Huonoa tuuria hiihtokilpailuissa, onko tosijuttu?

[honkajoki]

Arto Paasilinna on kirjoittanut vähemmän fiktiivisen kirjan "Hankien tarinoita. Suomalaisen hiihdon monituhatvuotinen historia" (Tietosanoma 1998). Kaikin puolin kauniisti kirjoitettua hiihdon historiaa. Kirjassa on yksi tarina, joka on painanut mieltäni jo kauan. Kirjan sivulla 73 Arto kirjoittaa:

"Kerrotaan eräästä rykmentinhiihdosta, johon otti osaa kymmeniä mestaruudesta haaveilevia sotilaita. Matka oli kaiketi 30 km, ja miehiä lähetettiin ladulle totuttuun tapaan minuutin välein. Kun koko joukko oli saatu matkaan, upseerit ja muu joutoväki siirtyivät maalialueelle odottamaan loppuaikoja ja onnittelemaan voittajia. Vaikka keli oli hyvä, ei kilpailijoita alkanut kuulua maaliin. Odoteltiin ja ihmeteltiin. Ei ketään, kello kävi. Kilpaladulle lähetettiin konepistoolein aseistettuja tiedustelijoita, jotka törmäsivät venäläiseen "ylimääräiseen väliaika-asemaan": pikakivääreillä aseistatunut venäläispartio oli minuutin välein ampunut hengiltä suomalaiset hikiset korpisoturit, jotka olivat lasketelleet väijytykseen voitontahtoisina mutta aseettomina. Ladulla makasi aikamoinen ruumisröykkiö. Venäläisten partio tuhottiin ja kilpailut keskeytettiin siltä päivältä."

Minullakin on aika laaja sotien historian lähdekirjallisuus, eikä missään ole mainittu näin huonosti menneestä hiihtokilpailusta.
Tietäisikö joku palstalainen, onko tämä totta vaiko sittenkin vain loistavan kirjailija Arton mielikuvituksen tuotetta?

t. Honkajoki