Kirjoittelen puhtaaksi erään veteraanin tosi laajaa muistelua. Hän joutui jatkosodan aikana kohtaamaan monet pitkittyvän ja vastoin ennakko-odotuksia kehittyneen sodan erikoisuudet.
Yksi erikoisuus oli palvelus ennen varusmiesaikaa ilmasuojelukomppaniassa.
Veteraani kertoo saaneensa jossain vaiheessa vuotta 1942 palvelukseenastumismääräyksen ilmasuojelujoukkoihin. Kutsunnat olivat Impilahdella, peruskoulutus Pitkärannassa. Peruskoulutuksen jälkeen hän toimi sotavankileirillä vartijana. Sen ohella partiointia, vartiointia ja desantintorjuntaa. Veteraanimme kävi myös ns miinanpoistokurssin ja osallistui vaarallisiin räjähteiden raivauksiin mm Petäjäsaaressa.
Veteraanimme yli vuoden pituinen ilmasuojelupalvelus huipentui Johanneksessa pidettyyn aliupseerikurssiin, johon hänen lisäkseen osallistui n 200 miestä. Ylennys korpraaliksi. Pian tuli kutsu varusmiespalvelukseen. Jämä pois ja alokkaaksi.
OLIKO NIIN, ETTÄ
- Ilmasuojelukomppaniat eivät kuuluneet vakinaisen armeijan kokoonpanoon (vaan Suojeluskuntaan??)
- Ilmasuojeluykskköjen henkilöstönä olivat alunperin ne suojeluskuntalaiset, joita ei ollut määrätty rintamapalvelukseen? Tehtävien laajennuttua ja varsinkin suurten sotavankimäärien takia henkilöstöä oli saatava lisää, siksi sitä hankittiin kutsuntojen kautta? Mistä alkaen, ketä kutsunnat koskivat? Pidettiinkö kutsuntoja valtakunnallisesti vai vain joillakin alueilla?
- Ilmasuojeluyksikköihin ei juuri saatu aliupseereita armeijan reservistä, siksikö niitä alettiin kouluttaa itse ?
- Armeijan koulutuskeskuksillako ei ollut ohjeita ennen varusmiesaikaa saadun sotilaskoulutuksen huomioon ottamiseksi? Vai toimittiinko asiassa välinpitämättömästi, taitamattomasti vai vastoin ohjeita?
Olisiko aiheesta tutkimusta tai kirjallisuusajatelmia?
Kysymyksiä ilmasuojelujoukoista
Moderator: Juha Tompuri
Kysymyksiä ilmasuojelujoukoista
СИБИРЬ УЧИТ!
Re: Kysymyksiä ilmasuojelujoukoista
IS-joukot kuuluivat kotijoukkoihin, joka oli SK:n alaisuudessa. SK oli osa puolustuslaitosta l. armeijaa.
Koulutuksen osalta aiempaa SK-koulutusta tms vapaaehtoisuutta ei hyvitetty/huomioitu armeijan koulutuskeskuksissa vaan kaikki aloittivat ns. puhtaalta pöydältä.
Koulutuksen osalta aiempaa SK-koulutusta tms vapaaehtoisuutta ei hyvitetty/huomioitu armeijan koulutuskeskuksissa vaan kaikki aloittivat ns. puhtaalta pöydältä.
- Tässä täytyy tietysti ottaa huomioon se, että luvallisten ja toisaalta luvattomien aseiden kohdalla pätevät täysin erilaiset lainsäädäntömuutokset ja erilaiset toimet, sanoo Holmlund.
Re: Kysymyksiä ilmasuojelujoukoista
Kiitos paljon!TPTK wrote:IS-joukot kuuluivat kotijoukkoihin, joka oli SK:n alaisuudessa. SK oli osa puolustuslaitosta l. armeijaa.
Koulutuksen osalta aiempaa SK-koulutusta tms vapaaehtoisuutta ei hyvitetty/huomioitu armeijan koulutuskeskuksissa vaan kaikki aloittivat ns. puhtaalta pöydältä.
Tämä selvittää paljon. Ilmeisesti kirjassa "Sarkatakkien armeija" on tietoa aiheesta.
Päämajan ohjeet ilmasuojelujoukkojen kutsunnoista ja aliupseerikursseista pitäisi myös löytää.
