Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Mig lähtee raketilla telineestä, mistähän tämä on kopioitu

Ettei vain jostain Germaanien...Natter tai jotain ?

http://www.youtube.com/watch?v=FcZUn9W46m4

Jenkit ainakin -50-60 luvuilla kehitteli vastaavia mahdollisen yllätysiskun varalta.

Tuollainen katapulttilähtöteline oli jo -20 -30 -lukujen taitteessa käytössä lsotalaivoissa tiedustelukoneitten sinkoamiseksi taivaalle. 2ww englantilaiset asensivat katapultin saatuealusten keulaan, josta singottiin Hurricane torjuntataisteluun. Lentäjä joutui sitten laskeutumaan mereen toiveenaan tulla ongituksi takaisin paattiin. On vaatinut pilotilta luontoa

Hurricat se oli nimeltään. Voimanlähteenä laukaisussa oli reilut kymmenen kiinteää polttoainetta käyttävää rakettia. Nämä olivat kaiketi suoria sovellutuksia tuolloin käytössä olleista it-raketeista. Condoreja vastaan niitä sitten käytettiin ja jonkinlaista menestystäkin saavutettiin...

Muistelisin, että jonkinlaista rakettiraidetta/katapulttia olisi myös testattu muutamien kokeellisten ohjustyyppien kanssa, joita oli tarkoitus laukaista Saksaan 'bout -45.

Hurricat oli "lempinimi" - virallisesti katapultilla varustetuilta kauppalaivoilta toimiva hävittäjäkone oli Sea Hurricane. Näillä CAM (Catapult Aircraft Merchanman) laivoilla oli käytössä versiot IA - tätä perusmallin I muunnosta tehtiin 50. Seuraavissa Sea Hurricane cersioissa oli myös jarrukoukku, eli niillä pystyi laskeutumaan tukialukselle.

CAM-laivat syntyivät hätäratkaisuna saattuetukialusten puutteeseen 1940-41. Kaikkiaan 35 laivaa varustettiin katapultilla, viisi ensimmäistä litettiin kuninkaallisen laivastoon apualkusina, loput säilyttivät kauppa-alusstatuksena myös aseistettuna.

Kaikkiaan katapulttlähtöjä tiedetään tehdyn vain 8 kertaa - kuudessa tapauksessa hävittäjän onnistui pudottaa viholliskone. Vain yksi lentäjä menehtyi, mitä voi pitää aikamoisena ihmeenä - jo laskeutuminenkin aallokossa mereen voi päättyä kohtalokkaasti puhumattakaan jäätävän kylmästä merivedestä.

Noita ilmeisestikin Bachem Natterin innoittamia pystysuoraan telineestä nuosevia hävittäjiä kehiteltin sodan jälkeen molemmilla puolilla rautaesirippua. Japanilla oli oma vastaava ohjelmansa - tietysti itsemurhaversio - jo sodan aikana. Eipä niistä sitten mitään menestystä tullut.

Olihan muuten V-1:stä kehitetty itsemurhaversio, tosin sitä ei käytetty kertaakaan, vain koelennot tehtiin.
Jaappanilaisilla oli 'Okha' rakettimoottorein varustettu itsemurhavehjes, joka voitiin kiikuttaa pommarilla taivaalle. Aikansa risteilyohjuksia

Tuostaq 'Okhasta' olen kuullut jenkkien nimittäneen sitä muistakseni 'baka'-nimellä tarkoittaen kai hölmöä. Koko ohjelma oli melkoinen fiasko. Betty-pommarin alle kiinnitetty Okha teki koko yhdistelmästä liian raskaan, ja jenkkien hävittäjät pyyhkäisivät koneet taivaalta. Siihen se projekti sitten lopetettiinkin.

Ohka eli Yokosuka MBX-7 oli japanilainen itsemurhakone. Nimi tarkoittaa kirsikan kukkaa. Koneesta oli suunniteltu useampia muunnoksia, joista vain ensimmäinen, malli 11 oli operaatiokäytössä.

