Avoin lukko: vain pienille patruunoille?

[HL/A]

Jep jep, Mutta kun ajattelee kuinka paljon erinäköisiä työkaluja ja työvaiheita tarvitaan yksinkertaisenkin aseen osien leikkaukseeen ja prässäämiseen niin ehkä se ei kuitenkaan sodan lopun katastrofaalisissa olosuhteissa ollut mahdollista toteuttaa

[Bushmaster]

Monet osat ja työvaiheet on suoritettavissa tavallisen sorvin ja jyrsimen käytön osaavan henkilön toimesta sapluunoiden, muottien ja muototerien avulla, ja koneisiin voidaan erittäin helposti ja halvalla valmistaa esimerkiksi syöttökontrollereita, joilla voidaan vaikkapa valmistaa cromo-kangesta lukkoja erittäin nopeasti, vrt. grease gunin ja stenin lukot. Pari äijää tehtaassa valmistaa ainoastaan muototeriä ja loput duunaavat osia. Pienikin paja valmistaa tuollaisia kuvan kaltaisia aseita satojen kappaleiden päivävauhtia, kun homma on organisoitu.

Ainoat varsinaiset erikoistyökalut joita aseen valmistamiseen tarvitaan ovat lähinnä patruunapesän kalvain, piippupora ja rihlaustyökalu, jotka nekin on nopeasti ajatellen mahdollista improvisoida hyvinkin helposti - rihlaustapin valmistaa tangosta sorvilla ja jyrsimellä alta tunnissa mihin vaan kaliiperiin, samoin kalvaimen, ja kanuunaporia on tietojeni mukaan improvisoitu mm. jatkamalla tavanomaisia poranteriä, poistaen aina sentin-parin porauksen jälkeen poraan kertyneet purseet, sekä valmistamalla oma yksikkönsä kangesta ja sorvin teräkappaleesta. Kaikki muut osat on valmistettavissa tavanomaisin (nyrkki)konepajan perusvälinein, joihin voidaan lukea sorvaamiseen, jyrsimiseen, hitsaamiseen, niittaamiseen, kierteyttämiseen ja prässäämiseen soveltuvat työvälineet. Materiaalit asettavat asiantuntevan poppoon ja työkalujen käytettävissä ollessa suurimman haasteen, sillä tasalaatuisen seosteteräksen valmistamiseen tarvitaan aina sopivat sulattovehkeet. "Berliinin tilanteessa" kylläkin käy mikä tahansa teräs pl. jouset ja ehkä tapit ja virepinnat - jopa piippuun - sillä aseiden odotettu käyttöikä ei liene ollut montaa tuhatta (tai sataakaan) laukausta.

[M/62]

Eipä konepistoolin perusrakennetta enää paljon yksinkertaisemmin voi konstruoida:

[Re-Activator]

Saksalaisten on näemmä ollut aivan pakko kyhätä teknisesti monimutkaisia vehkeitä vielä hätäapuunkin, kun käytössä olisi ollut yksinkertainen avoin massasulku.

Enpä kyllä haukkuisi volksgewehr 1-5:ta erityisen monimutkaiseksi, epäilen myös aseisiin tottumattoman siviilin kouluttamisen lyhyessä ajassa kayttämään painavalukkoista rynnäkkökiväärin patruunaa avoimeltalukolta ampuvaa asetta olevan hieman haasteellista.
Kovapaineinen hartiakas patruuna tuo myös omat ongelmansa käytettäessä puhdasta massasulkua vaikka se mahdollista olisikin.

Piipun valmistukseen taas tarvitaan taidon lisäksi hieman muutakin kuin jatkettu poranterä ja sorvi.

[TPTK]

Löytyykö tuon EMP44:n piirrustuksia mistään?

Mielenkiintoinen konsepti, voisin harkita valmistusluvan hakua PoHasta, alkuperäisenä moista kun ei taida kokoelmaan saada. Tuplalipas lienee koko aseen hankalin palanen.

[Bushmaster]

Piipun valmistukseen taas tarvitaan taidon lisäksi hieman muutakin kuin jatkettu poranterä ja sorvi.

Jos tavoitteena on tarkkuusase niin toki, mutta jos pysytään tiukasti siinä oletuksessa, että aseella "voisi hyvällä todennäköisyydellä osua" practical-maalin kokoiseen lätkään ~100-150 metristä, niin piippu saa olla yllättävän rujosti tehty, että tämä toteutuu.

[Re-Activator]

Jos tavoitteena on tarkkuusase niin toki, mutta jos pysytään tiukasti siinä oletuksessa, että aseella "voisi hyvällä todennäköisyydellä osua" practical-maalin kokoiseen lätkään ~100-150 metristä, niin piippu saa olla yllättävän rujosti tehty, että tämä toteutuu.

Silti voisi tuollainen käyntikin jäädä moisella piipulla toteutumatta, tuollaisella aseella olisi myös varmaankin eduksi jos sillä pystyisi ampumaan enemmän kuin 1-30 laukausta.
Tahtoo joillain kaupallisilla valmistajillakin olla nykypäivänä hieman karuja piipunreikiä vaikka heillä sentään on asianmukaiset työkalut.