Tuon muistelman perusteella, jota toimitan, ilmasuojelukomppaniassa oli pääosin 2. lk:n nostomiehiä ja sitten 16 - 17 vuotiaita nuorukaisia, joita oli otettu kutsuntojen kautta. Komppanian päätehtävänä oli sotavankien vartiointi. Sen ohella mm räjähteiden raivaaminen ja talvisodan aikaisten venäläisten kaatuneiden hautaaminen.
EDIT 17.1.2014
"Sarkatakkien armeija" - kirjasta löytyikin hyvä kuvaus ilmasuojelukomppanioista. Mutta se oli tehty Suojeluskunan näkökulmasta. Vain mainittu, että vain pieni osa komppanioiden henkilöstöstä oli todellisuudessa suojeluskuntalaisia. Kutsuntojen perusteista ja aliupseerikoulutuksesta en löytänyt mainintaa. Mutta nyt ainakin tietää, että voi kysyä tuon kirjoittajilta lisää.
СИБИРЬ УЧИТ!
Re: Kysymyksiä ilmasuojelujoukoista
Alkaa vähitellen valo kajastaa...
Ainakin Päämajan Sotilashallinto-osaston Ilmasuojelutoimiston sotapäiväkirjasta löytyy vastauksia. Ilmasuojeluasiat on käsitelty väestönsuojelulain mukaan, ei asevelvollisuuslain. Ilmasuojeluakin on ollut kahta lajia, Kotijoukkojen Esikunnan alaista ja Päämajan Sotilashallinnon alaista. Sotilashallinnon johtama ilmasuojelu poikkesi käytännöiltään jonkin verran Kotijoukkojen Esikunnan johtamasta ilmasuojelusta.
Väestönsuojelulain perusteella voitiin 16 vuotta täyttäneitä määrätä ilmasuojelutehtäviin ns ilmasuojelumääräyksellä.
Sotilashallintoalueilla ei ilmasuojelujoukkoja pystytty kokonaan perustamaan alueen väestöstä. Eikä tehtäviä voinut hoitaa muun työn ohella kotoa käsin. Tehtävät ovat vaatineet sotilaskoutusta. Ilmasuojelujoukkojen miehistökoulutus on lähtenyt varsinaisesti käyntiin maaliskuussa 1942.
Erityinen Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan is-piirien aliupseerikurssi on järjestetty Johanneksessa 27.6. - 2.8.1942. Kurssilaiset pääosin v 1924 syntyneitä eli 17 - 18 vuotiaita. Kurssin sisältö on ollut lähinnä jalkaväkikoulutusta. Kurssin jälkeenkään pojat eivät silti olleet sotilaita, korpraaleja kuitenkin. Tämä on pitkittyneen ja vastoin ennakko-odotuksia menneen sodan erikoisuus.
Sinä vuonna kun täyttivät 19, nuokin jo aliupseerikurssin käyneet eli pitkälle koulutetut pojat sitten saivat asevelvollisuuslain mukaisen kutsuntamääräyksen.
Ainakin Päämajan Sotilashallinto-osaston Ilmasuojelutoimiston sotapäiväkirjasta löytyy vastauksia. Ilmasuojeluasiat on käsitelty väestönsuojelulain mukaan, ei asevelvollisuuslain. Ilmasuojeluakin on ollut kahta lajia, Kotijoukkojen Esikunnan alaista ja Päämajan Sotilashallinnon alaista. Sotilashallinnon johtama ilmasuojelu poikkesi käytännöiltään jonkin verran Kotijoukkojen Esikunnan johtamasta ilmasuojelusta.
Väestönsuojelulain perusteella voitiin 16 vuotta täyttäneitä määrätä ilmasuojelutehtäviin ns ilmasuojelumääräyksellä.
Sotilashallintoalueilla ei ilmasuojelujoukkoja pystytty kokonaan perustamaan alueen väestöstä. Eikä tehtäviä voinut hoitaa muun työn ohella kotoa käsin. Tehtävät ovat vaatineet sotilaskoutusta. Ilmasuojelujoukkojen miehistökoulutus on lähtenyt varsinaisesti käyntiin maaliskuussa 1942.
Erityinen Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan is-piirien aliupseerikurssi on järjestetty Johanneksessa 27.6. - 2.8.1942. Kurssilaiset pääosin v 1924 syntyneitä eli 17 - 18 vuotiaita. Kurssin sisältö on ollut lähinnä jalkaväkikoulutusta. Kurssin jälkeenkään pojat eivät silti olleet sotilaita, korpraaleja kuitenkin. Tämä on pitkittyneen ja vastoin ennakko-odotuksia menneen sodan erikoisuus.
