi olla vallan huipulla joka taas onnistui ennenkaikkea NL:n myötävaikutuksella, en usko että hän sen ihmeemmin kommunistiksi olisi kääntynyt, oman edun tavoittelua se oli.
Se on aikalaisten vaikeaa myöntää että heitä kustiin silmään aivan huolella, sama toistuu nykyisen presidentin kohdalla, häntä tullaan pitämään korvaamattomana, vaikka kaikki sisimmässään tietää minkälaista tuhoa hän sai aikaiseksi toimimalla koko ajan suomen edun vastaisesti.

[jaska]

Kumma vihollismaa tuo USA kun meillekkin -40 toimitti kaikenlaista sotakamaa ja varmasti tiesi ketävastaan sitä tosipaikassa käytettäisiin.Haudankaivaja voisi ottaa kartan käteensä ja katsoa millainen maasto välirauhan rajalla ja -41 saavutetulla rajalla on ja sitten kysyä mitä järkeä.Miettiä kannattaa myös missä raja nyt kulkisi jos ei olisi ollut tilaa perääntyä.Karkuunjuoksu on aika rajusti sanottu, kun vastapuoli kuitenkin menetti joka päivä melko ison määrän miehiä ja kalustoa.

[väärtti]

.........Vuoden 1945 jälkeen Neuvostoliitto paranteli haavojaan yli kymmenen vuotta Natsi-Saksaa vastaan käymänsä sodan seurauksena... ja sittenhän meillä olikin jo URHO KEKKONEN presidenttinä... joten nyt pidettäisiin Kosolan kannattajat kurissa... eikä Neuvostoliitolla ollut enää tulemista Urkin valtakuntaan... vai oliko... en minä ainakaan huomannut...

Kyllähän se näin oli että kun kunnioitettu valkoinen vapaussoturi Kekkosesta tuli presidenttimme maahan tuli myös järjestystä...vai oliko se näin.

[Haudankaivaja]

Suomen ja Saksan väliseen liittosopimukseen viittaa myöskin Suomesta Saksaan keskitysleireille luovutetut juutalaiset... Saksa asetti viljantoimituksille Suomeen ehdoksi sen, että juutalaisia piti Suomesta luovuttaa Saksaan.

Heinä-elokuun vaihteessa 1942 Heinrich Himmler vieraili Suomessa. Himmlerin matkan päätarkoituksena oli saada aikaan Hitlerin toimeksiannosta Suomen tyhjentäminen juutalaisista. Himmler katsoi tämän onnistuvan kiristämällä Suomea viljantoimituksilla. Viljaa ei toimitettaisi, jollei Suomi luovuttaisi juutalaisia.

[Tuomas]

Wir haben keine Judenfrage
J. W. Rangell

[G3]

Suomen ja Saksan väliseen liittosopimukseen viittaa myöskin Suomesta Saksaan keskitysleireille luovutetut juutalaiset... Saksa asetti viljantoimituksille Suomeen ehdoksi sen, että juutalaisia piti Suomesta luovuttaa Saksaan.

Heinä-elokuun vaihteessa 1942 Heinrich Himmler vieraili Suomessa. Himmlerin matkan päätarkoituksena oli saada aikaan Hitlerin toimeksiannosta Suomen tyhjentäminen juutalaisista. Himmler katsoi tämän onnistuvan kiristämällä Suomea viljantoimituksilla. Viljaa ei toimitettaisi, jollei Suomi luovuttaisi juutalaisia.

Vai menikös se näin!??

Lähde: http://www.holocaustinfo.org/faq/suomessa/

"On usein väitetty, että saksalaiset vaativat turhaan Suomen juutalaisten luovuttamista, mutta tästä ei ole löydetty asiakirjalähteitä, ei myöskään Suomeen paenneita juutalaisia koskevina. Suomen pieni juutalaisväestö ei liioin pelastunut saksalaisten “unohtamana”, kuten myös on esitetty. Todennäköisempää on, että mm. pääministeri Rangellin kesällä 1942 Heinrich Himmlerille esittämä käsitys, että Suomessa ei ole juutalaiskysymystä, sai saksalaiset odottavalle kannalle. Useassa yhteydessä toistettuna tämä viesti näyttää varoittaneen saksalaisia vaarantamasta suhteita hyödylliseen kanssasotijaan heille sinänsä vähäpätöisen asian vuoksi – lopullisen voiton jälkeen juutalaiset olisivat joka tapauksessa satimessa."

