Kauhun aika - Neljä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918****

[Haudankaivaja]

Yksityiskohta Länkipohjan taistelusta 16.3.1918

"Wilkman ei antanut lapualaisten perääntyä ja jatkaa hyökkäystä seuraavana päivänä, vaikka komppanianpäällikkö Matti Laurila ehdotti sitä. Kohta kaatuivat peräjälkeen Laurilat, ensin poika ja sitten 62-vuotias isä, ja lapualaisten eteneminen pysähtyi kokonaan. Kerrotaan, että Laurilat ampui 38-vuotias jämsäläinen konekiväärimies "Valkaman Kalle" eli Kalle Kustaa Nieminen, Könkkölän torppari. Nieminen itsekin kohtasi matkansa pään vielä samana päivänä. Kun hänen jäämistönsä huutokauppa myöhemmin järjestettiin, oli siellä myytävänä myös hänen pomppansa, jossa oli luodinreikä."

Tämä (Könkkölän torppari) oli sikäli harvinaislaatuinen punakaartilainen, että hänellä oli uskonnollinen vakaumus. Hänen taskustaan löydettiin seuraavanlainen kirjoitettu viesti: "Jos Jumala suo, että kaadun taistelussa, pyydän siitä ilmoittamaan kotiini (.....) sillä haluaisin tulla haudatuksi oman seurakunnan hautausmaahan." Eräs valkoisen kaartin upseeri päätti, että kuolevan viimeistä toivomusta on noudatettava. Niemisen veli sai kyyditä ruumiin Jämsään. Papit siellä yrittivät kuulemma estellä punakaartilaisen hautaamista, mutta leski oli tomera ja vainaja sai "likipitäen kunniallisen hautauksen" yksityishautaan.

Matti Laurilan muistomerkki on tarkasti hänen kaatumispaikallaan aivan Jyväskylä - Tampere -tien vieressä. Paikka on Jyväskylästä päin Tampereelle tultaessa juuri ennen Länkipohjan liittymää oikealla puolella tietä noin 50 metrin päässä tiestä. Muistomerkin kohdalla on tienviitta, jossa mainitaan Matti Laurilan nimi.

[smokeball]

Luin kirjan joitakin vuosia sitten suurella mielenkiinnolla. Ympäristöään terrorisoineet henkilöt olivat lähinnä mielenvikaisia, juoppohulluja ja ehdottomasti koppiin laitettavia. Neljä pointsia täältäkin.

[Canet]

Luettu on. Jäi kyllä aika sekavat tunteet - kaikenlaisia tyyppejä sitä pääsi pinnalle..
Kirjoittaja väitti ettei Jämsän seuduilla vieläkään (siis kirjoittamisen aikoihin) voinut puhua näistä asioista. Tiedä sitten..entäs tänäpäivänä?

[Haudankaivaja]

Puhehalukkuus riippui vielä noin 30-vuotta sitten täysin keskustelijoiden taustoista. Nehän taitaakin olla jo pääsääntöisesti kaikki haudassa, ketkä tuon ajan ja nuo tapahtumat on omin silmin nähneet. Jämsässähän säilytetään muuten vieläkin kirkon kellotapulissa ne vainajat, ketkä haudataan kirkon viereen ns. "vanhalle hautausmaalle".

Muistan hyvin ollessani 1960-luvun puolivälissä yksissä hautajaisissa, kun saattoväen joukossa ollut yksi punaisen puolen veteraani rupesi hakemaan kellotapulin ovista luodinreikiä. Siinä mielessä hänen hakemiselleen oli kyllä totuuspohjaakin, että sen jälkeen kun uhrien ampuminen kellotapulin sisällä kivisiä seiniä vasten kävi jo ampujillekin hengenvaaralliseksi hommaksi rajusti kimpoilevien luotien takia, siirryttiin ampumaan heitä kellotapulin jyhkeitä puuovia vasten.

Tämäkin homma piti kuulemma lopettaa, kun ovet alkoivat muistuttaa reikäjuustoa. Ovet on jossain vaiheessa rakennettu uudelleen, koska ainakaan allekirjoittanut ei ole oman muistinsa mukaan 1950-luvun lopulta lähtien nähnyt niissä mitään luodinreikiä. Sen jälkeen ammuttavat vietiin yöllä suoraan haudan reunalle ja useasti vahvassa humalatilassa olleet teloittajat surmasivat heidät miten milloinkin. Ainakin yksi teloitettava oli jälkipolville säilyneiden kertomusten mukaan päässyt karkuun humalaisilta teloittajiltaan juoksemalla "mutkille karkuun", kun oltiin marssimassa montun reunalle teloitettavaksi.

