Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

On jotenkin jäänyt vähäiselle huomiolle kirjallisuudessa ja tv:ssä.

http://tv2.yle.fi/juttuarkisto/paivitta ... en-mieheen

Lauri Immonen on kirjoittanut kaksi TODELLA hyvää kirjaa Koirinojanlahden saarten taisteluista.Suosittelen lukemaan.
-Kaksi tykkiä. WSOY 1966
-Unohdettujen rintama. WSOY 1967. (Kirjassa kerrotaan kyseinen Petäjäsaaren viimeinen taistelu 6.3.-40)

Myös Erkki Airas on kirjoittanut hyvän kirjan talvisodan Laatokan koillisrannan taisteluista.
-Pitkänrannan miehet. Kirjayhtymä 1983.

Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa nro. 26 (2007) on aiheesta tällainen juttu: Eeva Tammi: Petäjäsaari 6.3.1940 – talvisodan suurimmat tappiot.

Nuo Laatokan koillisnurkan taistelut tahtovat kyllä jäädä unhoon. Ilmankos Lauri Immonen aikanaan antoikin mainiolle kirjalleen nimen "Unohdettujen rintama."

Aiemmin tässä juttuketjussa olleiden lisäksi ainakin - Lakio, Leevi: "Eivät kaikki juosseet" Helsinki, Tammi, 1996

Turun Sanomissa oli 6.3. aiheesta artikkeli. Mukana saaresta v 1944 otettu valokuva. Talvisodan aikaisia kuvia tuskin onkaan.

Saaristotaistelut jäävät kyllä helposti unohduksiin. Kohteisiin pääsy kun on vaikeahkoa tai "turhan" aikaavievää. Tietääkseni harvalla sotahistoriallisella matkalla käydään edes Lunkulansaaressa, jonne sentään on tieyhteys. Siihen nähden on sitten ymmärrettävää, että sellaiset kohteet kuin Koivistonsaaret, mainitut Pitkärannan edustan saaret, Mantsinsaari, Rahmansaari ja Markatsimansaari tai Äänisen Limosaari jäävät huomiotta.

Aivan, näitä vähemmän kirjoitettuja taistelupaikkoja olisi pitkä lista.
Monelle Talvisotaa käytiin vain Viipurissa, Summassa, Taipaleella, Kollaalla ja Raatteen tiellä.

Petäjäsaaren murheen päivää on toki muistettu ainakin Rantasalmella.

Tykkimies-killan jäsenet on pitänyt aika matalaa profiilia tuosta sunnuntai-illan dokumenttielokuvasta, vai valmistautuuko ne vaan arvostelemaan, toivottavasti ei.

Valmiilla retkillä on usein liian tiukka aikataulu ja samat kuviot.
Täytyy vaan pitää pitkä viisumi ajantasalla, jos ilmaantuu niille harvinaisemmille seuduille menijöitä.

Saaristotaistelut olivat aina raskaita ja häviölle jääneiden tappiot lähes täydellisiä, kun vetäytymistietä ei ollut.Autio lumilakeus ei noissakaan taisteluissa tarjonnut kovin kummoista vetäytymisreittiä,kun oma tykistö ei pystynyt suojaamaan mitenkään!

on muuten melkoisen kova tappio tuollainen yhdelle pitäjälle....rantasalmikaan kun ei mikään valtavan iso kylä ole.

Muutama päivä sitten oli Savon Sanomissa kirjoitus kyseisestä aiheesta. Rantasalmella on koskettaneet nuo tapahtumat melkein jokaista kotia jollakin tavalla. Sodan jälkeen lapsena vielä ollut mieskin muistaa, kuinka Petäjäsaari nimellä oli jotenkin erityinen merkitys puheissa.

Vasta Jatkosodan aikaan taisivat "viisaat armeijan herrat" saada loistavan AHAA-elämyksen tuon asian tiimoilta. Otsalohkossa syttyi nerokas oivallus, että eipäs laitetakaan kaikkia saman kylän miehiä samaan joukkoon, niin ei tule sitten tosi pahan paikan tullen "täyttä kylällistä" leskiä yhdellä kertaa. Kyllä Suomen armeijan herrakin oppii, kunhan sitä ensin vähän kovalla kädellä (ja järkyttävillä tappioilla) kouluttaa...

Aivan, ei laitettu ainakaan samaan komppaniaan kylittäin, eikä pitäjän tarkkuudella.
Tosin monesta talvisotakomppaniasta ei ollut kuin muisto jäljellä.

Tuon Petäjäsaaren taistelun lisämurhe oli vielä ettei vainajia saatu kuin osittain haettua pois ja sankarihautoihin.
Niitähän etsittiin sitten -41 loppukesällä, mutta taisvatten olla Laatokan pohjassa.
Kaatuneitten lista on aika lohdutonta luettavaa, eikä pelkästään Rantasalmen, vaan myös Nilsiän kohdalla.

EIvät tainneet ruskisoldaatit kelpuuttaa vankeja.
Kyllä tollasesta vajaasta 100 hengestä sentään joku jää haavoittuneenakin maastoon.

Aluejärjestelmän huonojapuolia!Hyviä oli sitten se ,että porukka tunsi toisensa jo etukäteen!

jaska wrote:Aluejärjestelmän huonojapuolia!Hyviä oli sitten se ,että porukka tunsi toisensa jo etukäteen!

Tunteehan porukka toisensä nykyjärjestelmässäkin, kun intissä E- ja J-kaudet sekä kertaukset vedetään SA-kokoonpanossa.

sniperi wrote:EIvät tainneet ruskisoldaatit kelpuuttaa vankeja.
Kyllä tollasesta vajaasta 100 hengestä sentään joku jää haavoittuneenakin maastoon.

Tuli luettua tuo Unohdettujen Rintama viime vuonna ja kirjoitettua siitä vähän muistiinpanoja sille varalle että jos kirjoittaisi jotain aiheesta omille webbisivuille. Muistiinpanojeni mukaan kirja mainitsee kai viisi Petäjäsaaresta 6.3.1940 hengissä sotavangiksi jäänyttä. Suurin osa haavoittuneista yritti ilmeisesti pois saaresta, mutta itänaapurin konekiväärien ja suorasuuntaustykkien ristitulen sekä päällä pyörivien lentokoneiden jahtaamina hyvin harva selvisi avoimen jään yli elossa. Mainitaan myös että tulitus romautti myös kallion haavoittuneiden suojapaikkana käytetyn teltan päälle. Kyseiset viisi eloon jäänyttä olivat todenneet ettei jään yli pääse elossa päivän valossa, joten olivat jääneet rannan lähelle näyttelemään kuollutta ja odottamaan iltaa - mutta itänaapuri tarkistikin kaikki löytämänsä ruumiit samantien. Suurimmillaan saaren päällä oli samanaikaisesti laskettu 94 pommikonetta ja 34 hävittäjää, sinne ampuvia suorasuuntaustykkejä oli arvioitu olleen 150 - 200 ja itänaapurin kenttätykistön arveltiin ampuneen sinne kyseisenä päivänä n. 100.000 kranaattia. Kirjan arvion mukaan suomalaisten joukkojen vahvuus Petäjäsaaressa aamulla 6.3. oli 4 + 31 + 187, omaa tulitukea oli alueella 20 tykkiä joista 5 olisi kuulunut museoon.

JTV wrote: Tuli luettua tuo Unohdettujen Rintama viime vuonna ...

"Unohdettujen rintamasta" näkyy tulleen uusi painos myyntiin. Kirjassa Eeva Tammen esipuhe.