"Juutalaispakolaisten kohtalo oli vaikeampi. Heidät koottiin Hämeeseen, ja työikäiset miehet, 43 henkeä, vietiin työleireille ensin Sallaan ja sieltä Suursaarelle; Suomessa vallitsi tuolloin kaikkia asukkaita koskeva työvelvollisuus. Lokakuussa 1942 Suomen valtiollinen poliisi (Valpo) siirsi Suursaarelta yhdeksän miestä Helsinkiin ja pidätti muualla kymmenen juutalaista luovutettavaksi Saksaan. Valtiollisen poliisin aie tuli kuitenkin julki, ja presidentti Rytiin ja marsalkka Mannerheimiin ulottuneet yhteydenotot estivät pakolaisten luovutukset. Ennen kieltoa Valpo kuitenkin lähetti johtajansa Arno Anthonin ja sisäasiainministeri Toivo Horellin päätöksellä Gestapolle Viroon viisi miestä ja heidän kolme perheenjäsentään; miehiä syytettiin rikollisesta toiminnasta. Samalla luovutettiin 19 muuta henkilöä, useimmat näistä Neuvostoliiton kansalaisia. Gestapo toimitti nämä juutalaispakolaiset Birkenaun keskitysleiriin, ja heistä hengissä selvisi ainoastaan yksi mies, Georg Kollman, entinen Itävallan kansalainen. On edelleen hämärää, miksi juuri nämä henkilöt luovutettiin; heidän joukkoonsa sisältyi vain kaksi Suursaaresta tuoduista. Muiden juutalaispakolaisten joukosta Suomen kansalaisuus myönnettiin 110 henkilölle 1943_44. Sodan jälkeen Anthoni joutui oikeuteen juutalaispakolaisten luovutuksen takia, mutta hänen rangaistuksensa jäi useista syistä johtuen varsin lieväksi."

"Neuvostoliittolaisten sotavankien joukossa Suomessa oli viitisensataa juutalaista."

"Sodan kestäessä Saksaan luovutettiin joukko neuvostovankeja, ja on ilmeistä, että näiden joukossa oli myös juutalaisia."

[jaska]

Luovuttihan Suomi(valitettavasti) väkeä sittemmin myös Neuvostoliittoon, emmekä me nyt aivan liittolaisia olleet vaikka YYA-sopimus olikin.

[G3]

Luovuttihan Suomi(valitettavasti) väkeä sittemmin myös Neuvostoliittoon, emmekä me nyt aivan liittolaisia olleet vaikka YYA-sopimus olikin.

Muistaakseni Kekkonenkin oli luovutettavien listalla.

[Seppo Jyrkinen]

Vai menikös se näin!??
Lähde: http://www.holocaustinfo.org/faq/suomessa/
"Juutalaispakolaisten kohtalo oli vaikeampi. Heidät koottiin Hämeeseen, ja työikäiset miehet, 43 henkeä, vietiin työleireille ensin Sallaan ja sieltä Suursaarelle; Suomessa vallitsi tuolloin kaikkia asukkaita koskeva työvelvollisuus."
"Neuvostoliittolaisten sotavankien joukossa Suomessa oli viitisensataa juutalaista."
"Sodan kestäessä Saksaan luovutettiin joukko neuvostovankeja, ja on ilmeistä, että näiden joukossa oli myös juutalaisia."

Täydennyksenä ylläolevaan:
- Työleirillä Sallassa oli n 15% maassa olleista juutalaispakolaisista ja se kesti kuukauden. Suursaaressa oli 10% pakolaisista ja komennus taisi kestää 3 kk.
- Sotavankien vaihdon yhteydessä Saksaan lähetettyjen n. 2.500 neuvostovangin joukossa oli n 50 juutalaista.


Juutalaispakolaisten kohtaloon liittyy useita seikkoja, joihin ei löydy selviä vastauksia.

