Stahl kertoo, kuinka Nurmoilassa syötiin iltapalana punajuuria ja näkkileipää. Samassa pöydässä olisi istunut kenraaleista lähtien nauttimassa gourmetateriaa.
Seuraavaksi olaan Banakissa ja hyökkäyksessä saattueen PQ18 kimppuun.
Suomentaja on jättänyt pois taistelut Englannista ja Etelä-Euroopasta, joten kirja hieman yli 200 sivullaan tuntuu jotenkin torsolta, mutta ihan lukukelpoinen paketti kuitenkin.
Stahlin vaellus vihollislinjojen takaa Vienan Karjalasta omille linjoille on mielenkiintoinen tarina sekin. Hän joutui rämpimään läpimärkänä ilman muonaa päiväkausia laajassa erämaassa, jossa sankat hyttysparvet olivat riesana. Hän sai ammuttua nälkäänsä oravan, jonka söi raakana. Huomioitava suoritus metsään tottumattomalta saksalaiselta.
Sodan lopulla Stahl pääsi KG200, jossa kalustona oli sotasaaliskoneet mm. B17 koneita. Kirja loppuu siihen kun Stahl saa tiedon siirrosta KG200:n palvelukseen.