Puusiipisen malli 11:n kuljettamiseen käytettiin ainakin kolmea eri tyyppistä pommi- tai kuljetuskonetta. Koneen omana voimanlähteenä oli kolme kiinteän polttoaineen rakettia, jotka voitiin käynnistää yksittäin tai yhtä aikaa. Toimintamatkaksi jäi kuitenkin vain n. 40 km, jolloin raskasta lastia kuljettava tukikone joutui alttiiksi kohdetta suojaaville hävittäjille. Tyypin 11 valmistusmäärä lineen n. 875 kpl.

Tyyppiä 21, oli tyypin 11 muunnos - siinä oli metallisiivet - ilmeisesti vain yksi rakennettu.

Tyyppiä 22 lienee saatu valmiiksi muutama koekappale - voimanlähteenä siinä oli Campini-tyyppinen polttomoottorin pyörittämä turbiini. Runkoja ehdittiin tehdä joitain kymmeniä, mutta tuota ihme moottoria vain muutama.

Tyyppi 33 ei ehtinyt piirustuslaudalta tuotantoon, siihen oli kaavailtu "oikeaa" suihkumoottoria. Kun kuljetukseen tarvittavaa nelimoottorista Nagajima Renzan -pommittajaa ei voitu saada, ei lentävää pommiakaan tarvittu.

Lisäksi oli suunniteltu tyyppejä 43A ja B, sukellusveneestä ja luolasta lähetettäviä tyypin 33 jatkokehitelmiä sekä tyyppiä 53, joka olisi ollut hinattava. Nämä jäivät kuitenkin piirustuslaudalle.

Kahta koulutusversiota sen sijaan rakennettiin.

Löysin tietoja kymmenestä hyökkäyksestä, joihin osallistui n. 80 Ohkaa. Tuloksena yksi tuhoutunut sota-alus, toinen korjauskelvottomaksi vaurioitunut ja viisi muuta eriasteisesti vaurioitunutta alusta. Kaikissa hyökkäyksissä Ohkia kuljettaneet pommikoneet ja suojahävittäjät kärsivät raskaita tappioita.

Saksalaisten miehitetystä V-1:stä olen lukenut kahta eri tietoa - joko ne oli tarkoitettu itsemurhakoneiksi tai toisen version mukaan ei, vaikkakin ohjaajan laskuvarjohypyn onnistuminen lennon loppuvaiheessa olisi ollut erittäin epätodennäköinen - ja onnistuessaan ja pelastuessakin lentäjä olisi useimmiten jäänyt vihollisen vangiksi.

Joka tapauksesta Fieseler Fi 103 -koneesta eli V-1:stä tehtin ohjaamolla varustettu versio, josta käytetään nimitystä Reichenberg. Koneesta suunnitletiin kolme erilaista koulutusversiota (Reihenberg I - III) varsinaisen taistelukoneen ollessa Reichenberg IV.

Reichenbergien alkaessa saavuttaa operaatiovalmiutta niiden korvaajaksi nousi "Mistel"-ohjelma, jossa lentäjällä oli kohtuulliset mahdollisuudet. Reichenbergit jäivät siis käyttämättä.

V-1:n kehitysohjelmaan liittyen jouduttiin lentämään miehitettyjä koelentoja, kone oli vaikea hallita, mutta saksasta löytyi osaava
lentäjä - lentokapteeni Hanna Reitsch.

Mistelissä pommikoneen runkon sijoitetttiin järeä ontelopanos ja sen "selkään" kytkettiin tangoilla yksipaikkainen hävittäjä. Pommikoneessa ei ollut miehistöä, vaan ohjailu tapahtui hävittäjäkoneesta. Kohteessa hävittäjä irroittautui ja pommikone jatkoi maaliin - tai näin ainakin oli tarkoitus.

Mistelin ontelopanoksen panssariteräksen läpäisykyvyksi oli laskettu 7 METRIÄ (olisi ilmeisesti tehnyt taistelulaivaankin läpireiän..). Mistel-konepareja oli usampia erilaisia. Mitään merkittävää niillä ei kuitenkaan saatu aikaan.

Hanna Reitschistä on tehty elokuvakin. Olisiko ollut 60/70 -luvuilla, muistaakseni ohjaaja/tuottaja oli Carlo Ponti. Elokuva oli aivan katsottava tuotos.

Ei tuo linkki ainakaan kovin rakettimaisesti toimi