Uutta 28-30 pukkaa

[Boreas]

Pukkaa pukkaa. Kuva heikossa valossa otettu mutta kertoo tilanteen. 28-30 mallia varikkospecial. Ei voinut vastustaa, on niin mukava peli ampua. Piippu uupuu ja pari pikkunippeliä. Ensin piti 100% varmasti laittaa pintaan kiiltoa mutta nyt alan epäröimään

[wikke]

Pistä varoen "patinaista" kiiltoa vaikkapa carnabau vahalla, ja 0000 teräsvillalla. Uusi laki voi kyllä olla vittumainen tuon kaltaisille kahta vaille "ase" projekteille.

[jyri.h]

Kaunista, kaunista Ei muuta kuin Riistamaalta Lothari tilaukseen ja sorvarin etsintä päälle, eihän noin nättiä voi tuohon tilaan jättää

Riihimäellä toimii JJ Landen, hän sinisti mun peliin piipun eikä työn jäljestä voinut valittaa, luulisi myös muotoonsorvauksen onnistuvan?

[Boreas]

Noi Riistamaan varastossa olevat aihiot liian lyhyitä. Pitää tilata erikseen. Onnistuihan se niinkin. Nyt odotellaan piippaa ja sitten kiusaamaan seppää. Jos vaikka ensi kesän tapahtumiin valmistuisi. Saa nähdä. Sitten on muuten hyvä kiväärin aihio myynnissä jos ei tipu lupaa Olikos 28-30 piipun nousu 1/10 luokkaa?

[jyri.h]

Näin olen itsekin ymmärtänyt. Joissain ryssän mosineissa taisi olla niinkin nopea kuin 245mm.

[Boreas]

Valmis.

[jyri.h]

Todella hieno
Lotharin aihiostako tehtiin?

Joko olet päässyt "kastamaan"?

[Boreas]

Kiitos. Olihan siinä hommaa. Monella ihmisellä.

On ammuttu, myös Riihimäen koelaukaukset. Todelliset latauskokeilut vielä tekemättä. Hylsyjä juuri valmistelemassa.

Lotharin .308 aihio, neljällä rihlalla ja 1/10 nousu.

[TPTK]

Onnittelut uudesta hienosta käyttöaseesta!

[jyri.h]

Mitenkä on Boreasin kivääri pelittänyt, teetitkö muuten ylimenon sota-ajan mitoille vai lyhyemmäksi?
Mulle tehtiin pesä siviilikalvaimella mutta ylimeno jäi silti todella pitkäksi, rihlakosketusta ei saa aikaan millään normikuulalla.

[Boreas]

Hyvin on pelannut, melkein 1500 paukkua jo ammuttu. Pesän mitoista ei minulla ole faktaa. Ainoa varma tieto että CIPpi kaliiperiin 7,62x53R on. En muista ihan tarkkaa lukemaa mutta 12 grammanen Scenar menee rihloille helposti. Vihtavuoren oppaan latauspituutta ei paljoa voi ylittää. Säädänkin holkin aina niin, että tuottaa alle 75 mm patruunaa.

[CH]

Mites Jyrillä on tuo petsilakka kestänyt luonnonvoimia vastaan? Ajattelin vain, kun Tikkurila kauppaa sitä sisäkäyttöön. Minulla on pähkinäinen rämätukkiprojekti menossa, josta ei enää keräilykampetta tule. Ajattelin siis tehdä ampumapelin. Ensimmäisen käsittelyn tein Kiväärintukkiöjyllä, joka veti tukin hyvin tummaksi. Päälle laitoin kerroksen vernissaa, jota oli terästetty serotiinillä. Harmikseni en kerennyt pyyhkimään imeytymätöntä vernissaa pois, mistä syystä tukki jäi laikukkaaksi. Nyt pähkäilen, pitäisikö yrittää vielä vernissalla tasaisempaa tulosta vaiko vetää päälle esim. Dicco-lakkaa. Eihän tuo mitään Pomoa ole, mutta nitroselluloosalakkaa oli tietääkseni käytössä jo 1930-luvulla. Tuo Dicco on myös sisäkäyttöön tarkoitettu, joten soveltuvuudesta ei ole tietoa.

