Tämmöinen ME 262:n kaukainen sukulainen:
http://www.hilavitkutin.com/2010/07/02/ ... suka-mxy7/
Japanilainen suihkukone
Re: Japanilainen suihkukone
Jaha..Nakajima Kikka - jota usein pidetään Me-262:n muunnoksena, onkin vain saman näköinen - sivulta katsottuna, ei suinkaan saman lentolaitteen muunnos.
Jaappanin sotilasasiamies oli nähnyt Me-262:n koelennon vuonna 1944 ja välittänyt tiedon omaan päämajaan. Keisarillinen laivasto vaati Nakajimaa kehittämään samantapaisen koneen käytettäväksi nopeana hävittäjäpommittajana. Speksiin sisältyi mm. vaatimus rakenteen soveltuvuudesta erityistaitoja hallitsemattomien työntekijöiden valmistettavaksi. Siivet haluttiin kokoontaitettaviksi, jotta kone olisi helpompi piilottaa luolaan, tunneliin tms. - laivastohan valmistautui kotisaarteen puolustukseen.
Nakajiman suunnittelijat Kazuo Ohno ja Kenichi Matsumura päätyivät ulkoisesti Me-262:sta muistuttavaan ratkaisuun. Voimalaitteina oli aluksi ajateltu käyttää Tsu-11 - jälkipolttimella varustettua polttomoottoriahdinta (kuten italialaisessa Caproni Campini N.1-koneessa - tässä siis polttomoottori pyörittää turbiinia). Myöhemmissä versioissa tilalle kaavailtiin Ne-10 tai Ne-12, molemmat "oikeita" suihkumoottoreita. Kokeet kuitenkin osoittivat, että nämä voimalaitteet eivät pärjänneet perinteisille polttomoottoreille. Ratkaisuksi tuli saksalaiseen BMW 003-moottoriin perustuva turbojetti. Vaikeuksia kyllä oli, sillä käytettävissä oli vain valokuvia ja halkileikkauspiirustus. Tästä huolimatta moottori - Ishikawajima Ne-20 - saatiin valmiiksi.
Kikka-projekti näytti etenevän kesällä -45, siksi laivaston johto päätti muuttaa koneen käyttötarkoitusta hävittäjäpommittajasta "erikoishyökkäyskoneeksi" - tämä oli hienompi ilmaisu itsemurha-aseille..
Verrattuna Me-262:n Kikka oli selvästi pienempi, siivet ja vakaimet olivat suorat (Me-262 taaksepäin taivutetut). Rungon kolmikulmainen poikkileikkaus ei Kikassa ollut yhtä selvä kuin Me:ssä - tämä johtui pienemmistä polttoainesäiliöistä. Kikan päälaskutelineet olivat A6M Zeron ja nokkateline Yokouka P1Y-pommittajasta.
Ensimmäinen prototyyppi suoritti rullaustestit loppuun 30.6.1945. Seuraavan kuukauden aikana kone purettiin ja siirrettiin Kisarazun laivaston lentotukikohtaan, jossa se koottiin koelentoja varten. Ensilento tapahtui 7.8.1945 komentajakapteeni Susumu Takaokan ollessa pilottina. Kone suoriutui 20 minuutin lennon moitteetta - vain lähtökiito oli ollut odotettua pitempi. Seuraavaa koelentoa varten 11.8. kone varustettiin apuraketeilla. Rakettien suuntaus oli kuitenkin väärä ja lentäjä luuli, etteivät ne olleet syttyneet ja pysäytti varsinaiset moottorit aikoen keskeyttää lähdön. Kone ajautui rakettien voimasta yli kiitoradan loppupään ja vaurioitui. Vaurioita ei ehditty enää korjata - sota loppui.
Tässä vaiheessa toinen prototyyppi oli lähellä valmistumista ja n. 18..25 uutta konetta oli rakenteilla, yksi niistä kaksipaikkainen kouluversio. Muita suunniteltua muunnoksia olisivat olleet tiedusteluversio ja kahdella 30 mm tyyppi 5 -tykillä aseistettu hävittäjä. Myös parannettu voimalaite oli tulossa, Ne-20-Kai tai Ne-120, jonka odotettiin ooevan 20..30% tehokkaampi kuin Ne-20:n.
