Suomalaisten erilaisista taistelutavoista
Posted: Wed Feb 04, 2009 22:04
Magnus, O. 1555 / 2002. Suomalaiset pohjoisten kansojen historiassa osa 1. Amanita, Helsinki.
Yhdestoista kirja. Kolmastoista luku. Suomalaisten erilaisista taistelutavoista
Finnit eli Pohjolan suomalaiset kansat ovat tavattoman villejä. Sen takia heitä on kuninkaallisessa asetuksessa kielletty ankaran rangaistuksen uhalla käyttämästä toistensa tuhoksi taisteluaseita kuten piikkeä, nuolia, keihäitä, miekkoja tai pitkiä tikareita. Sen sijaan sallitaan ehdottomasti käyttää kirveitä ja piiluja rauhanomaisiin tarkoituksiin; niillä he rakentavatkin erinomaisia rakennuksia. Ei sovi kuitenkaan kieltää, etteikö heillä olisi puolustusaseita. Niillä he tarpeen tullen torjuvat ryöstönhaluiset moskoviitit, jotka asuvat aivan liian lähellä heidän rajojaan.
Ensimmäisen hyökkäyksen kohtaamiseen ja torjumiseen käyttävät sauvalinkoja; jos taistelu sitten syntyy aivan lähellä, he puolustautuvat vöihinsä sitomillaan linkokivillä. He ovat hyvin väkivahvoja ja taitavia lingolla ampujia eivätkä koskaan erehdy maalista. Heillä on myös pitkiä honkapuisia keihäitä, jotka ovat saaneet kuivua auringossa ja joiden kärjissä on teräviä piikkejä tai otia. Tälläisin asein varustautuneet miehet lähetetään ensimmäisinä lyömään kevyet ratsut tai jalkamiehet.
Jotkut käyttävät hyväksi eräänlaisia metsästyksessä tuttuja verkkoja. Yhteenotossa vihollisen kanssa näitä heitetään vastustajan pään yli kuin silmukoita ja hevonen tai mies vedetään nurin. Jos käytettävissä ei ole rauta- tai lyijykuulia tai rautaketjuja, jotkut käyttävät neljän kyynärän mittaiseen köyteen sidottuja nyrkinkokoisia kiviä; köydet on puolestaan sidottu keppiin. Nämä varusteet kiedotaan ratsastajien käsivarsiin tai hevosen jalkoihin, jotka ovat köydestä vetäisemällä helposti saatavilla. Suomalaisilla on suurta apua myös suurista, vihaisista koiristaan, joita moskoviittien hevoset pelkäävät yhtä paljon kuin persialaiset hevoset kameleita. Näillä koirilla on tapana - niin kuin ne on opetettu - hypätä ylöspäin ja purra hevosta turpaan; tästä ne pelästyvät niin, että ne nousevat takajaloilleen ja heittävät ratsastajan selästään. Hänet tapetaan heti tai otetaan vangiksi.
Neljästoista luku. Lisää tämän kansan aseista ja suojelukeinoista
Suomalaiset käyttävät taistelussa suojanaan hylkeennahkaista varustusta, joka on peitattu kalkilla, tai hirvennahkaista varustusta, johon on jätetty karva jäljelle. Talvisilla sotaretkillä he valelevat sen vedellä. Vesi muodostaa karvaiselle ulkopuolelle jääkuoren, joka ei sula soturin hiestä.
Jotkut käyttävät kypärää, jotka on valmistettu joidenkin eläimien, kuten hirven, poron (josta puhutaan enemmän edempänä eläimiä käsittelevissä kirjoissa) tai naudan sorkista; nämä nidotaan yhteen niin taitavasti, että ne toimivat kalansuomujen tavoin. Toiset käyttävät samaan tarkoitukseen joidenkin lintujen höyheniä, jotka sidotaan huolellisesti yhteen sisäpuolelta rautalangalla. Jotkut taas käyttävät paksusta nahasta valmistettua kypärää. Ne on peitattu kalkilla ja jännitetty kosteina päänmuotoisen puukehikon yli. Sitten niiden on annettu kuivua raikkaassa ilmassa. Nämä kypärät antavat päälle oivallisen suojan. Jotta ne eivät pehmenisi pään lämmetessä, ne vuorataan sisäpuolelta kosteutta sietävällä haavankuorella. [...]