[jyri.h]

Hienosti on kestänyt käyttöä, tosin kyllähän tuo vähän sellaiseksi "paraatikivääriksi" on jäänyt että on tullut pidettyä kuin kukkaa kämmenellä eikä sateessa ole vielä tarvinnut kuljettaa eikä käyttää.

Mutta en voi kyllä pahaa sanaa sanoa kulutuskestävyydestä, ammuttu tuolla on aika paljon eri tilanteissa.

[CH]

Nyt tuli hätä, kausi on ovella ja kisakoneen pintakäsittelystä ei ole tietoakaan. Rupesin mielestäni hyvissä ajoin jo ennen joulua puuhailemaan tukkiin paksuhkoa kiväärintukkiöljypinnoitetta, mutta lakkamaisen pinnoitteen jäljittely öljyllä taitaisi vaatia lähemmäs vuoden kuivumisajan. Siispä öljy pois ja takaisin lähtöpisteeseen. Ase on ensimmäistä tuotantosarjaa edustava m/28-30, jonka keräilyarvon edellinen omistaja oli tärvellyt pesemällä tukin. Sormiurassa oli kuitenkin jäljellä alkuperäistä hyvin tummanruskeaa lakkaa, kuin maalia. Kirjallisuuslähteet sanovat tukkien olevan pähkinäpuupetsattuja tai Siloke-puuvärillä sävytettyjä, vernissattuja ja lopuksi 4 Tunnin POMO -lakalla käsiteltyä. D. Winter & C:o O.Y.:n brosyyri vuodelta 1931 tietää aineen olevan "erikoisen vaalea laatulakka, joka on valmistettu valikoiduista kopaaleista ja öljyistä".

Siispä jäljittelemään alkuperäistä. Hommasin litran pöntön hartsiöljylakkaa, joka kuvauksen perusteella saattaisi olla POMO:a vastaavaa. Sävyltään lakka on hieman kellertävää. Sävytykseen otin tummanruskeaa, pellavaöljypohjaista väritahnaa. Ohensin pienen määrän lakkaa balsamitärpätillä ja lisäsin sekaan väritahnaa. Koesivelyssä huomasin kuitenkin lakan värjäävän aivan liian vähän. Valmistajan sivuilta (http://www.sateenkaariperinnetaito.fi/5) sai kuitenkin sellaisen käsityksen (?), että pelkkää tahnaa olisi mahdollista käyttää vähän kuten petsiä, joka sitten suojattaisiin hartsiöljylakalla. Mieleen nousi myöhemmin vanha koululäksy "samanlainen liuottaa samanlaista", eli mahtaako tahna lähteä seikkailemaan lakeerausvaiheessa? Kenties ongelma olisi ollut vältettävissä valitsemalla värjäykseen vesiohenteinen pähkinäpuupetsi? Onko viisaammilla kokemusta aiheesta?

Tukki ja yläpuu tuli kuitenkin jo sävytettyä ja ajattelin antaa niiden kuivua vähintään pari päivää ennen lakkausta. Sormiuria sävytin reippaasti, koska alkuperäisetkin näyttävät todella paksuun vedetyiltä. Värin levityksessä käytin flanellitilkkua.










Tuossa kuvaa oman tukin jäljellä olleesta pinnoitteesta. Lakka liukeni Sinoliin, voisiko tästä päätellä jotakin?




Tässä vielä kuvaa toisesta aseesta, jossa Sk-pinnoite on säilynyt paremmin.

[CH]

Tietoa Siloke-puuväristä löytyy rajoitetusti (sivu 3), mutta kuvauksesta päätellen aine ei ollut ainakaan vesiohenteinen.

http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate ... currPage=2