Kronologia

6.11.1942 toimeenpantiin 5+3 ihmisen karkotus Suomesta

17.11.1942 Sdp:n edustajat kävivät Ulkoministeriössä juutalaispakolaisten asiassa

22.11.1942 Ulkoministeriö ehdotti pakolaisten siirtoa Ruotsiin (ei ole tietoa, että liittyikö ehdotus Sdp:n edustajien käyntiin)

4.12.1942 sisäministeri Horelli hyväksyi ehdotuksen 150 pakolaisen siirtämisestä Suomesta Ruotsiin

Joulukuun alussa 1942 Valtiollisen poliisin etsivä Olavi Viherluoto pyysi tohtori Isac Pergamentia (Helsingin juutalaisen seurakunnan jäsen) lähtemään Ruotsiin tiedustelemaan siirron mahdollisuutta

9.12.1942 valtiosihteeri Söderblom Ruotsista kertoi kuoleman uhkaavan juutalaisia Saksassa

Ruotsin pääministeri Hansson torjui pakolaisten siirtoa koskeneen suunnitelman. Hän piti tärkeänä sitä, että juutalaispakolaiset pysyisivät Suomessa, koska toimenpide osoittaisi länsivalloille, että Suomi "osoittaa itsenäisyyttään suojelemalla ainakin toistaiseksi näitä juutalaispakolaisia"!

Analyysiä

Yritys saada pakolaiset siirretyksi Ruotsiin pantiin alulle vain kaksi viikkoa karkotuksen toimeenpanon jälkeen. Normaalisti valtion hallinnossa ei kahdessa viikossa saada edes komiteaa pystyyn, mutta nyt oltiin jo ehdotusten asteella. Näin nopea eteneminen viittaa paniikkireaktioon. Ja siihen, että Suomi ei kykenisi suojelemaan pakolaisia Saksalta. Mikä seikka havahdutti suomalaiset toimenpiteisiin?

Ruotsalaiset olivat olleet tietoisia siitä, että Suomessa valmisteltiin pakolaisten karkottamista ja heidän oman käsityksensä mukaan juutalaisia surmattiin Saksassa. Kuitenkin he informoivat Suomen hallitusta juutalaisia odottavasta kohtalosta vasta kuukausi karkotuksen jälkeen. Miksei etukäteen?

Sisäministeri Toivo Horellilla on karkotuksen johdosta erittäin juutalaisvastaisen ihmisen maine. Mikäli Ruotsi olisi joulukuussa 1942 hyväksynyt ehdotuksen pakolaisten siirtämisestä, Horellia kaiketi pidettäisiin juutalaisten suojelijana?

[Haudankaivaja]

On esitetty sellaisiakin väitteitä, että me suomalaiset jouduimme Jatkosotaan vastoin omaa tahtoamme, emmekä muka ole havitelleet meille koskaan kuulumattomia alueita. Tässä lainauksena oleva kuuluisa Kivimäen kirje ulkoministerille kertoo jotain aivan muuta:

"Berliinissä 26pv. kesäkuuta 1941.
Herra Ulkoministeri
Rolf Witting
Helsinki

H.V.

Juhannuspäivänä klo 12 oli minut kutsuttu valtakunnanmarsalkka Göringin puheille Karinhalliin jättämään hänelle myönnetty valkoisen Ruusun Suurristi ketjuineen.

Mukana oli sotilasasiamiehemme eversti Horn, sekä saksalaisten sotilashankinnoista Suomeen hyvin tunnettu eversti Veltjens. Meidät otti vastaan Göring tilavassa työhuoneessaan, jossa hän oli yksin saapuvilla sotakartan ääressä selostaen aluksi pitkälti siihen asti suoritettuja sotatoimia - 2 päivässä oli edetty Minskiin ja tuhottu 2562 venäläistä lentokonetta - ja jätti sitten minulle tilaisuuden tehtäväni suorittamiseen.

Lausuin Suurristiä ojentaessani muutamia sanoja, joissa muistutin mieliin hänen helmikuussa 1940 minulle antamaansa neuvoa, että Venäjän kanssa olisi tehtävä rauha nopeasti sekä samassa tilaisuudessa esittämäänsä lupausta, että Suomi oli saava takaisin kaiken, mitä se joutuu menettämään, koron kanssa, sekä niitä terveisiä, jotka hän sotamarsalkka Mannerheimin kautta lähetti minulle pääministerinä kesällä 1935 ja joissa oli luvattu, että jos Venäjä hyökkää Suomeen Göring heti lähettää lentokonelaivueen avuksemme.

