Pe-2

[Mangrove]

Tilastoja Ilmavoimien henkilöstöstä ja kalustosta jatkosodan sekä talvisodan ajalta. II osa. Koonnut ylivääpeli M. Malikainen v. 1957 - 1958. Ilmasotakoulun kirjasto.

PE-koneen ominaisuudet sekä käyttö- ja puolustusmahdollisuudet.

PE-2 (PB-100) on kolmipaikkainen syöksy- ja vaakapommituskone.
Aseistus:

Ohjaaja: 1 karkea kal.
kk. Berezina 12,7 mm (150 patr.)
1 skass 7,62 (500 patr.)
Tähystäjä: 1 skass 7,62 (750 patr.)
Kk.ampuja: 1 Berezina 12,7 mm (200 patr.)
Pommikuorma: max 1000 kg norm. 600 kg.
Nopeus: max.nop. n. 510 km/t. 5200 m:ssä
max.nop. 440 km/t. 400 m:ssä
(Venäl. tietojen mukaan 540-460 km/t)
Matkanopeus: n. 400 km/t.
Käytännöllinen lakikorkeus: 7500 m.
Nousuaika: 5000 m:iin n. 11’.
Liukunopeus: 230 – 250 km/t.
Laskunopeus: (Laskusiivekkeillä 160 km/t.)
Rullausmatka: n. 600 m. ilman jarruja.
450 m jarruja käyttäen
Irtautumisnopeus: 170 km/t (Laskusiivekkeet n. 20° auki)
Kiitomatka max lentopainolla (8500 kg) on 460 m ja norm. lentopainolla (7550 kg) 370 m (Laskusiivekkeet 20° auki).
Starttimatka norm. lentopainolla 20 m:iin 840 m ja max lentopainolla 1200 m. Max.nop. syöksyssä syöksyjärrut auki 550-600 km/t.
Toimintasäde norm. nopeudella 400 km/t 600 km. Lentoaika 3 t. (Bens. 1500 litr.) Käytetyillä moottoreilla kulutus suurempi ja max. lentoaika 2 t. 30’.
Moottorit: 2 kpl M-105 R (1050 hv 4000 m:ssä. M-105 R on kehitetty heikompitehoisesta tyypistä lisäämättä lujuutta. Tästä syystä moottorien toiminta epävarmaa.

Lento-ominaisuudet: PE:n lento-ominaisuudet ovat hyvät. Kone on helppo ohjata. Laitteet ovat hyvin keskitetyt ja ovat siten helposti käsiteltävissä (sähköistetty toiminta). Kone on erittäin herkkä sivuperäsimestään ja saattaa tehdä ”älyttömän” sen virheellisestä käytöstä. Syöksyssä kone ”ui” vakavasti ja on siivekkeillä hyvin ohjattavissa. Konetta on vaikea stabilisoida flettnereillä. Se pyrkii yleensä makaamaan ja kampeamaan. Tästä syystä on mittarilento vaikeaa. Lisäksi on koneella ominaisuus itsestään lisätä aloitettua liikesuuntaa. Jos esim. nokka nousee, tulee kone pyrstöpainoiseksi (päinvastoin kuin yleensä on laita). Tämä lisää vielä mittarilennon vaikeutta.

Lasku on helppo suorittaa, mutta vaatii suurta tarkkuutta ja pomppii kovasti pienestäkin ”sakasta” tai pyörille tulosta. Kone vaatii erittäin tasaisen kentän starttia ja laskua varten (Laskuteline hiukan ”ylijoustava”).

Kone pysyy myös yhdellä moottorilla ilmassa ottaen korkeuttakin (1 m/sek.), mutta varsinkin kesällä moottori kuumenee voimakkaasti, joten lento yhdellä moottorilla on mahdollista vain lyhyen aikaa. 180°:n kaarrossa kone menettää korkeuttaan 1:llä moottorilla n. 300 – 500 m.

Laskusiivekkeiden ollessa täysin auki ja laskuteline ulkona ei kone ota enää korkeutta, joten päätös laskuliu’un keskeyttämisestä on tehtävä väh. 100 m:ssä.

Näkyväisyys koneesta on erikoisen hyvä. Yhdistetty ohjaamo ja tähystämö on kovin ahdas, mikä suuresti vaikeuttaa varsinkin tähystäjän toimintaa. Siten on esim. tehokas tulitus täh.-kk:lla vaikeaa.

PE:n käyttömahdollisuudet:
1) Syöksypommittajana: sopii hyvin erikoisesti massakäyttöön (esim. venäläisten suorittamat PE-koneitten hyökkäykset Kotkaa vastaan). Yksittäissuorituksina ei syöksypommitus juuri vastaa tarkoitustaan, joten meillä konetta käytetty nykyään 2) korkeavalokuvaukseen ja 3) kaukotiedusteluun. Näihin kone onkin erikoisen sopiva ja on sitä voitu käyttää ilman hävittäjäsuojaa (olosuht. pakosta).

Varjopuolena kuitenkin tulkoon mainituksi pari seikkaa. Ohjaamo ei ole lämmitettävä ja toiseksi toimintasäde suhteellisen pieni (vert. PE-3, jossa lisäksi vielä 500 litran lisäsäiliö).

Puolustusmahdollisuuksista on vähän kokemuksia. Koneen nopeus ei ole riittävä irtautumaan vih.hävittäjistä ja oma aseistus melko heikko (vrt. PE-3,. jossa ohjaajalla 1 20 m:n tykki ja 2 karkeaa kk:ta sekä tähystäjällä kk + kiinteä kevyt kk. pyrstössä). Pilveenveto olisi luonnollisesti parhain väistötapa, mutta toimintahan tapahtuu yleensä kirkkaalla säällä. Pystysyöksy on osoittautunut tehokkaimmaksi irtautumiskeinoksi.

Lopuksi tulkoon mainituksi yleisarvostelu koneesta. Kone on miellyttävä lentää, mutta sen lentosaavutukset eivät vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Jotta näin olisi laita, tulisi koneessa olla väh. 1600 hv:n varmakäyntiset moottorit (vrt. ryssien), lisäbens.säiliö sekä uudet, paremmat radiolaitteet.

Kapteeni J. R a n t a