Sodan jälkeen jenkit veivät yhden Kikan mukanaan kokeisiin. Tämä yksilö on ilmeisesti kasattu useiden keskeneräisten koneiden osista. Tämä kone kuuluu nykyisin USA:n kansallisen ilmailu- ja avaruusmuseon kokoelmiin. Chrysler testasi voimalaitteita - melko salaisesti, koska asia tuli yleiseen tietoon vasta 2005.
Teknisiä tietoja (sulkeissa vertailutieto Me-262, kaikki tiedot Wiki)
Miehistö: 1
Pituus: 8.13 m (10,6 m)
Siipien kärkiväli: 10.00 m (12,6 m)
korkeus: 2.95 m (3,5 m)
Siipipinta-ala: 13.2 m² (21,7 m²)
Tyhjäpaino: 2,300 kg (3,795 kg)
Normaali lentopaino: 3,507 kg (6,473 kg)
Suurin lentoonlähtöpaino: 4,088 kg (7,130 kg)
Voimalaitteet: 2× Ne-20 turbojet, 9.4 kN/kpl ( 2× Junkers Jumo 004 B-1 turbojet, 8.8 kN/kpl) Tätä jäin ihmettelemään - oliko tosiaan noin..
Huippunopeus: 695 km/h (900 km/h)
Toimintamatka: 937 km (1,050 km)
Lakikorkeus: 12,303 m (11,450 m)
Nousunopeus: 387 m/min (1,200 m/min)
Aseet: 4 × 20 mm Ho-5 tykki (4 × 30 mm MK 108 tykki)
Lisäksi 250 tai 500 kg pommi/pommeja.
Nakajimalla oli myös toinen suihkukoneversio, jolla oli oma projektinsa - armeijan ilmavoimille suunniteltu Ki-201, joka oli lähempänä esikuvaansa. Koelentoa oli suunniteltu joulukuulle -45, ilmeisesti protyypin rakentamista ei ehditty aloittaa.
Japanissa oli ryhdytty valmistelemaan myös rakettihävittäjän (Me-163) tuotantoa. Mitsubihi J8M-koneesta piti tulla lisenssiversio alkuperäisestä, mutta kuljetusvaikeuksien vuoksi joudutiin tekemään uudet piirustukset käytettävissä olevista puutteellisista asiakirjoista. Yksi koneyksikkö valmistui ja testattiin sodan kestäessä.
Jaappanin sotilasasiamies oli nähnyt Me-262:n koelennon vuonna 1944 ja välittänyt tiedon omaan päämajaan. Keisarillinen laivasto vaati Nakajimaa kehittämään samantapaisen koneen käytettäväksi nopeana hävittäjäpommittajana. Speksiin sisältyi mm. vaatimus rakenteen soveltuvuudesta erityistaitoja hallitsemattomien työntekijöiden valmistettavaksi. Siivet haluttiin kokoontaitettaviksi, jotta kone olisi helpompi piilottaa luolaan, tunneliin tms. - laivastohan valmistautui kotisaarteen puolustukseen.
Nakajiman suunnittelijat Kazuo Ohno ja Kenichi Matsumura päätyivät ulkoisesti Me-262:sta muistuttavaan ratkaisuun. Voimalaitteina oli aluksi ajateltu käyttää Tsu-11 - jälkipolttimella varustettua polttomoottoriahdinta (kuten italialaisessa Caproni Campini N.1-koneessa - tässä siis polttomoottori pyörittää turbiinia). Myöhemmissä versioissa tilalle kaavailtiin Ne-10 tai Ne-12, molemmat "oikeita" suihkumoottoreita. Kokeet kuitenkin osoittivat, että nämä voimalaitteet eivät pärjänneet perinteisille polttomoottoreille. Ratkaisuksi tuli saksalaiseen BMW 003-moottoriin perustuva turbojetti. Vaikeuksia kyllä oli, sillä käytettävissä oli vain valokuvia ja halkileikkauspiirustus. Tästä huolimatta moottori - Ishikawajima Ne-20 - saatiin valmiiksi.
Kikka-projekti näytti etenevän kesällä -45, siksi laivaston johto päätti muuttaa koneen käyttötarkoitusta hävittäjäpommittajasta "erikoishyökkäyskoneeksi" - tämä oli hienompi ilmaisu itsemurha-aseille..