Sinä vuonna kun täyttivät 19, nuokin jo aliupseerikurssin käyneet eli pitkälle koulutetut pojat sitten saivat asevelvollisuuslain mukaisen kutsuntamääräyksen.
СИБИРЬ УЧИТ!
Re: Kysymyksiä ilmasuojelujoukoista
Loistavasti selvitetty.
Continental 4x4 Wiking – Für den Wintereinsatz im Kaukasus mit schwere 4x4-Fahrzeugen.
Re: Kysymyksiä ilmasuojelujoukoista
Talvisodan ilmasuojeluun liittyen kaivelin itsekin joku aika sitten tietoja aiheesta. Aika niukkaa oli, mutta sitten löysin kadetti J. Pajusen pro gradun aiheesta: "SUOMEN ILMAVALVONTA TALVISODASSA. TOIMINTA JA KOKEMUKSET", löytyy http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=2
Alku oli hankalaa ja yhteistyö takerteli, mutta nopeasti opittiin. Hyvää luettavaa asiasta kiinnostuneille. Tässä vielä katkelma Pajusen tarinaa ilmasuojelu-termin vakiintumisesta vuoden 1940 alussa.
Yhteistoiminnan tehostamiseksi sotatoimialueella väestönsuojelun johtaminen siirtyi sotatoimiyhtymien tehtäväksi valtioneuvoston päätöksellä 19.1.1940. Samalla IPE:an perustettiin erillinen Is.toimisto, ja sotatoimiyhtymien esikuntiin sekä kotijoukkojen ja merivoimien esikuntaan perustettiin Is.upseerin tehtävät. Tehtäviin määrätyt Is.upseerit olivat aiemmin VPE:n [=Väestönsuojelupäällikön esikunta] alaisuudessa toimineita upseereita. Virallisesti termi ilmasuojelu lanseerattiin tässä yhteydessä ensimmäisen kerran, ja se korosti väestönsuojelun ja ilmapuolustuksen saumattoman yhteistoiminnan tärkeyttä. Johtosuhteet astuivat voimaan sotatoimialueella helmikuun 1. päivänä. Uudelleenjärjestelyn myötä sotatoimialueelle perustettiin 26 Is.aluetta. IPE määräsi IPAK:siin Is.yhdysupseerin niillä alueilla, joilla väestönsuojelu oli alistettu sotilasjohdolle. Muutamissa kotiseudunkin IPAK:issa toimi helmikuusta alkaen Is.yhdysupseeri. Is.yhdysupseerien tehtävänä oli ilmatilanteen seuraaminen sekä Vss.organisaation ja kohteiden hälyttäminen.
Alku oli hankalaa ja yhteistyö takerteli, mutta nopeasti opittiin. Hyvää luettavaa asiasta kiinnostuneille. Tässä vielä katkelma Pajusen tarinaa ilmasuojelu-termin vakiintumisesta vuoden 1940 alussa.
Yhteistoiminnan tehostamiseksi sotatoimialueella väestönsuojelun johtaminen siirtyi sotatoimiyhtymien tehtäväksi valtioneuvoston päätöksellä 19.1.1940. Samalla IPE:an perustettiin erillinen Is.toimisto, ja sotatoimiyhtymien esikuntiin sekä kotijoukkojen ja merivoimien esikuntaan perustettiin Is.upseerin tehtävät. Tehtäviin määrätyt Is.upseerit olivat aiemmin VPE:n [=Väestönsuojelupäällikön esikunta] alaisuudessa toimineita upseereita. Virallisesti termi ilmasuojelu lanseerattiin tässä yhteydessä ensimmäisen kerran, ja se korosti väestönsuojelun ja ilmapuolustuksen saumattoman yhteistoiminnan tärkeyttä. Johtosuhteet astuivat voimaan sotatoimialueella helmikuun 1. päivänä. Uudelleenjärjestelyn myötä sotatoimialueelle perustettiin 26 Is.aluetta. IPE määräsi IPAK:siin Is.yhdysupseerin niillä alueilla, joilla väestönsuojelu oli alistettu sotilasjohdolle. Muutamissa kotiseudunkin IPAK:issa toimi helmikuusta alkaen Is.yhdysupseeri. Is.yhdysupseerien tehtävänä oli ilmatilanteen seuraaminen sekä Vss.organisaation ja kohteiden hälyttäminen.