Vastauspuheessaan Göring lähti huomautuksessa puheestani, että ketjua koristaa hakaristi, joka oli myöskin Saksan vaakunan symboli ja jatkoi, että hän oli koko Suomen sodan ajan sanonut, että Suomen pitäisi tehdä rauha, ennenkuin Venäjä oli ehtinyt hävittää Suomen sivistyneistön ja johtajajoukon, jonka kautta Suomen kansa olisi lopullisesti tullut tuhotuksi, ja lausui iloinneensa siitä, että Suomi oli noudattanut hänen neuvoaan.

Nyt on Suomi saava hyvityksen. Yhdessä Saksan kanssa se käy taistelua idän demoonien valtaa vastaan. Kommunismi on Venäjältä hävitettävä ja Venäjä jaettava pikkuvaltakuntiin, jotka eivät enää koskaan voi olla vaaraksi länsimaiselle sivistykselle. Suomi voi valita sellaiset rajat kun se haluaa. Kartalla hän kysyi, mitä rajoja haluaisimme, jolloin hänelle osoitin Neuvosto-Karjalan rajan ja Onegan kaupungin Vienanmerellä lausuen, että Suomen vanhat asutusalueet kulkivat sanottua rajaa, samaten kuin Kuolan niemimaakin on vanhaa Suomen asutusta. Tähän hän lausui, että Kuolan rikkauksista on Saksan tehtävä taloudellinen sopimus. Entä haluaako Suomi Pietarin johon sanon, että Pietari tulee aina olemaan Suomelle uhkana, johon hän: "Siis se on hävitettävä ja tullaan hävittämään samoin kuin Moskovakin on hävitettävä."

Sen jälkeen hän selosti laajasti Molotovin käyntiä Berliinissä marraskuussa 1940, jolloin Molotov oli tehnyt vaatimuksen, ettei Saksa auttaisi Suomea, joka oli Venäjän etupiirissä ja jonka valloittaminen oli Venäjälle tärkeätä. Kaksi päivää Saksa koitti välttää vastaamasta Molotovin kysymykseen, kunnes Molotov kolmantena päivänä teki sen niin suoraan, ettei vastausta enää voitu sivuuttaa. Väliajan Göring oli käyttänyt osoittaakseen Suomen kansan urhoollisuuden Fuhrerille, joka sitten olikin vastannut Molotovin kysymykseen, miksi Saksa ei tahtonut jättää Suomea Venäjälle, että ensiksikin Saksa ei toivonut uutta sotaa Pohjolassa ja toiseksi, että niin urhoollista kansaa kuin Suomen ei Saksa voi jättää yksin, koska urhoollisuus on kaikkien kansojen paras ominaisuus ja piirre, jota Saksa kussakin kansassa todella kunnioittaa. Tähän vastaukseen Molotov sai tyytyä.

Tämän jälkeen vei Göring minut kahden kesken puutarhaan, jossa istuimme kesäkatoksen alla puolisen tuntia. Sen kuluessa Göring selosti Saksan diplomaattista menettelyä ennen sodan puhkeamista, Kreetan valtaamisen tärkeyttä sotatoimien aloittamisella ja Ruotsin suhtautumista, kuten olen raportissani No. 8 kertonut. Vielä hän tiedusteli, kuinka Suomen työväestö ottaa asian ja vakuutti, että kun sotaretki Euroopassa on päättynyt, ei Eurooppaan enää tule sotaa, vaan suuri työn ja kukoistuksen kausi.

Palattuamme takaisin työhuoneeseen Göring selitti Saksan operatiivisia suunnitelmia, sekä pyysi kiittämään presidentti Rytiä ja sotamarsalkka Mannerheimia saamastaan suuresta kunnianosoituksesta ja näin oli tämä tunnin kestänyt audienssi lopussa.

Terveisin
veljesi
T.M.K. (nimikirjaimet käsin)"

[Juha Tompuri]

On esitetty sellaisiakin väitteitä, että me suomalaiset jouduimme Jatkosotaan vastoin omaa tahtoamme, emmekä muka ole havitelleet meille koskaan kuulumattomia alueita. Tässä lainauksena oleva kuuluisa Kivimäen kirje ulkoministerille kertoo jotain aivan muuta:

Niimpä kertookin, ja jotain aivan muuta.
Kertoo lähinnä Göringin puhujanlahjoista ja Kivimäen kuuntelutaidosta.

t: Juha