Verrattuna Me-262:n Kikka oli selvästi pienempi, siivet ja vakaimet olivat suorat (Me-262 taaksepäin taivutetut). Rungon kolmikulmainen poikkileikkaus ei Kikassa ollut yhtä selvä kuin Me:ssä - tämä johtui pienemmistä polttoainesäiliöistä. Kikan päälaskutelineet olivat A6M Zeron ja nokkateline Yokouka P1Y-pommittajasta.
Ensimmäinen prototyyppi suoritti rullaustestit loppuun 30.6.1945. Seuraavan kuukauden aikana kone purettiin ja siirrettiin Kisarazun laivaston lentotukikohtaan, jossa se koottiin koelentoja varten. Ensilento tapahtui 7.8.1945 komentajakapteeni Susumu Takaokan ollessa pilottina. Kone suoriutui 20 minuutin lennon moitteetta - vain lähtökiito oli ollut odotettua pitempi. Seuraavaa koelentoa varten 11.8. kone varustettiin apuraketeilla. Rakettien suuntaus oli kuitenkin väärä ja lentäjä luuli, etteivät ne olleet syttyneet ja pysäytti varsinaiset moottorit aikoen keskeyttää lähdön. Kone ajautui rakettien voimasta yli kiitoradan loppupään ja vaurioitui. Vaurioita ei ehditty enää korjata - sota loppui.
Tässä vaiheessa toinen prototyyppi oli lähellä valmistumista ja n. 18..25 uutta konetta oli rakenteilla, yksi niistä kaksipaikkainen kouluversio. Muita suunniteltua muunnoksia olisivat olleet tiedusteluversio ja kahdella 30 mm tyyppi 5 -tykillä aseistettu hävittäjä. Myös parannettu voimalaite oli tulossa, Ne-20-Kai tai Ne-120, jonka odotettiin ooevan 20..30% tehokkaampi kuin Ne-20:n.
Sodan jälkeen jenkit veivät yhden Kikan mukanaan kokeisiin. Tämä yksilö on ilmeisesti kasattu useiden keskeneräisten koneiden osista. Tämä kone kuuluu nykyisin USA:n kansallisen ilmailu- ja avaruusmuseon kokoelmiin. Chrysler testasi voimalaitteita - melko salaisesti, koska asia tuli yleiseen tietoon vasta 2005.
Teknisiä tietoja (sulkeissa vertailutieto Me-262, kaikki tiedot Wiki)
Miehistö: 1
Pituus: 8.13 m (10,6 m)
Siipien kärkiväli: 10.00 m (12,6 m)
korkeus: 2.95 m (3,5 m)
Siipipinta-ala: 13.2 m² (21,7 m²)
Tyhjäpaino: 2,300 kg (3,795 kg)
Normaali lentopaino: 3,507 kg (6,473 kg)
Suurin lentoonlähtöpaino: 4,088 kg (7,130 kg)
Voimalaitteet: 2× Ne-20 turbojet, 9.4 kN/kpl ( 2× Junkers Jumo 004 B-1 turbojet, 8.8 kN/kpl) Tätä jäin ihmettelemään - oliko tosiaan noin..
Huippunopeus: 695 km/h (900 km/h)
Toimintamatka: 937 km (1,050 km)
Lakikorkeus: 12,303 m (11,450 m)
Nousunopeus: 387 m/min (1,200 m/min)
Aseet: 4 × 20 mm Ho-5 tykki (4 × 30 mm MK 108 tykki)
Lisäksi 250 tai 500 kg pommi/pommeja.
Nakajimalla oli myös toinen suihkukoneversio, jolla oli oma projektinsa - armeijan ilmavoimille suunniteltu Ki-201, joka oli lähempänä esikuvaansa. Koelentoa oli suunniteltu joulukuulle -45, ilmeisesti protyypin rakentamista ei ehditty aloittaa.
Japanissa oli ryhdytty valmistelemaan myös rakettihävittäjän (Me-163) tuotantoa. Mitsubihi J8M-koneesta piti tulla lisenssiversio alkuperäisestä, mutta kuljetusvaikeuksien vuoksi joudutiin tekemään uudet piirustukset käytettävissä olevista puutteellisista asiakirjoista. Yksi koneyksikkö valmistui ja testattiin sodan kestäessä.