Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Talvisodan lopulla hallituksen väitetään (Ryti, Tanner ja Paasikivi) pohtineen evakkojen palauttamista luovutettaville alueille. Ilmeisesti usko Saksan avulla alueiden takaisin saamisesta oli kova. Paasikiven käydessä Moskovassa 21.3.1940 hänen oli käsketty sopia evakkojen palauttamisesta kotiseuduilleen, mutta Stalin kielsi asian, koska Suomen viranomaiset oli heidät pakolla vieneet, niin asia ei koske enään Neuvostoliittoa. Tanner oli 12.3.1940 hallituksen kokouksessa ilmoittanut, ettei ole tarvetta pakottaa ketään muuttamaan tynkäsuomeen, vaan jokainen luovutetulla alueella saa päättää kummassa maassa haluaa asua.
Aikas kovaa tekstiä! Että Miehet jotka saivat Kyösti Kallion sanoin Suomen aseettomaan tilaan, niin olisivat olleet valmiit pistämään omia kansalaisia Neuvostoliittoon.

Heps, olisiko liian voimakas ilmaus "palauttamista" olen itsekkin joskus kuullut, että keskustelua Suomi ja neuvostoliitto on käynyt mahdollisesta asukkaiden paluusta menettämilleen alueille, jos ihmiset näin omasta tahdostaan halusivat, en ainakaan ole koskaan kuullut että valtionjohto olisi suunnitellut pakkosiirtämistä.

Tuskin kovin moni olisi sinne halunnut muutta ainakaan ennen vuotta -53 ! Joskin joidenkin asenteet Hrustsovin aikaan ns. suojasääaikana saattanut olla myönteisiä paluuseen menetetyille kotikonnuille, vieraaseen maahan ?

- j o n i -

Olisiko noita "paluumuuttajia" paljonkaan ollut? Sehän olisi tarkoittanut - mitä ilmeisemmin - mukautumista neuvostosysteemiin ja elintasoon. Venäjän kielikin olisi pitänyt ainakin jossain määrin omaksua.

Pitää kysyä muorilta, olisiko tuollainen paluu koskaan käynyt mielessä.

Enpä jaksa uskoa että lähtijöitä olisi löytynyt. Kuka sinne nyt olisi vapaaehtoisesti halunnut.

Totuushan on se, että Suomesta sosialisminkehtoon on ollut aina halukkaita yrittäjiä, siinä ei sitten järki ja tunteet pelaa yhteen, koska "lännestä" loikanneiden kohtalo olisi ollut Stalinin aikaan melko heikko.

- j o n i -

Olihan niitä lähtijöitä. Itse tunsin (huonosti tosin) erään mummon, joka oli syntynyt suomalaisista vanhemmista jenkeissä ja olivat sitten tytön ollessa toisella kymmenellä lähteneet työläisten paratisiin.

Totuus olikin sitten toinen, kuten hyvin tiedämme. Isä ja kaksi veljeä katosivat nopeaan tahtiin parin rauhallisen alkuvuoden jälkeen. Avioliitto venäläisen kanssa toi rauhallisemman elämän. Leskeksi jäätyään otti ensimmäisen sopivan suomalaismiehen, johon törmäsi ja pääsi siten Suomeen. Täällä kuoli muutama vuosi sitten. Puhui muuten englantia jenkkikorostuksella - sehän oli toinen äidinkieli.

Sotien jälkeen lähteneillä olisi voinut olla sen verran helpompaa, että suuria puhdistuksia ei ilmeisesti olisi ollut - väkeä oli jo sodassa niin paljon apuharvennettu, että oli pakko pitää työläisistä kiinni - milläs sitä muuten sosialismia olisi rakennettu.

Jos asiaa ajattelee vaikka DDR:n kannalta, eli miehitetty alue muuttui "kansandemokratiaksi" ja siellä asuneet tai oleskelleet eivät sitten enää päässeet pois, niin oli hyvä, että karjalaisten evakuointi onnistui. Minäkin olisin mahdollisesti muuten kuulunut nuorena pioneereihin, en partioon..

Telkkarista tuli yhtenä iltana aihetta läheltä liippaava elokuva Ranskasta NL:oon muuttaneista tyypeistä. Aika taisi olla 40-lukua. Ja huonostihan siinäkin kävi.

1940-luvun lopulla ei tainnut enää suuria puhdistuksia olla, mutta kyllä meno jatkui hurjana. Työleireillä taisi olla jokunen miljoona uudelleenkoulutettavaa. 50-luvulla olisi sitten tullut kaiketi kaikkien puhdistusten äiti, mutta onneksi Josefin maanpäällisen taipaleen loppuminen tuli ensin.

NL:ssä taisi leirit toimia ihan kiitettävästi hajoamiseensa asti. Vaan useampia venäläisiä tiedän, jotka mitättömistä rikkeistä päätyivät oliko ne nyt näitä Gulak-leirejä...

Asiaan, siis hiljattain luin muutamia kirjoja, joissa oli mainittu Ryti-Tanner kaksikon olleen tuskissaan evakkojen asuttamisen ja työllistämisen kanssa, joten he välkkyinä kysyivät Neuvostojohdolta palautus mahdollisuutta. Minusta tuollaisen asian ajaminen himmentää Rydin kilpeä pahasti silmissäni. Pitää kuitenkin aina muistaa ketkä ajoivat maamme ns. aseettomaan tilaan ennen Talvisotaa. Sodan sytyttyä kerättiin maalaistaloista piikkilangatkin pelloilta rintamalle, joidenkin tutkijoiden mielestä se oli valtion taholta noloa, mutta minkäs teet.

Olen ymmärtänyt, että työleirijärjestelmällä oli jonkinmoinen merkitys n-liiton kansantaloudelle - saatiin halpaa työvoimaa sellaisiin kohteisiin, joihin sitä olisi muuten pitänyt houkutella vaikka millä konstilla. Oli myös hankkeita, joissa "käsityön" osuus muodostui huomattavaksi - en osaa sanoa johtuiko koneiden puutteesta, olosuhteista tai kehnosta johtamisesta.

Rytillä on tämä "pimeä" puolensa - ei kyllä ollut mikään tavallisen mattimeikäläisen ystävä.

Jos joku oikein tosissaan Venäjälle kaipaa, niin sinne sitten vaan, kyllä siinä silloin on kyse paljon elämää suuremmasta aatteesta - voi tämä vaiva kuitenkin aikanaan siellä parantua - isossa maassa on monet konstit.

Niin no, kaatunut ja kaatunut.. lähes vuosisata historiaa ei niin vain pyyhkiydy pois. Kommunismilla on edelleen kannattajia Venäjällä - voi olla, etteivät enää pääse valtaan, mutta monessa mielessä sikäläinen yhteiskunta kantaa kommunismin jälkiä vielä pitkään.

Kommunismin viimeiset "linnakkeet" ovat todellakin P-Korea ja Kuuba. Jälkimmäisessä tapahtunee merkittäviä muutoksia aika pian, kun Fidelistä aika jättää. P-Korean johtaja täytti "vasta" 65, eli siellä voidaan tätä herkkua nauttia vielä muutama vuosikymmen ilman suuria muutoksia - paljon riippuu sitten siitä kuka vallan nykyisen Kimin jälkeen perii/ottaa.