Yhdestoista kirja. Kolmastoista luku. Suomalaisten erilaisista taistelutavoista
Finnit eli Pohjolan suomalaiset kansat ovat tavattoman villejä. Sen takia heitä on kuninkaallisessa asetuksessa kielletty ankaran rangaistuksen uhalla käyttämästä toistensa tuhoksi taisteluaseita kuten piikkeä, nuolia, keihäitä, miekkoja tai pitkiä tikareita. Sen sijaan sallitaan ehdottomasti käyttää kirveitä ja piiluja rauhanomaisiin tarkoituksiin; niillä he rakentavatkin erinomaisia rakennuksia. Ei sovi kuitenkaan kieltää, etteikö heillä olisi puolustusaseita. Niillä he tarpeen tullen torjuvat ryöstönhaluiset moskoviitit, jotka asuvat aivan liian lähellä heidän rajojaan.
Ensimmäisen hyökkäyksen kohtaamiseen ja torjumiseen käyttävät sauvalinkoja; jos taistelu sitten syntyy aivan lähellä, he puolustautuvat vöihinsä sitomillaan linkokivillä. He ovat hyvin väkivahvoja ja taitavia lingolla ampujia eivätkä koskaan erehdy maalista. Heillä on myös pitkiä honkapuisia keihäitä, jotka ovat saaneet kuivua auringossa ja joiden kärjissä on teräviä piikkejä tai otia. Tälläisin asein varustautuneet miehet lähetetään ensimmäisinä lyömään kevyet ratsut tai jalkamiehet.
Jotkut käyttävät hyväksi eräänlaisia metsästyksessä tuttuja verkkoja. Yhteenotossa vihollisen kanssa näitä heitetään vastustajan pään yli kuin silmukoita ja hevonen tai mies vedetään nurin. Jos käytettävissä ei ole rauta- tai lyijykuulia tai rautaketjuja, jotkut käyttävät neljän kyynärän mittaiseen köyteen sidottuja nyrkinkokoisia kiviä; köydet on puolestaan sidottu keppiin. Nämä varusteet kiedotaan ratsastajien käsivarsiin tai hevosen jalkoihin, jotka ovat köydestä vetäisemällä helposti saatavilla. Suomalaisilla on suurta apua myös suurista, vihaisista koiristaan, joita moskoviittien hevoset pelkäävät yhtä paljon kuin persialaiset hevoset kameleita. Näillä koirilla on tapana - niin kuin ne on opetettu - hypätä ylöspäin ja purra hevosta turpaan; tästä ne pelästyvät niin, että ne nousevat takajaloilleen ja heittävät ratsastajan selästään. Hänet tapetaan heti tai otetaan vangiksi.
Neljästoista luku. Lisää tämän kansan aseista ja suojelukeinoista
Suomalaiset käyttävät taistelussa suojanaan hylkeennahkaista varustusta, joka on peitattu kalkilla, tai hirvennahkaista varustusta, johon on jätetty karva jäljelle. Talvisilla sotaretkillä he valelevat sen vedellä. Vesi muodostaa karvaiselle ulkopuolelle jääkuoren, joka ei sula soturin hiestä.
Jotkut käyttävät kypärää, jotka on valmistettu joidenkin eläimien, kuten hirven, poron (josta puhutaan enemmän edempänä eläimiä käsittelevissä kirjoissa) tai naudan sorkista; nämä nidotaan yhteen niin taitavasti, että ne toimivat kalansuomujen tavoin. Toiset käyttävät samaan tarkoitukseen joidenkin lintujen höyheniä, jotka sidotaan huolellisesti yhteen sisäpuolelta rautalangalla. Jotkut taas käyttävät paksusta nahasta valmistettua kypärää. Ne on peitattu kalkilla ja jännitetty kosteina päänmuotoisen puukehikon yli. Sitten niiden on annettu kuivua raikkaassa ilmassa. Nämä kypärät antavat päälle oivallisen suojan. Jotta ne eivät pehmenisi pään lämmetessä, ne vuorataan sisäpuolelta kosteutta sietävällä haavankuorella. [...]