Koska paikkakunnalla ei tapahtunut punaisten tekemiä teloituksia ainuttakaan, niin puhehaluttomuus koski (silloin kun vielä 1918 ajan aikalaisia eli) lähinnä näitä sukuja, joiden nimet vilahtelevat valkoisen puolen teloittajissa. Ja sekin päti vaan todella iäkkäisiin ihmisiin. Ei näitä "teloittajasukujen" jälkipolvia minunkaan nuoruudessani edes koulussakaan kiusattu mitenkään, koska mehän oltiin synnytty jo lähes 40-vuotta näiden tapahtumien jälkeen ja katsottiin nuo tapahtumat meille jo niin kaukaisiksi ja vieraiksi, että kaikenlaiset muut poikien kommervenkit oli vaan enemmänkin mielessä.

Kun kirjoittaa googleen Jalmari Saari ja Johannes From tulee Wikipediasta kyllä juurikin samanlaiset kertomukset näistä herroista, mitä paikkakunnalla on koko minunkin ikäni näistä tapahtumista kerrottu. Jopa Saaren Jallun erikoinen kuolema taitaa olla mennyt juurikin noin, mitä Wikipedia kirjoittaa. Ikinä en ole kuullut paikkakunnalla pienintäkään vihjausta siitä, että se olisi ollut yhtään mikään muu, kuin pelkkä onnettomuus. Jalluhan oli vielä hetken aikaa elossa, kun hänet oli saatu pelastettua viljankuivausriihen hirsiseinän ja kivimuurin välisestä ahtaasta rakosesta. Ei ollut ketään syyttänyt tapahtuneesta... oli vaan kuulemma kironnut, että laittakaa nyt ainakin tuo suojeluskunnan hattu hänen päähänsä, ennenkuin lähdette häntä kylälle (matkaa noin 1 km.) viemään...

[igorrock]

Kun lukee tuota Kaarlo Isomäen tarinaa niin tulee väistämättä mieleen isäni isä joka pääsi pakenemaan Lahden vankileiriltä kun teloituskomppania suoritti työnsä hieman huonosti ts. ampui ukolle vain "jakauksen".

Hänkin piileskeli aikansa metsissä ja kulkeutui yhdessä toisen karkurin kanssa pohjoiseen keskisuomeen jossa pääsi väärällä nimellä jollekin sikäläiselle nimismiehelle rengiksi.

Aikanaan, kun "pöly oli laskeutunut", ukko sitten otti takaisin oman nimensä.

[wikke]

Yksityiskohta Länkipohjan taistelusta 16.3.1918

"Wilkman ei antanut lapualaisten perääntyä ja jatkaa hyökkäystä seuraavana päivänä, vaikka komppanianpäällikkö Matti Laurila ehdotti sitä.

"Saadessaan 15 p:n iltana ylipäällikön lopullisen hyökkäyskäskyn eversti Wilkman oli siis jo ryhtynyt kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin heittäytyäkseen 16 p:n aamuna punaisten Länkipohjan-osaston kimppuun."

"Lopen väsyneet talonpoikaissotilaat pitivät tilannetta toivottomana ja pyysivät jo saada siksi päiväksi lopettaa taistelun jatkaakseen sitä huomenissa. Komppanianpäällikkö Matti Laurila välitti pyynnön ryhmän komentajalle eversti Wilkmanille. Taistelun keskeyttäminen ei voinut tietenkään tulla kysymykseenkään, ja Wilkman ryhtyi nyt selittämään Laurilalle asiaa - komenteleminen ei olisi rahtuakaan tehonnut särmikkääseen talonpoikaispäällikköön. Eversti huomautti, että koko hyökkäysliikkeen onnistuminen riippuu olennaisesti siitä, miten nopeasti Jämsän ryhmän onnistuu suorittaa tehtävänsä. Taistelun keskeyttäminen tulisi merkitsemään pitkää viivytystä, ehkäpä täydellistä epäonnistumistakin, sillä huomiseen mennessä vihollinen ehtisi saada huomattavia apuvoimia Tampereelta. Vihollisen vastarinta täytyi nyt saada yhteen menoon nujerretuksi. Omia voimia oli vielä yksi pataljoona reservissä - sen eversti lupasi heitää taisteluun Lapuan pataljoonan avuksi. >> Laurila käsitti tilanteen>>"

Hannula- Suomen vapaussodan historia 1934 Werner Söderström oy

[Ned Flanders]

Suositeltavaa luettavaa, samoin ++++.